Hei!
Olen syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Kaisa Sunela. Tällä palstalla vastaan lymfoomapotilaiden ja heidän läheistensä esittämiin kysymyksiin.
Voit lähettää oman kysymyksesi klikkaamalla yllä olevaa linkkiä. Pyrin vastaamaan kysymyksiin sähköpostitse kuukauden sisällä. Julkaisemme tällä palstalla mahdollisimman suuren osan vastauksista.
Kysymykset käsitellään luottamuksellisesti, eikä sivustolla julkaistuissa vastauksissa koskaan esiinny kysyjän nimeä tai muita tietoja.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Tampereen yliopistollinen sairaala
Sivustolla esiintyvät asiantuntijat perustavat tekemänsä taudinmääritykset ja hoitosuositukset potilaiden antamaan tietoon. Asiantuntijat voivat viesteissä olevien tietojen perusteella ehdottaa useaakin diagnoosia. Lisäksi tutkimus- ja hoitovaihtoehtojakin voi olla monia. Asiantuntijat voivat antaa suosituksia, mutta ainoastaan potilaan oma lääkäri päättää tutkimus- ja hoitokäytännöistä.
Verkkolääkäri
Uusimmat palstalla julkaistut kysymykset ja vastaukset löydät tältä sivulta.
11.05.2012
Onko patti kainalossa merkki lymfoomasta?
Lue lisääMinulla on kainaloon ilmestynyt patti. Onko se merkki lymfoomasta? Kädet turposivat noin viikko sitten tai ainakin se käsi, jonka kainalossa on tuo patti.
Patti voi olla niin monen asian merkki. Se voi olla paise, suurentunut imusolmuke tai muuta vastaavaa. Käden turpoaminen voi johtua heikentyneestä imunestekierrosta tai veritulpasta. Mikäli tämän vastauksen saadessasi oire ei ole helpottanut, suosittelen pikaisesti käymään omalääkärillä tilannearviossa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Patti voi olla niin monen asian merkki. Se voi olla paise, suurentunut imusolmuke tai muuta vastaavaa. Käden turpoaminen voi johtua heikentyneestä imunestekierrosta tai veritulpasta. Mikäli tämän vastauksen saadessasi oire ei ole helpottanut, suosittelen pikaisesti käymään omalääkärillä tilannearviossa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Jatkoa kysymykseen: Onko imusolmukkeeni turpoaminen normaalia?
Lue lisääKysyinkin jo muutama päivä sitten patista kaulallani, mutta haluaisin ehkä vähän lisää informaatiota.
Minulla ei ole ollut oireita ennen viime keskiviikkoa, jolloin sain tyhjästä päähäni, että minulla voisi olla jokin syöpä. Jostain syystä lymfooma tuntui kaikkein mahdollisimmalta, koska se on juuri ikäisteni sairaus (olen 20-vuotias). Tämän jälkeen aloin pelätä kyseistä sairautta ja keksin oireita itselleni: saatan esimerkiksi tuntea kutinaa, ja monena iltana olen nukahtanut sohvalle kesken elokuvan. (Olen nukkunut liian vähän puolisen vuotta.)
Viime yönä heräsin vessaan ja huomasin olevani hikinen. Tätä ei ole ennen tapahtunut. Olen ollut todella stressaantunut koko syksyn, ja etenkin luulosairaus on vaivannut minua viimeiset pari viikkoa todella ankarasti. Olen epäillyt melanoomaa, keuhkosyöpää ja lymfoomaa vuorotellen. Kolme lääkäriä on sanonut, ettei ole syytä huoleen. Kaksi heistä tunnusteli imusolmukkeet, jotka kuulemma ovat normaalit.
Pelko saattoi lähteä liikkeelle "kivun tunteesta" rinnassa ja eräänlaisesta hengenahdistuksesta, jollaisesta kärsin jo lapsena. (Silloin tutkimuksissa ei löydetty mitään.)
Kysynkin siis, voisiko olla, että oireeni ovat täysin kuvitteellisia ja luon itse itselleni turhaa stressiä lymfoomasta? Kaikki sanovat, ettei minulla ole hätää, vaan aiheutan itse turhaan harmaita hiuksia itselleni. Oireita minulla ei ole ollut tosiaan ennen viime viikkoa, jolloin luin lymfoomasta. En tiennyt kyseisen sairauden oireista mitään, ja vasta luettuani aloin huomata niitä itsessänikin.
Veriarvoni taisin jo mainita edellisessä viestissä. Crp oli 23 (lääkäri epäili lievää yskää tai päänahan tulehdusta aiheuttajaksi) ja hemoglobiini 118 (äidilläni ja veljelläni on myös ollut aina huono hemoglobiini ja äitini on joutunut syömään ajoittain rautaa lapsesta saakka).
Onko minun syytä pelätä vai pitäisikö vain uskoa, että kaikki on hyvin ja aiheutan itse stressiä itselleni?
Varmuuttahan en pysty sinulle tietenkään vannomaan näin sähköpostiviestin perusteella. Kuitenkin, jos oireet alkoivat ilmaantua vasta sen jälkeen, kun aloit lukea sairaudesta, niin todennäköisimmin ne ovat silloin "kuviteltuja". Stressi ja huonot unet selittävät kyllä nämä oireesi. Toisaalta olet myös käynyt lääkärillä tarkistuksessa ja mitään huolestuttavaa heidän tarkistuksessansa ei löytynyt. Mitenkä saisit elämänhallinnan taas kuntoon eli unet riittäviksi ja turhat murheet ja stressit pois? Onko oikea apu työterveydessä esim. psykologi tai työterveyshoitaja (jos on työperäinen tilanne) tai muu keskusteluavun antaja?
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Minulla ei ole ollut oireita ennen viime keskiviikkoa, jolloin sain tyhjästä päähäni, että minulla voisi olla jokin syöpä. Jostain syystä lymfooma tuntui kaikkein mahdollisimmalta, koska se on juuri ikäisteni sairaus (olen 20-vuotias). Tämän jälkeen aloin pelätä kyseistä sairautta ja keksin oireita itselleni: saatan esimerkiksi tuntea kutinaa, ja monena iltana olen nukahtanut sohvalle kesken elokuvan. (Olen nukkunut liian vähän puolisen vuotta.)
Viime yönä heräsin vessaan ja huomasin olevani hikinen. Tätä ei ole ennen tapahtunut. Olen ollut todella stressaantunut koko syksyn, ja etenkin luulosairaus on vaivannut minua viimeiset pari viikkoa todella ankarasti. Olen epäillyt melanoomaa, keuhkosyöpää ja lymfoomaa vuorotellen. Kolme lääkäriä on sanonut, ettei ole syytä huoleen. Kaksi heistä tunnusteli imusolmukkeet, jotka kuulemma ovat normaalit.
Pelko saattoi lähteä liikkeelle "kivun tunteesta" rinnassa ja eräänlaisesta hengenahdistuksesta, jollaisesta kärsin jo lapsena. (Silloin tutkimuksissa ei löydetty mitään.)
Kysynkin siis, voisiko olla, että oireeni ovat täysin kuvitteellisia ja luon itse itselleni turhaa stressiä lymfoomasta? Kaikki sanovat, ettei minulla ole hätää, vaan aiheutan itse turhaan harmaita hiuksia itselleni. Oireita minulla ei ole ollut tosiaan ennen viime viikkoa, jolloin luin lymfoomasta. En tiennyt kyseisen sairauden oireista mitään, ja vasta luettuani aloin huomata niitä itsessänikin.
Veriarvoni taisin jo mainita edellisessä viestissä. Crp oli 23 (lääkäri epäili lievää yskää tai päänahan tulehdusta aiheuttajaksi) ja hemoglobiini 118 (äidilläni ja veljelläni on myös ollut aina huono hemoglobiini ja äitini on joutunut syömään ajoittain rautaa lapsesta saakka).
Onko minun syytä pelätä vai pitäisikö vain uskoa, että kaikki on hyvin ja aiheutan itse stressiä itselleni?
Varmuuttahan en pysty sinulle tietenkään vannomaan näin sähköpostiviestin perusteella. Kuitenkin, jos oireet alkoivat ilmaantua vasta sen jälkeen, kun aloit lukea sairaudesta, niin todennäköisimmin ne ovat silloin "kuviteltuja". Stressi ja huonot unet selittävät kyllä nämä oireesi. Toisaalta olet myös käynyt lääkärillä tarkistuksessa ja mitään huolestuttavaa heidän tarkistuksessansa ei löytynyt. Mitenkä saisit elämänhallinnan taas kuntoon eli unet riittäviksi ja turhat murheet ja stressit pois? Onko oikea apu työterveydessä esim. psykologi tai työterveyshoitaja (jos on työperäinen tilanne) tai muu keskusteluavun antaja?
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Onko imusolmukkeeni turpoaminen normaalia?
Lue lisääMistä voisi johtua turvonnut ja kipeä imusolmuke? Huomasin yksi päivä pienen, muljahtelevan patin kaulallani, ja lääkärin mukaan se oli normaali imusolmuke. Olin ennen lääkärikäyntiä kosketellut ja painellut kyseistä pattia noin kolmen tunnin ajan, sillä olin todella vainoharhainen asiasta. Noin tunnin kuluttua lääkärikäynnistä tämä imusolmuke turposi näkyvästi ja on nyt todella kipeä. Iho myös punoitti kyseiseltä alueelta.
Johtuuko tämä siitä, että painelin välillä voimakkaastikin imusolmuketta? Voivatko ne ärtyä vastaavanlaisesta? Verikokeissa arvoni olivat kuulemma normaalit, joskin hemoglobiini oli alarajoilla (118) ja tulehdusarvot 23. Toisaalta päänahkassani on ollut jonkinlainen tulehdus, ja minulla on ollut lievää yskää.
Onko imusolmukejuttu normaali vai huolestuttava? Luin verkkolääkäreiden sivuilta, että pahanlaatuiset muutokset imusolmukkeissa ovat yleensä aristamattomia.
Todennäköisesti imusolmuke on reaktiivinen päänahan ärtymykselle. Aristavuus on yleensä tyypillistä tällaisille imusolmukkeille. Reaktiiviset imusolmukkeet reagoivat helposti suurentumalla lisää, jos niitä kovin ärsytetään. Kuten muissakin imusolmukesuurentumissa, neuvo on seuraava: Kolme viikkoa tilannetta voi kaikessa rauhassa seurata. Mikäli poistuu kokonaan, oli kyseessä hyvänlaatuinen muutos. Mikäli on jäljellä vielä muutoksia, suosittelen ultraäänitutkimusta. Jos muutos koko ajan kasvaa seuraavan viikon aikana, on alkututkimusten vuoro heti.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Johtuuko tämä siitä, että painelin välillä voimakkaastikin imusolmuketta? Voivatko ne ärtyä vastaavanlaisesta? Verikokeissa arvoni olivat kuulemma normaalit, joskin hemoglobiini oli alarajoilla (118) ja tulehdusarvot 23. Toisaalta päänahkassani on ollut jonkinlainen tulehdus, ja minulla on ollut lievää yskää.
Onko imusolmukejuttu normaali vai huolestuttava? Luin verkkolääkäreiden sivuilta, että pahanlaatuiset muutokset imusolmukkeissa ovat yleensä aristamattomia.
Todennäköisesti imusolmuke on reaktiivinen päänahan ärtymykselle. Aristavuus on yleensä tyypillistä tällaisille imusolmukkeille. Reaktiiviset imusolmukkeet reagoivat helposti suurentumalla lisää, jos niitä kovin ärsytetään. Kuten muissakin imusolmukesuurentumissa, neuvo on seuraava: Kolme viikkoa tilannetta voi kaikessa rauhassa seurata. Mikäli poistuu kokonaan, oli kyseessä hyvänlaatuinen muutos. Mikäli on jäljellä vielä muutoksia, suosittelen ultraäänitutkimusta. Jos muutos koko ajan kasvaa seuraavan viikon aikana, on alkututkimusten vuoro heti.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kannattaisiko imusolmukkeet ultrata?
Lue lisääMinulla on ollut pitkään suurentuneita imusolmukkeita mm. leuan alla, kaulalla, niskassa ja soliskuopassa. Olen näyttänyt näitä lääkärille, mutta hän on vain käskenyt seurata. Vuosi tässä on nyt seurattu ja suurentumia on tullut lisää. Nyt viimeaikoina rintakehäni/rinnat ovat ajoittain todella kipeät ja kosketusarat, etenkin jos edellisenä päivänä on juonut edes vähän alkoholia.
Yleiskunto romahtanut ja hengästyn todella herkästi. Entiselle kestävyysurheilijalle tämä on aika erikoista. Väsymys on todella rajua, palelen jatkuvasti ja iho kutisee (ihottumaa). Verikokeissa kaikki ok, ainoa arvo mikä on ollut yli viitteiden, on lymfosyytit. Nehän nyt voi nousta normaaleissa tulehduksissakin.
Keuhkoja ei ole koskaan kuvattu eikä imusolmukkeita ultrattu. Näetkö tarpeelliseksi?
Ei tekisi varmaan pahaa kertaalleen ainakin arvioida tilanne ultraäänellä ja tuolla keuhkokuvallakin. Ultraääni pystyy helposti erottamaan huolestuttavat imusolmukkeet, ja jos oireet alkavat olla jo selviä, niin syytä on kyllä nyt lähteä kunnon selvittelyihin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Yleiskunto romahtanut ja hengästyn todella herkästi. Entiselle kestävyysurheilijalle tämä on aika erikoista. Väsymys on todella rajua, palelen jatkuvasti ja iho kutisee (ihottumaa). Verikokeissa kaikki ok, ainoa arvo mikä on ollut yli viitteiden, on lymfosyytit. Nehän nyt voi nousta normaaleissa tulehduksissakin.
Keuhkoja ei ole koskaan kuvattu eikä imusolmukkeita ultrattu. Näetkö tarpeelliseksi?
Ei tekisi varmaan pahaa kertaalleen ainakin arvioida tilanne ultraäänellä ja tuolla keuhkokuvallakin. Ultraääni pystyy helposti erottamaan huolestuttavat imusolmukkeet, ja jos oireet alkavat olla jo selviä, niin syytä on kyllä nyt lähteä kunnon selvittelyihin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kuka ottaisi oireeni tosissaan?
Lue lisääOlen 18-vuotias nuori nainen ja olen kärsinyt vuoden verran todella nopeasta painon putoamisesta (bmi 15,7). On ollut vasemman ylävatsankipua, joka säteilee selkään, hieman ruokahaluttomuutta, väsymystä, kutinaa kasvojen ja kaulan alueella, todella helposti tulleita mustelmia, palelemisen tunnetta ja kovaa hikoilua öisin (herään ja luulen pissineeni alle). Öisin saatan herätä siihen, että on vaikea hengittää ja minulla on jonkin verran yskää. Olen melkeinpä aina ensimmäinen joka sairastuu johonkin.
Lääkärillä olen juossut noista oireistani ja ovat tyynesti viitanneet kintaalla yleensä. Kaikki perussairaudet, joista laihtumiseni voisi johtua, on tarkistettu. Kilpirauhanen, keliakia yms. Vatsan ultrassa olen käynyt ja sieltä ei löytynyt mitään. Kaikki arvot olivat kunnossa, samoin verenkuva. Ainoastaan haiman arvot olivat hieman alhaiset.
Ainoa mikä minulle ja äidilleni tulee enää mieleen, on imusolmukesyöpä.
Muutamia kuukausia sitten minulla todettiin myös alopecia areata.
Minulla on lääkärille aika, mutta miten saisin heidät vakuuttuneeksi että he ottaisivat huoleni tosissaan! Mitä sinä olet mieltä oireista? Apua.
Kintaalla viittaaminen kuulostaa ikävältä tässä kohtaa. Jos kuitenkin vatsan ultraääni on tarkistettu, eikä siellä mitään erityistä ole todettu, on lymfooma varsin epätodennäköinen. Onko keuhkokuva otettu, sitä kaipaisin vielä varmistukseksi, varsinkin kun keuhko-oireitakin oli selvästi vaivana. Jos siinäkään ei ole mitään, itselleni ikävä kyllä tulee mieleen anoreksia. Painon lasku, palelu, vastustuskyvyn heikkous, hiusten lähtö, ruokahaluttomuus. Syötkö kunnolla? Oletko ajatellut anoreksian mahdollisuutta?
Kertomalla tämän, mitä tähän kirjoitit, kuka tahansa lääkäri ottaa asiasi vakavasti.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Lääkärillä olen juossut noista oireistani ja ovat tyynesti viitanneet kintaalla yleensä. Kaikki perussairaudet, joista laihtumiseni voisi johtua, on tarkistettu. Kilpirauhanen, keliakia yms. Vatsan ultrassa olen käynyt ja sieltä ei löytynyt mitään. Kaikki arvot olivat kunnossa, samoin verenkuva. Ainoastaan haiman arvot olivat hieman alhaiset.
Ainoa mikä minulle ja äidilleni tulee enää mieleen, on imusolmukesyöpä.
Muutamia kuukausia sitten minulla todettiin myös alopecia areata.
Minulla on lääkärille aika, mutta miten saisin heidät vakuuttuneeksi että he ottaisivat huoleni tosissaan! Mitä sinä olet mieltä oireista? Apua.
Kintaalla viittaaminen kuulostaa ikävältä tässä kohtaa. Jos kuitenkin vatsan ultraääni on tarkistettu, eikä siellä mitään erityistä ole todettu, on lymfooma varsin epätodennäköinen. Onko keuhkokuva otettu, sitä kaipaisin vielä varmistukseksi, varsinkin kun keuhko-oireitakin oli selvästi vaivana. Jos siinäkään ei ole mitään, itselleni ikävä kyllä tulee mieleen anoreksia. Painon lasku, palelu, vastustuskyvyn heikkous, hiusten lähtö, ruokahaluttomuus. Syötkö kunnolla? Oletko ajatellut anoreksian mahdollisuutta?
Kertomalla tämän, mitä tähän kirjoitit, kuka tahansa lääkäri ottaa asiasi vakavasti.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfoomasta toipuminen ja raskaus
Lue lisääOlen sairastanut Hodgkinin lymfooman (sekasoluinen, levinneisyysluokka IVa), joka hoidettiin kuudella ABVD-kuurilla ja sädetyksellä. Hoidoista on nyt kulunut vuosi ja olen siinä elämäntilanteessa, että lasten saanti voisi olla ajankohtaista.
Kuinka kauan tulisi ehdottomasti odottaa ennen raskautta? Olen lukenut, että suositeltu aika odottaa on kaksi vuotta hoitojen päättymisestä. Millä perusteella tätä suositellaan? Jos kuitenkin tulen raskaaksi ennen kahden vuoden päättymistä (esimerkiksi 1,5 vuotta), niin vaarannanko silloin omaani tai sikiön terveyttä?
Kaksi vuotta on suositus odottaa hoitojen päättymisestä ennen raskaaksi tuloa. Tämä perustuu lähinnä uusiutumisriskiin, joka on suurimmillaan kyseisenä aikana. Kukaan ei kai halua kokea sitä, että raskaana ollessa todetaan taudin uusiutuma ja sytostaattihoitoja joudutaan miettimään vielä vauvaa odottaessa. Hoidoista toipumisen jälkeen ei sikiölle ole sinänsä erityistä vaaraa äidin sairastetusta syövästä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kuinka kauan tulisi ehdottomasti odottaa ennen raskautta? Olen lukenut, että suositeltu aika odottaa on kaksi vuotta hoitojen päättymisestä. Millä perusteella tätä suositellaan? Jos kuitenkin tulen raskaaksi ennen kahden vuoden päättymistä (esimerkiksi 1,5 vuotta), niin vaarannanko silloin omaani tai sikiön terveyttä?
Kaksi vuotta on suositus odottaa hoitojen päättymisestä ennen raskaaksi tuloa. Tämä perustuu lähinnä uusiutumisriskiin, joka on suurimmillaan kyseisenä aikana. Kukaan ei kai halua kokea sitä, että raskaana ollessa todetaan taudin uusiutuma ja sytostaattihoitoja joudutaan miettimään vielä vauvaa odottaessa. Hoidoista toipumisen jälkeen ei sikiölle ole sinänsä erityistä vaaraa äidin sairastetusta syövästä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Näkyykö leukemia verikokeissa?
Lue lisääNäkyykö verikokeissa, jos sairastaa lymfoomaa. Olen 38-vuotias mies ja minulla tuli viime kesänä kurkku kipeäksi ja oli niskakipua öisin (silloin käytin nuuskaa), joka ilmeisesti ärsytti kurkkua. Kävin lääkärillä elokuussa, jossa otettiin kaikki mahdolliset verikokeet. Kalsium oli koholla, mutta uusissa kokeissa ei ollut. Olen sitten näyttänyt kurkun kurkku- lääkärille ja se on kuulemma hyvä.
Sitten kävin ottamassa kilpirauhaskokeet, jotka olivat normaalit. Nyt kävin sisätautilääkärillä valittamassa korva- ja niskakipua, raajojen puutumista ja pistelyä. Olo on päivällä niin huono, ettei jaksa olla pystyssä ja pitää maata. Lääkäri otti seitsemän erilaista näytettä (veri, kalsium, munuainen ja tulehdus) ja soitti juuri ja sanoi kaikkien olevan hyvät. Kysyin häneltä, että voiko näissä olla leukemiaa hän sanoi, että ei. Voiko luottaa sisätautilääkärin arvioon? Lukuja en muista muita kuin hemoglobiinin, joka oli 158. Kertovatko verikokeet, jos on leukemiaa? Kokeet otettu elokuussa ja tammikuussa ja lääkärit sanoo arvojen olevan hyviä.
Lymfooma näkyy verikokeissa melko harvoin, useimmiten kaikki peruskokeet ovat normaaleja. Leukemia taas näkyy aina, sillä se on luuytimen tauti ja sieltähän kaikki verisolut tulevat. Ilmeisesti olet käynyt hyvät selvitykset läpi, jos korvatautien erikoislääkärikin on katsonut asiat kunnossa olevaksi ja sisätautilääkärin arvio on tehty. Jatkotutkimuksia en tässä kohtaa osaa ehdottaa, mutta syövän suhteen seuranta-aika on jo melko pitkä ja mitään uutta erikoista "pattia" ei ole tullut näkyviin, joten todennäköisesti syövästä ei ole kyse. Toki jos oireisto vain jatkuu, niin tutkimuskierros pitää vielä tehdä uudemman kerran.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Sitten kävin ottamassa kilpirauhaskokeet, jotka olivat normaalit. Nyt kävin sisätautilääkärillä valittamassa korva- ja niskakipua, raajojen puutumista ja pistelyä. Olo on päivällä niin huono, ettei jaksa olla pystyssä ja pitää maata. Lääkäri otti seitsemän erilaista näytettä (veri, kalsium, munuainen ja tulehdus) ja soitti juuri ja sanoi kaikkien olevan hyvät. Kysyin häneltä, että voiko näissä olla leukemiaa hän sanoi, että ei. Voiko luottaa sisätautilääkärin arvioon? Lukuja en muista muita kuin hemoglobiinin, joka oli 158. Kertovatko verikokeet, jos on leukemiaa? Kokeet otettu elokuussa ja tammikuussa ja lääkärit sanoo arvojen olevan hyviä.
Lymfooma näkyy verikokeissa melko harvoin, useimmiten kaikki peruskokeet ovat normaaleja. Leukemia taas näkyy aina, sillä se on luuytimen tauti ja sieltähän kaikki verisolut tulevat. Ilmeisesti olet käynyt hyvät selvitykset läpi, jos korvatautien erikoislääkärikin on katsonut asiat kunnossa olevaksi ja sisätautilääkärin arvio on tehty. Jatkotutkimuksia en tässä kohtaa osaa ehdottaa, mutta syövän suhteen seuranta-aika on jo melko pitkä ja mitään uutta erikoista "pattia" ei ole tullut näkyviin, joten todennäköisesti syövästä ei ole kyse. Toki jos oireisto vain jatkuu, niin tutkimuskierros pitää vielä tehdä uudemman kerran.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Oireet merkki lymfoomasta?
Lue lisääKävin sappikiviepäilyn vuoksi ylävatsaultrassa, missä todettiin aortan ympärillä runsaasti suurentuneita imusolmukkeita. Maksa ja haima olivat normaalit. Ylävatsakipuja ja turvotusta ilmenee aina joskus, varsinkin raakojen kasvisten, kananmunan tai suklaan syönnin jälkeen. Kuumetta ei ole, alilämpöilyä kylläkin, palelen jatkuvasti ja hikoilen öisin. Olen 48-vuotias. Odotan pääsyä tietokonekuvaukseen. Mitä muuta tämä mahdollisesti on, kuin lymfooma? Lääkäriltäni en oikein saanut vastauksia. Kilpirauhasarvot ovat normaalit.
Todennäköisin syy on lymfooma, mutta joskus myös erilaiset harvinaiset tulehdukset voivat olla suurentuneiden imusolmukkeiden syynä. Tästä syystä koepala tarvitaan aina eli se on todennäköisesti vuorossa viipalekuvan jälkeen, kun tiedetään, mistä koepala helpoiten saadaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Todennäköisin syy on lymfooma, mutta joskus myös erilaiset harvinaiset tulehdukset voivat olla suurentuneiden imusolmukkeiden syynä. Tästä syystä koepala tarvitaan aina eli se on todennäköisesti vuorossa viipalekuvan jälkeen, kun tiedetään, mistä koepala helpoiten saadaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Mahdollisuuteni selättää todennäköinen lymfooma?
Lue lisääMinulla on ollut yöhikoilua (ei mitään muita oireita) jo useamman kuukauden ajan, välillä enemmän, välillä vähemmän. Viime vuoden lopulla yöhikoilu oli sitten muutamana yönä niin runsasta, että yöpaita oli silmin nähden märkä, hikeä tippui rintakehältä, ja tajusin vasta siinä kohdassa että nyt ovat asiat pahasti pielessä.
Varasin ajan työterveyslääkäriltä, joka määräsi laboratoriokokeisiin vaivan selvittämiseksi. Tuloksista ilmoittaessaan hän kertoi, että kaikki otetut kokeet ovat normaalit, vaiva ei johdu kilpirauhasesta eikä vaihdevuosista (TSH 2.08, LH 4.5, FSH 5.7; viitearvon ulkopuolella kaikista otetuista kokeista olivat vain Leuk 3.2 ja Krea 43; diffiä ei oltu määrätty). Hän kehotti varaamaan uuden vastaanottoajan selvittelyjen jatkamiseksi.
Samaisena iltana sitten huomasin reisissäni näppylöitä ja ihottumaläikkiä, ja vartaloani
tutkiessani huomasin niitä myös käsivarsissa, vatsassa ja kyljissä useita kymmeniä. Osassa niistä oli keskellä pienen pieni valkea rakkula, joka sitten on mahdollisesti kuivunut tai puhjennut ja kesi. Olen itse vahvasti sitä mieltä nyt kun kilpirauhas- ja vaihdevuosiselitys on poissuljettu, että kyse on lymfoomasta.
Kiirehdin uutta lääkärinaikaa, jonka sain toiselle työterveyslääkärille, ja häneltä lähetteen naistentautien poliklinikalle siitäkin huolimatta, että ilmoitin epäileväni lymfoomaa. Soitin naistentaudeille ja kiirehdin vastaanottoaikaani sinne ilmoittaen, että koska lähetteeni todennäköisesti on ihan väärässä osoitteessa, minun olisi päästävä pikaisesti vastaanotolle, jotta tutkimukseni nyt etenisivät pikaisesti. Pääsinkin nopeasti vastaanotolle, gynekologi ilmoitti heti itsekin olevansa sitä mieltä, että olen väärän erikoisalan tutkimuksissa, lähetteeni luettuaan hänkin oli epäillyt lymfoomaa, mutta aloitetaan nyt tästä ja hän lähettää minut sitten asianmukaiseen tutkimuspaikkaan.
Nyt rakkulat tai ihottumaläikät ovat jo alkaneet vaalentua tai haalistua. Onko ihottumaoire nyt jokin muu kuin tähän yöhikoiluun ja sen syyhyn liittyvä asia vai kertooko tämä nyt siitä, että sairauteni on nyt jo siinä vaiheessa, että oireita vain alkaa ilmaantua enemmän ja enemmän?
Koska ensimmäistä oiretta eli yöhikoilua on kestänyt jo useita kuukausia ja varsinaisia tutkimuksia ei ole vielä edes aloitettu, puhumattakaan hoidosta, mietinkin mitkä ovat enää mahdollisuuteni tämän taudin selättämiseksi ja leviämisen pysäyttämiseksi, jos tutkimuksiin ja hoitoon pääsy nyt edelleen vaan viivästyy, kun lähete on alun perinkin väärään paikkaan ohjattu?
Ensinnäkin, rauhallisesti nyt, peliä ei ole missään tapauksessa menetetty vielä mihinkään. Rivien välistä pystynen lukemaan, että fyysinen vointi on kuitenkin varsin hyvä, mutta oireet huolestuttavat. Näin ollen katastrofia ei ole käynyt.
Joissakin ihon lymfoomissa ihottuman käyttäytyminen on aaltoilevaa, eli välillä parempi, välillä huonompi. Diagnoosin saa helposti, ihokoepalalla. Jos muut tutkimukset viivästyvät, sen pystyy terveyskeskuslääkärikin ottamaan. Mielestäni terveyskeskuksessa kannattaisi ottaa myös aivan perustutkimukset eli vatsan ultraääni ja keuhkokuva, koska muuten lähete voidaan palauttaa sairaalatasoltakin. Jos kerran gynekologi on palauttanut pallon taas terveyskeskuslääkärille, nämä asiat kannattaisi sinun nyt pyytää siellä tehtäväksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Varasin ajan työterveyslääkäriltä, joka määräsi laboratoriokokeisiin vaivan selvittämiseksi. Tuloksista ilmoittaessaan hän kertoi, että kaikki otetut kokeet ovat normaalit, vaiva ei johdu kilpirauhasesta eikä vaihdevuosista (TSH 2.08, LH 4.5, FSH 5.7; viitearvon ulkopuolella kaikista otetuista kokeista olivat vain Leuk 3.2 ja Krea 43; diffiä ei oltu määrätty). Hän kehotti varaamaan uuden vastaanottoajan selvittelyjen jatkamiseksi.
Samaisena iltana sitten huomasin reisissäni näppylöitä ja ihottumaläikkiä, ja vartaloani
tutkiessani huomasin niitä myös käsivarsissa, vatsassa ja kyljissä useita kymmeniä. Osassa niistä oli keskellä pienen pieni valkea rakkula, joka sitten on mahdollisesti kuivunut tai puhjennut ja kesi. Olen itse vahvasti sitä mieltä nyt kun kilpirauhas- ja vaihdevuosiselitys on poissuljettu, että kyse on lymfoomasta.
Kiirehdin uutta lääkärinaikaa, jonka sain toiselle työterveyslääkärille, ja häneltä lähetteen naistentautien poliklinikalle siitäkin huolimatta, että ilmoitin epäileväni lymfoomaa. Soitin naistentaudeille ja kiirehdin vastaanottoaikaani sinne ilmoittaen, että koska lähetteeni todennäköisesti on ihan väärässä osoitteessa, minun olisi päästävä pikaisesti vastaanotolle, jotta tutkimukseni nyt etenisivät pikaisesti. Pääsinkin nopeasti vastaanotolle, gynekologi ilmoitti heti itsekin olevansa sitä mieltä, että olen väärän erikoisalan tutkimuksissa, lähetteeni luettuaan hänkin oli epäillyt lymfoomaa, mutta aloitetaan nyt tästä ja hän lähettää minut sitten asianmukaiseen tutkimuspaikkaan.
Nyt rakkulat tai ihottumaläikät ovat jo alkaneet vaalentua tai haalistua. Onko ihottumaoire nyt jokin muu kuin tähän yöhikoiluun ja sen syyhyn liittyvä asia vai kertooko tämä nyt siitä, että sairauteni on nyt jo siinä vaiheessa, että oireita vain alkaa ilmaantua enemmän ja enemmän?
Koska ensimmäistä oiretta eli yöhikoilua on kestänyt jo useita kuukausia ja varsinaisia tutkimuksia ei ole vielä edes aloitettu, puhumattakaan hoidosta, mietinkin mitkä ovat enää mahdollisuuteni tämän taudin selättämiseksi ja leviämisen pysäyttämiseksi, jos tutkimuksiin ja hoitoon pääsy nyt edelleen vaan viivästyy, kun lähete on alun perinkin väärään paikkaan ohjattu?
Ensinnäkin, rauhallisesti nyt, peliä ei ole missään tapauksessa menetetty vielä mihinkään. Rivien välistä pystynen lukemaan, että fyysinen vointi on kuitenkin varsin hyvä, mutta oireet huolestuttavat. Näin ollen katastrofia ei ole käynyt.
Joissakin ihon lymfoomissa ihottuman käyttäytyminen on aaltoilevaa, eli välillä parempi, välillä huonompi. Diagnoosin saa helposti, ihokoepalalla. Jos muut tutkimukset viivästyvät, sen pystyy terveyskeskuslääkärikin ottamaan. Mielestäni terveyskeskuksessa kannattaisi ottaa myös aivan perustutkimukset eli vatsan ultraääni ja keuhkokuva, koska muuten lähete voidaan palauttaa sairaalatasoltakin. Jos kerran gynekologi on palauttanut pallon taas terveyskeskuslääkärille, nämä asiat kannattaisi sinun nyt pyytää siellä tehtäväksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Tymidiinikinaasi- ja LD-arvot
Lue lisääSairastuin marraskuussa 2011 indolenttiin lymfosyyttiseen lymfoomaan. Verikokeita tehtiin ennen diagnoosia, diagnoosin valmistuttua sairaalassa marraskuussa sekä nyt ylimääräinen verikoe yksityisellä tammikuussa.
Lokakuussa otetuissa verikokeissa LD-arvo oli 135, marraskuun lopussa arvo oli 147, kahden kuukauden päästä siitä jo 171. Nämä kuitenkin kaikki hyvin viitearvojen sisällä.
Tymiidikinaasin arvo mietityttää kuitenkin enemmän, marraskuussa arvo oli 6,7 ja nyt 10,0, joka siis yli viitearvon.Viittaako tauti etenevän kun kaksi arvoa koholla? Luin artikkelin, että jos TK on yli 8,4, se merkitsee yleensä taudin etenemistä. Beta2 migroglob. kuitenkin vain 1,3 ja jopa pienentynyt edellisestä. Muut veriarvot lääkärin mukaan hyvät.
Tymidiinikinaasi kuvaa solujen jakautumisnopeutta. Sen ollessa koholla jossain solut jakautuvat nopeammin; toisaalta toisessa kohtaa tällaisessa taudissa muutokset voivat vähentyäkin. Näin ollen vasta kuvantamistutkimukset ja käsiin tuntuvien muutosten koon seuranta antaa todellisen kuvan taudin tilasta. Hyviä asioita ovat matala LD ja beta2mikloglobuliini.
Indolentissa taudissa kuitenkin tärkein asia on oma vointi. Jos kunto on hyvä, ovat asiat kunnossa verikokeista huolimatta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Lokakuussa otetuissa verikokeissa LD-arvo oli 135, marraskuun lopussa arvo oli 147, kahden kuukauden päästä siitä jo 171. Nämä kuitenkin kaikki hyvin viitearvojen sisällä.
Tymiidikinaasin arvo mietityttää kuitenkin enemmän, marraskuussa arvo oli 6,7 ja nyt 10,0, joka siis yli viitearvon.Viittaako tauti etenevän kun kaksi arvoa koholla? Luin artikkelin, että jos TK on yli 8,4, se merkitsee yleensä taudin etenemistä. Beta2 migroglob. kuitenkin vain 1,3 ja jopa pienentynyt edellisestä. Muut veriarvot lääkärin mukaan hyvät.
Tymidiinikinaasi kuvaa solujen jakautumisnopeutta. Sen ollessa koholla jossain solut jakautuvat nopeammin; toisaalta toisessa kohtaa tällaisessa taudissa muutokset voivat vähentyäkin. Näin ollen vasta kuvantamistutkimukset ja käsiin tuntuvien muutosten koon seuranta antaa todellisen kuvan taudin tilasta. Hyviä asioita ovat matala LD ja beta2mikloglobuliini.
Indolentissa taudissa kuitenkin tärkein asia on oma vointi. Jos kunto on hyvä, ovat asiat kunnossa verikokeista huolimatta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Bendamustiinin sivuvaikutukset
Lue lisääKysyisin, mitä sivuoireita tai jälkivaikutuksia voi olla R-bendamustiinihoidosta?
R = rituximabi , eli CD20-vasta-aine. Ensimmäisestä hoidosta voi tulla kuumereaktio, verenpaineiden lasku. Hoidon jatkuessa infektioherkkyys ja verenkuvan muutokset ovat suhteellisen tavallisia. Erilaisia mahdollisia sivuvaikutuksia listataan kymmeniä, jotka kuitenkaan eivät käytännössä näy. Mahdollisia ovat kuitenkin: painonlasku, turvotukset, kalsiumin mataluus, masennus, hermostuneisuus, unettomuus, kiihtymys, hermojen pistely ja puutuminen, silmäoireet, tinnitus, korvakipu, sydäninfarkti, rytmihäiriö, ihon vaskuliitti, pahonvointi, kutina, ihottuma, (yö)hikoilu, nivelsäryt, lihaskivut, munuaisten vajaatoiminta, päänsärky.
Bendamustiini on solunsalpaaja, jota annetaan kahtena päivänä peräkkäin, yleisimmin kolmen tai neljän viikon välein. Tyypillisiä, mutta väliaikana ohimeneviä sivuvaikutuksia ovat verivarvojen madaltuminen, tulehdusherkkyys, erilaiset ihoreaktiot, rytmihäiriöt, pahoinvointi, unettomuus, keuhkotoiminnan häiriöt ja oksentelu. Harvinaisempia ovat uneliaisuus, erilaiset hermojen oireistot, sydäninfarkti, sydämen vajaatoiminta ja laskimotulehdukset.
Listalla siis piisaa haittavaikutuksia, tavallisimmin näkee jonkin verran pahoinvointia ja tulehdusherkkyyttä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
R = rituximabi , eli CD20-vasta-aine. Ensimmäisestä hoidosta voi tulla kuumereaktio, verenpaineiden lasku. Hoidon jatkuessa infektioherkkyys ja verenkuvan muutokset ovat suhteellisen tavallisia. Erilaisia mahdollisia sivuvaikutuksia listataan kymmeniä, jotka kuitenkaan eivät käytännössä näy. Mahdollisia ovat kuitenkin: painonlasku, turvotukset, kalsiumin mataluus, masennus, hermostuneisuus, unettomuus, kiihtymys, hermojen pistely ja puutuminen, silmäoireet, tinnitus, korvakipu, sydäninfarkti, rytmihäiriö, ihon vaskuliitti, pahonvointi, kutina, ihottuma, (yö)hikoilu, nivelsäryt, lihaskivut, munuaisten vajaatoiminta, päänsärky.
Bendamustiini on solunsalpaaja, jota annetaan kahtena päivänä peräkkäin, yleisimmin kolmen tai neljän viikon välein. Tyypillisiä, mutta väliaikana ohimeneviä sivuvaikutuksia ovat verivarvojen madaltuminen, tulehdusherkkyys, erilaiset ihoreaktiot, rytmihäiriöt, pahoinvointi, unettomuus, keuhkotoiminnan häiriöt ja oksentelu. Harvinaisempia ovat uneliaisuus, erilaiset hermojen oireistot, sydäninfarkti, sydämen vajaatoiminta ja laskimotulehdukset.
Listalla siis piisaa haittavaikutuksia, tavallisimmin näkee jonkin verran pahoinvointia ja tulehdusherkkyyttä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Jatkuva lämpöily ja arvojen heittely mietityttää
Lue lisää Osaisitkohan auttaa tällaisessa asiassa. Minulla on jo pidempään verikokeet olleet ok (mm. tulehdus ja hemoglobiini), mutta ko. arvot heittelevät aina. Pitkään on ollut lämpöilyä, ruokahaluttomuutta ja huono olo. Toki tämä voi toki johtua monestakin asiasta. Verikokeet nyt taas seuraavat: leuk 8,9 mcv 79 mch 26. Tätä siis ollut pitkään ja aina labrassa noista huomauttavat.
Minulla poistettiin kohdusta niin sanottu esiaste noin vuosi sitten ja edelleen tuntuu, että terveys menee takapakkia. Lisäksi minulla selkärankareuma-epäily alla, mutta mitään varmaa eivät osaa sanoa. Etorikoksibia 90 mg olen syönyt ja se auttaa lämpöilyyn ja nivelkipuihin, jotka pahimpia jalassa. Nämä kuitenkin aina palaavat.
Kyseiset laboratoriokokeet viittaavat raudanpuuteanemiaan, lisäksi valkosolut ovat aavistuksen koholla. Ovatko kuukautiset runsaat, syötkö rautapitoisia ruokia riittävästi (liha-/verituotteet, ruisleipä)? Jos nämä asiat ovat kunnossa, raudan imeytymishäiriön voi tehdä esim. keliakia, jonka alkututkimukset on helppo tehdä verikokeella. Pitkittynyt lämpöily on aina huolestuttava oire, varsinkin jos selittävää tekijää (kuten aktiivinen reuma) ei löydy.
Mielestäni asiasi eivät ole tämän perusteella kunnolla selvitetyt. Ilmeisesti sinulla on terveydenhuoltoon kontakti, kun reuma-asiaa selvitellään. Suosittelen oireista puhumista uudelleen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Minulla poistettiin kohdusta niin sanottu esiaste noin vuosi sitten ja edelleen tuntuu, että terveys menee takapakkia. Lisäksi minulla selkärankareuma-epäily alla, mutta mitään varmaa eivät osaa sanoa. Etorikoksibia 90 mg olen syönyt ja se auttaa lämpöilyyn ja nivelkipuihin, jotka pahimpia jalassa. Nämä kuitenkin aina palaavat.
Kyseiset laboratoriokokeet viittaavat raudanpuuteanemiaan, lisäksi valkosolut ovat aavistuksen koholla. Ovatko kuukautiset runsaat, syötkö rautapitoisia ruokia riittävästi (liha-/verituotteet, ruisleipä)? Jos nämä asiat ovat kunnossa, raudan imeytymishäiriön voi tehdä esim. keliakia, jonka alkututkimukset on helppo tehdä verikokeella. Pitkittynyt lämpöily on aina huolestuttava oire, varsinkin jos selittävää tekijää (kuten aktiivinen reuma) ei löydy.
Mielestäni asiasi eivät ole tämän perusteella kunnolla selvitetyt. Ilmeisesti sinulla on terveydenhuoltoon kontakti, kun reuma-asiaa selvitellään. Suosittelen oireista puhumista uudelleen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Waldenströmin taudin periytyvyys
Lue lisääHei. Kysymykseni koskee Waldenströmin tautia ja sen mahdollista periytyvyyttä. Isälläni (64 v.) todettiin juuri Waldenströmin makroglobulinemia. Hän on toistaiseksi oireeton ja hyvävointinen, tauti todettiin satunnaisesti verikokeiden tulosten yhteydessä (hemoglobiini 110-115, trombosyytit 500-600 välillä, josta seuranta aloitettiin). Tutkimusten yhteydessä ainakin perna ultrattiin, ei muutoksia siinä. Lisäksi hänellä oli ollut jotain vatsaoireita, joten sekä gastroskopia, että kolonoskopia tehtiin, ei löydöksiä.
Rintalastasta otetussa luuydinnäytteessä toukokuussa 2011 ei löydetty poikkeavaa, mutta seurannassa (verikokeet lokakuu 2011) löytyi muutoksia. Sen jälkeen uusi luuydinnäyte lonkasta marraskuun 2011 lopussa, josta taudin diagnoosiin päästiin tammikuun 2012 alussa. Isälläni ei ole esim. aiemmin sairastettuja autoimmuunitauteja, eikä mitään muitakaan perussairauksia. Häneltä löydettiin pieni basaliooma-kasvain vuonna 2000 (leikkaushoito, kasvain saatiin poistettu kokonaan), joten nyt mielessä onkin käynyt, onko näillä kahdella syövällä kuitenkin joku yhteys? Isäni suvussa ei ole ennen tätä hänen diagnoosiaan yhtäkään syöpätapausta, ainakaan tietojemme mukaan.
Suomessa julkaistavan WM-potilasoppaan mukaan tämä tauti ei olisi periytyvä, mutta kansainväliset Waldenströmin taudin sivustot antavat toisenlaista tietoa eli jonkinlaista alttiutta tälle (tai muulle lymfoomalle) löytyisi suvuittain. Onko minulla olemassa jotain mahdollisuutta selvittää omaa mahdollista alttiuttani? Olen nainen, ikä 40 v. ja täysin terve. Kannattaako minun käydä vuosittain verikokeissa ja jos, niitä mitä arvoja erityisesti tulisi seurata?
Basaliooman selvä etiologinen tekijä on elämänaikainen auringonaltistus. Yhteyttä Waldenströmin tautiin ei ole.
Waldenströmin tautissa todellakin yleisesti ajatellaan, että sillä ei ole periytyvää alttiutta, vaan taudin aloittavat geenimuutokset tapahtuvat elämän aikana. Kuitenkin 20 %:lla näistä potilaista on ensimmäisen asteen sukulainen, jolla on jokin B-soluryhmän tauti, kuten lymfooma tai samainen Waldenströmin tauti. Sen enempää tietoa ei tällä hetkellä ole. Jonkinlainen alttius siis näissä suvuissa voi olla, mutta asialle ei toistaiseksi voida muuta kuin todeta tilanne ja hoitaa kukin potilas yksilöllisesti. Kuitenkin, 80 % potilaista on siis sukunsa ainoita sairastajia.
Omaa alttiutta ei tällä hetkellä ole mahdollista selvittää. Seurantatutkimuksetkaan eivät yleensä kannata, sillä kyseistä tautia hoidetaan vasta oireisena ja varhainen diagnoosi ei siinä mielessä muuta mitään. Jos muista syistä otetaan verenkuvaa ja siitä löytyy muutoksia, toki isäsi tauti silloin kannattaa muistaa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Rintalastasta otetussa luuydinnäytteessä toukokuussa 2011 ei löydetty poikkeavaa, mutta seurannassa (verikokeet lokakuu 2011) löytyi muutoksia. Sen jälkeen uusi luuydinnäyte lonkasta marraskuun 2011 lopussa, josta taudin diagnoosiin päästiin tammikuun 2012 alussa. Isälläni ei ole esim. aiemmin sairastettuja autoimmuunitauteja, eikä mitään muitakaan perussairauksia. Häneltä löydettiin pieni basaliooma-kasvain vuonna 2000 (leikkaushoito, kasvain saatiin poistettu kokonaan), joten nyt mielessä onkin käynyt, onko näillä kahdella syövällä kuitenkin joku yhteys? Isäni suvussa ei ole ennen tätä hänen diagnoosiaan yhtäkään syöpätapausta, ainakaan tietojemme mukaan.
Suomessa julkaistavan WM-potilasoppaan mukaan tämä tauti ei olisi periytyvä, mutta kansainväliset Waldenströmin taudin sivustot antavat toisenlaista tietoa eli jonkinlaista alttiutta tälle (tai muulle lymfoomalle) löytyisi suvuittain. Onko minulla olemassa jotain mahdollisuutta selvittää omaa mahdollista alttiuttani? Olen nainen, ikä 40 v. ja täysin terve. Kannattaako minun käydä vuosittain verikokeissa ja jos, niitä mitä arvoja erityisesti tulisi seurata?
Basaliooman selvä etiologinen tekijä on elämänaikainen auringonaltistus. Yhteyttä Waldenströmin tautiin ei ole.
Waldenströmin tautissa todellakin yleisesti ajatellaan, että sillä ei ole periytyvää alttiutta, vaan taudin aloittavat geenimuutokset tapahtuvat elämän aikana. Kuitenkin 20 %:lla näistä potilaista on ensimmäisen asteen sukulainen, jolla on jokin B-soluryhmän tauti, kuten lymfooma tai samainen Waldenströmin tauti. Sen enempää tietoa ei tällä hetkellä ole. Jonkinlainen alttius siis näissä suvuissa voi olla, mutta asialle ei toistaiseksi voida muuta kuin todeta tilanne ja hoitaa kukin potilas yksilöllisesti. Kuitenkin, 80 % potilaista on siis sukunsa ainoita sairastajia.
Omaa alttiutta ei tällä hetkellä ole mahdollista selvittää. Seurantatutkimuksetkaan eivät yleensä kannata, sillä kyseistä tautia hoidetaan vasta oireisena ja varhainen diagnoosi ei siinä mielessä muuta mitään. Jos muista syistä otetaan verenkuvaa ja siitä löytyy muutoksia, toki isäsi tauti silloin kannattaa muistaa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
D-vitamiinista apua lymfoomaan hoitoon?
Lue lisääMiehelläni todettiin follikulaarinen lymfooma noin kaksi vuotta sitten. Oli oireeton 1½ vuotta, mutta nyt laajentuneita imusolmukkeita. Lääkäri on miettimässä hoidon aloittamista. Jotkut potilaat saavat hyötyä hoidon rinnalla antioksidanteista, esim. D-vitamiinista. Mitä ajattelet näistä?
D-vitamiini on aina hyödyllinen näin talvisaikaan täällä pimeässä Suomen maassa. Kuitenkin luontaistuotteisiin koululääketiede ei suhtaudu kovin suopeasti. Solunsalpaajahoidot käsitellään suurelta osin maksassa ja ylimääräisillä hivenaineilla ja muilla vastaavilla on maksaa rasittava ominaisuus. Jos normaali ravitsemus on kunnossa, en suosittele ylimääräisiä antioksidantteja tai muuta vastaavaa. Mikäli ravitsemuksesta puuttuu tärkeitä osia, esim. vihannekset tai muut, on apteekista saatavilla vitamiineilla silloin mahdollisuus täydentää ravitsemus kuntoon.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
D-vitamiini on aina hyödyllinen näin talvisaikaan täällä pimeässä Suomen maassa. Kuitenkin luontaistuotteisiin koululääketiede ei suhtaudu kovin suopeasti. Solunsalpaajahoidot käsitellään suurelta osin maksassa ja ylimääräisillä hivenaineilla ja muilla vastaavilla on maksaa rasittava ominaisuus. Jos normaali ravitsemus on kunnossa, en suosittele ylimääräisiä antioksidantteja tai muuta vastaavaa. Mikäli ravitsemuksesta puuttuu tärkeitä osia, esim. vihannekset tai muut, on apteekista saatavilla vitamiineilla silloin mahdollisuus täydentää ravitsemus kuntoon.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Nopeasti muuttuva diagnoosini
Lue lisääSain tietää, että silmäkulmassani on T-solu lymfooma. Toukokuussa 2011 ilmestyi silmäkulmaan patti. Reumalääkärini laittoi lähetteen Kys:iin ja odottelin kuusi kuukautta tutkimuksiin pääsyä.
On otettu röntgen-,viipale,- ja magneettikuvat. Vielä viikko sitten otettiin koepala kulmasta.
Magneettikuvasta paljastui, että kallon sisällä on erillinen pieni meningioma eli erillinen kasvain.
Olin sairaalassa sisällä ja koepalasta tuli nopea tieto, että se on hyvälaatuinen meningioma. Olin hyvilläni tilanteesta ja tälle viikolle oli jo suunniteltu kasvaimien leikkaus.
Menin jo osastolle ajatuksella, että seuraavana päivänä on leikkaus, mutta kaikki pysähtyi ja minut kotiutettiin. Tänään tuli sitten lunta tupaan ja diagnoosi olikin: T-solu lymfooma. Se on kietoutunut silmän yllä olevan luun ympärille ja on rakenteeltaan luinen, eikä ollut yhtään kipeä, tosin nyt aristaa, kun koepala otettiin. Kasvaimen koko on 27x27x18 mm. Selkäydin- magneettikuvassa ei ollut mitään poikkeavaa reilu viikko sitten.
Olen ollut hyvin voipa ja en ole laihtunut tai kuihtunut, tosin reuma on ollut jo 12 vuotta.
Olen nyt ihmeissäni, kun kasvainta on tutkittu kolme kuukautta ja hyppyytetty Kuopiossa kymmeniä kertoja, ensin plastiikkakirurgian, sitten neurokirurgian osastoilla. Jatkossa hematologian polille odottelen pääsyä. Usein on pitänyt itse soitella tuloksia, kun ei ole sairaalasta otettu yhteyttä. Tämä viimeisin soitto vei melkein jalat alta.
Olen yrittänyt lukea netistä tästä syövästä, mutta kaikki vastaavat kasvaimet ovat jossain imusolmukkeissa tai sisäelimissä. Epätietoisuudessa on tuskallista elää ja odotella milloin tulee kutsu jatkohoitoon.
Sairas silmä vuotaa koko ajan ja suru kalvaa mieltä.
Onko T-solu lymfooma miten voitettavissa ja minkälaiset hoidot mahtavat olla edessä?
Olen 67- vuotias ja olen elämänhaluinen ja toiveikas jopa pitkään elämään.
Ps. huhtikuussa aloitettiin minulla uusi biologinen reumalääkitys pistoksina (golimumabi 50 mg). Toukokuussa alkoi patti kasvaa ja mietinkin onkohan näillä mitään yhteyttä toisiinsa?
Golimumabin haittavaikutuksissa mainitaan erilaiset kyhmyt ja syöpäkasvaimet .
Jään odottelemaan jotain tietoa tästä "möröstä" mikä minua vaanii.
T-solulymfooma on aggressiivinen lymfooma, joka vaatii solunsalpaajahoidot. Yleiskunnon perusteella ovat vaihtoehtoina yleisimmin joko CHOP tai CHOEP, jossa on lisättynä kolmen päivän etoposidi. Kuureja annetaan joko kahden tai kolmen viikon välein. Alle 65-vuotiaille tähdättäisiin myös intensiivihoitoon kantasolupalautuksen turvin, sitä vanhemmat eivät sitä yleensä kestä. Sädehoito annetaan todennäköisesti tällaisessa silmän vieruspatissa solunsalpaajahoidon päätyttyä.
Taudin ennuste riippuu levinneisyydestä. Yleensä katsotaan luuydinnäytteet ja vartalon ct, josta kokonaissuunnitelma pystytään sitten tekemään. Parantavaan hoitoon tähdätään, mutta tulos riippuu lopullisesta levinneisyydestä.
Biologisilla reumalääkkeillä on kyllä yhteys lymfooman syntyyn, mutta tuskin näin nopeasti. Jatkossa kuitenkin kyseinen lääke on sinulta kielletty ja reuma joudutaan hoitamaan jotenkin toisin. Monesti solunsalpaajahoidot tosin sammuttavan hyvin reuman aktiivisuutta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
On otettu röntgen-,viipale,- ja magneettikuvat. Vielä viikko sitten otettiin koepala kulmasta.
Magneettikuvasta paljastui, että kallon sisällä on erillinen pieni meningioma eli erillinen kasvain.
Olin sairaalassa sisällä ja koepalasta tuli nopea tieto, että se on hyvälaatuinen meningioma. Olin hyvilläni tilanteesta ja tälle viikolle oli jo suunniteltu kasvaimien leikkaus.
Menin jo osastolle ajatuksella, että seuraavana päivänä on leikkaus, mutta kaikki pysähtyi ja minut kotiutettiin. Tänään tuli sitten lunta tupaan ja diagnoosi olikin: T-solu lymfooma. Se on kietoutunut silmän yllä olevan luun ympärille ja on rakenteeltaan luinen, eikä ollut yhtään kipeä, tosin nyt aristaa, kun koepala otettiin. Kasvaimen koko on 27x27x18 mm. Selkäydin- magneettikuvassa ei ollut mitään poikkeavaa reilu viikko sitten.
Olen ollut hyvin voipa ja en ole laihtunut tai kuihtunut, tosin reuma on ollut jo 12 vuotta.
Olen nyt ihmeissäni, kun kasvainta on tutkittu kolme kuukautta ja hyppyytetty Kuopiossa kymmeniä kertoja, ensin plastiikkakirurgian, sitten neurokirurgian osastoilla. Jatkossa hematologian polille odottelen pääsyä. Usein on pitänyt itse soitella tuloksia, kun ei ole sairaalasta otettu yhteyttä. Tämä viimeisin soitto vei melkein jalat alta.
Olen yrittänyt lukea netistä tästä syövästä, mutta kaikki vastaavat kasvaimet ovat jossain imusolmukkeissa tai sisäelimissä. Epätietoisuudessa on tuskallista elää ja odotella milloin tulee kutsu jatkohoitoon.
Sairas silmä vuotaa koko ajan ja suru kalvaa mieltä.
Onko T-solu lymfooma miten voitettavissa ja minkälaiset hoidot mahtavat olla edessä?
Olen 67- vuotias ja olen elämänhaluinen ja toiveikas jopa pitkään elämään.
Ps. huhtikuussa aloitettiin minulla uusi biologinen reumalääkitys pistoksina (golimumabi 50 mg). Toukokuussa alkoi patti kasvaa ja mietinkin onkohan näillä mitään yhteyttä toisiinsa?
Golimumabin haittavaikutuksissa mainitaan erilaiset kyhmyt ja syöpäkasvaimet .
Jään odottelemaan jotain tietoa tästä "möröstä" mikä minua vaanii.
T-solulymfooma on aggressiivinen lymfooma, joka vaatii solunsalpaajahoidot. Yleiskunnon perusteella ovat vaihtoehtoina yleisimmin joko CHOP tai CHOEP, jossa on lisättynä kolmen päivän etoposidi. Kuureja annetaan joko kahden tai kolmen viikon välein. Alle 65-vuotiaille tähdättäisiin myös intensiivihoitoon kantasolupalautuksen turvin, sitä vanhemmat eivät sitä yleensä kestä. Sädehoito annetaan todennäköisesti tällaisessa silmän vieruspatissa solunsalpaajahoidon päätyttyä.
Taudin ennuste riippuu levinneisyydestä. Yleensä katsotaan luuydinnäytteet ja vartalon ct, josta kokonaissuunnitelma pystytään sitten tekemään. Parantavaan hoitoon tähdätään, mutta tulos riippuu lopullisesta levinneisyydestä.
Biologisilla reumalääkkeillä on kyllä yhteys lymfooman syntyyn, mutta tuskin näin nopeasti. Jatkossa kuitenkin kyseinen lääke on sinulta kielletty ja reuma joudutaan hoitamaan jotenkin toisin. Monesti solunsalpaajahoidot tosin sammuttavan hyvin reuman aktiivisuutta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Johtuuko yöhikoilu lymfoomasta vai stressistä?
Lue lisääMinulla diagnosoitiin lymfosyyttinen lymfooma/KLL marraskuussa 2011 (sattumalöydös ilman oireita). Olen 46-vuotias. Tutkimusten perusteella patologisia imusolmukkeita on kaulalla soliskuopassa useita, joista suurin 3,5 cm, samoin retroperitoneumissa ja para-aortaalialueella, jossa suurin imusolmuke 2,5 cm. Luuytimessä solukkuus normaali ja pieni 10 % infiltraatio. Veressä ei tauti tiettävästi ole, eikä luustossa poikkeavaa.
Tutkimustulokset valmistuivat joulukuussa 2011, jossa hb 137,p-ld 148, B2Miglo 1.4 ja S-TymidK 6.7.
Näiden perusteella lääkäri totesi, että todennäköisesti ensimmäinen hoito aikaisintaan 10 viikon kuluttua eikä tauti juurikaan vaikuttaisi elämään - toki seuranta päällä tiheästi alkuun.
Nyt noin kuukauden päivät minulla on ollut yöhikoilua, sitä ennen ei yhtään. Herään kerran yössä niin, että rintojen seutu on likomärkä ja myös niska nihkeä. Hikoilu loppuu heti heräämisen jälkeen, iho kuivuu hetkessä mutta yöpaita hieman kostea. Olisiko mahdollista, että kyseessä on vain stressihikoilua - ainakin viime aikoina olen alkanut joka ilta jännittämään jatkuuko oireilu ja pelkäämään, että taudin muoto sittenkään ei ole rauhallinen.
Ikäsi toisaalta voisi sopia myös vaihdevuosien alkamiseen. Onko kuukautiskierto alkanut heitellä jo? Hormonikierukan käyttäjät eivät yleensä huomaa muusta kuin hikoilusta vaihdevuosien alkamisen. Gynekologi pystyy helposti selvittämään, olisiko tämä hyvänlaatuisempi vaiva hikoilun taustalla. Stressihikoilu harvemmin vaivaa yöllä nukkuessa, vaan ennemmin niissä stressaavissa tilanteissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tutkimustulokset valmistuivat joulukuussa 2011, jossa hb 137,p-ld 148, B2Miglo 1.4 ja S-TymidK 6.7.
Näiden perusteella lääkäri totesi, että todennäköisesti ensimmäinen hoito aikaisintaan 10 viikon kuluttua eikä tauti juurikaan vaikuttaisi elämään - toki seuranta päällä tiheästi alkuun.
Nyt noin kuukauden päivät minulla on ollut yöhikoilua, sitä ennen ei yhtään. Herään kerran yössä niin, että rintojen seutu on likomärkä ja myös niska nihkeä. Hikoilu loppuu heti heräämisen jälkeen, iho kuivuu hetkessä mutta yöpaita hieman kostea. Olisiko mahdollista, että kyseessä on vain stressihikoilua - ainakin viime aikoina olen alkanut joka ilta jännittämään jatkuuko oireilu ja pelkäämään, että taudin muoto sittenkään ei ole rauhallinen.
Ikäsi toisaalta voisi sopia myös vaihdevuosien alkamiseen. Onko kuukautiskierto alkanut heitellä jo? Hormonikierukan käyttäjät eivät yleensä huomaa muusta kuin hikoilusta vaihdevuosien alkamisen. Gynekologi pystyy helposti selvittämään, olisiko tämä hyvänlaatuisempi vaiva hikoilun taustalla. Stressihikoilu harvemmin vaivaa yöllä nukkuessa, vaan ennemmin niissä stressaavissa tilanteissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Hoitojen siedettävyys arveluttaa
Lue lisääFollikulaarinen lymfooma uusi kesällä 2011. Minulta on kerätty kantasoluja marraskuussa. Hoitoina olen saanut tähän asti bendamustiinia ja rituksimabia. Kuinka paljon kehoni kestää myrkkyjä? En ole onnistunut kysymään kiireen ja jännittyneisyyteni takia hoitavalta lääkäriltäni asiasta. Suunnitellaan, että saisin kantasolusiirron helmikuun puolella
Rituksimabi-bendamustiini on yleensä moneen muuhun hoitoon verrattuna hyvin siedetty. Siitä harvoin tulee tulehduksia tai veriarvo-ongelmia, eikä pahoinvointiakaan ole kovin paljon. Toki yksilöllistä vaihtelua on paljon riippuen edeltävästä hoitotaustasta. Kantasolusiirto taas on aivan eri luokan juttu. Sitä edeltävä isoannoshoito on raskas tulehdus- ja ripulijaksoineen. Hyvä puoli siinä on, että hoidot loppuvat siihen ja alkaa seuranta ja kuntoutuminen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Rituksimabi-bendamustiini on yleensä moneen muuhun hoitoon verrattuna hyvin siedetty. Siitä harvoin tulee tulehduksia tai veriarvo-ongelmia, eikä pahoinvointiakaan ole kovin paljon. Toki yksilöllistä vaihtelua on paljon riippuen edeltävästä hoitotaustasta. Kantasolusiirto taas on aivan eri luokan juttu. Sitä edeltävä isoannoshoito on raskas tulehdus- ja ripulijaksoineen. Hyvä puoli siinä on, että hoidot loppuvat siihen ja alkaa seuranta ja kuntoutuminen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kuinka luotettava TT-kuvaus on?
Lue lisääMieheltäni leikattiin 2009 kesällä vatsasta 7x12 cm ja pohjukaissuolesta 3,5 cm suurisoluinen (B) Non-Hodginin lymfooma ja hän sai viisi sytostaattikuuria päälle, mutta viidennen jälkeen joutui vaikean sepsiksen, molemmin puolisen keuhkokuumeen ja elintoimintojen (mm. verenkierto) romahtamisen jälkeen teholle viikoksi. Vanhana urheilijana selvisi kuin ihmeen kaupalla kahdeksan kuukauden antibioottihoidon ja kolmen maksa-abskessin jälkeen. Sairaalassa 4 1/2 kuukautta.
Nyt tuoreessa TT- kuvassa vatsassa näkyy muutoksia kesäkuun 2011 TT-kuvaan verrattuna (tummentumia vatsan alueen imusolmukkeissa). Kuinka luotettava TT-kuvaus on? On kurjaa elää epätietoisuudessa. PET-kuvaus tehdään varmaankin kuukauden sisään.
CT on monesti hyvä tutkimus, mutta diagnoosia se ei pysty kertomaan. Mikäli PET-ct:ssä näkyy kyseisissä muutoksissa aktiivisuutta, joudutaan käytännössä ottamaan koepala, jotta taudin todellinen nimi saadaan tietoon. Mikäli taas PET-ct:ssä on vain arpimuutoksia (=inaktiivi löydös) tilannetta voidaan seurata tavallisin ct-kuvin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Nyt tuoreessa TT- kuvassa vatsassa näkyy muutoksia kesäkuun 2011 TT-kuvaan verrattuna (tummentumia vatsan alueen imusolmukkeissa). Kuinka luotettava TT-kuvaus on? On kurjaa elää epätietoisuudessa. PET-kuvaus tehdään varmaankin kuukauden sisään.
CT on monesti hyvä tutkimus, mutta diagnoosia se ei pysty kertomaan. Mikäli PET-ct:ssä näkyy kyseisissä muutoksissa aktiivisuutta, joudutaan käytännössä ottamaan koepala, jotta taudin todellinen nimi saadaan tietoon. Mikäli taas PET-ct:ssä on vain arpimuutoksia (=inaktiivi löydös) tilannetta voidaan seurata tavallisin ct-kuvin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Voiko MALT-lymfoomasta parantua kokonaan?
Lue lisääHei. Minulla on MALT-lymfooma silmäkuopassa. Voisitko valaista minua vähän tästä sairaudesta. Parantuuko se koskaan vai onko se elämänkumppanini loppuun asti? Muualta ei sitä ole löytynyt. "Löntti" on vaivannut reilut 1 1/2 vuotta. Nyt sitä hoidetaan rituksimabilla. Olen 48-vuotias.
Periaatteessa täysin paikallinen MALT-lymfooma olisi parannettavissa lyhyellä sädehoidolla. Mikäli olet tämän jo saanut ja muutos on silti jäljellä, on se varmastikin elämänkumppanisi loppuun asti. Mikäli et ole saanut sädehoitoa, kehottaisin kysymään syytä hoitavalta lääkäriltä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Periaatteessa täysin paikallinen MALT-lymfooma olisi parannettavissa lyhyellä sädehoidolla. Mikäli olet tämän jo saanut ja muutos on silti jäljellä, on se varmastikin elämänkumppanisi loppuun asti. Mikäli et ole saanut sädehoitoa, kehottaisin kysymään syytä hoitavalta lääkäriltä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Miten levinneisyysaste määritellään?
Lue lisääMinulla todettiin lokakuussa sidekudoskyhmyinen Hodgkinin tauti ja ABVD-hoidot aloitettiin marraskuussa 2011. Sain levinneisyysasteeksi IIA:n, koska massaa oli vain keuhkojen välikarsinassa 7,5 cm ja toisessa soliskuopassa 2,5x3,5 cm. Soliskuopasta koko patti saatiin pois koepalaa ottaessa eikä siitä näkynyt kuvissa enää mitään ennen hoitojen aloitusta. Suunniteltuja hoitoja on 2x ABVD ja 20Gy:tä sädehoitoa. Millä perusteella levinneisyysaste annetaan? Olen ihmetellyt tätä, koska tuntuu, ettei kuulemissani potilaskertomuksissa ole juurikaan yhteneväisyyttä?
Lääkärit puhuvat minulle pienimassaisesta taudista ja viime hoitokerralla kävi ilmi, että minusta ei aiota ottaa enää PET-TT-kuvia, koska luotetaan siihen että näin pienimassainen tauti katoaa yllä mainituilla hoidoilla. Tämä kuulostaa minusta hurjalta, koska en halua vain luottaa siihen, että tauti on kadonnut. Onko tämä normaali käytäntö vai onko kyseessä raha? En halua että terveydelläni lyödään vetoa. Onko minulla potilaana oikeus vaatia PET-kuvaus?
Ymmärrän sen, että säteilyn määrä yritetään minimoida, mutta miksi otetaan vain tavallisia TT-kuvia joista ei näy kuin massa (jota kuulemma tulee jäämään) aktiivisuuden sijaan?
Kiitos jo etukäteen!
Levinneisyysasteen IIa tauti tarkoittaa tilannetta, jossa tautia on vain toisella puolella palleaa vähintään kahdella eri imusolmukealueella, eli nyt välikarsinassa ja soliskuopassa. A tarkoittaa sitä, ettei diagnoosia tehtäessä ollut yleisoireita, kuten esim. kuumetta tai laihtumista.
Hoitosuunnitelmastasi päätellen ei sinulla ollut tämän taudin riskitekijöitä (eli tuo 7,5 cm massa on alle 1/3 rintakehän leveydestä, senkka oli normaali ja alle kolme imusolmukelöydöstä). Tällaisessa tilanteessa riittää kyseinen suunnitelma. Oman sairaalani käytäntö on, että paraneminen varmistetaan PET-ct:llä, jos jonkinlaista muutosta jää hoitojen päättyessä. Ennen sädehoitoa tätä ei varmasti pystytä varmistamaan näin lyhyessä hoidossa, mutta sädehoidon jälkeen mielestäni se on järkevää katsoa. Yleensä silloin täytyy mennä useampi kuukausi hoidon loppumisesta, ettei sädehoidon aiheuttama kudosreaktio näytä siellä turhaan aktiiviselta taudilta. Lääkärisi ei vaatimuksestasi varmastikaan määrää kuvaa, mutta kyllä siihen lääketieteellisetkin indikaatiot ovat, joten kannattaa avata keskustelua vielä uudestaan, mikäli sitä ei sädehoidon loppuvastaanotolta muutenkin laiteta varaukseen. Mikäli PET-ct näyttää enää vain inaktiivista tautia, tavallinen ct riittää sitten jatkoseurantaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Lääkärit puhuvat minulle pienimassaisesta taudista ja viime hoitokerralla kävi ilmi, että minusta ei aiota ottaa enää PET-TT-kuvia, koska luotetaan siihen että näin pienimassainen tauti katoaa yllä mainituilla hoidoilla. Tämä kuulostaa minusta hurjalta, koska en halua vain luottaa siihen, että tauti on kadonnut. Onko tämä normaali käytäntö vai onko kyseessä raha? En halua että terveydelläni lyödään vetoa. Onko minulla potilaana oikeus vaatia PET-kuvaus?
Ymmärrän sen, että säteilyn määrä yritetään minimoida, mutta miksi otetaan vain tavallisia TT-kuvia joista ei näy kuin massa (jota kuulemma tulee jäämään) aktiivisuuden sijaan?
Kiitos jo etukäteen!
Levinneisyysasteen IIa tauti tarkoittaa tilannetta, jossa tautia on vain toisella puolella palleaa vähintään kahdella eri imusolmukealueella, eli nyt välikarsinassa ja soliskuopassa. A tarkoittaa sitä, ettei diagnoosia tehtäessä ollut yleisoireita, kuten esim. kuumetta tai laihtumista.
Hoitosuunnitelmastasi päätellen ei sinulla ollut tämän taudin riskitekijöitä (eli tuo 7,5 cm massa on alle 1/3 rintakehän leveydestä, senkka oli normaali ja alle kolme imusolmukelöydöstä). Tällaisessa tilanteessa riittää kyseinen suunnitelma. Oman sairaalani käytäntö on, että paraneminen varmistetaan PET-ct:llä, jos jonkinlaista muutosta jää hoitojen päättyessä. Ennen sädehoitoa tätä ei varmasti pystytä varmistamaan näin lyhyessä hoidossa, mutta sädehoidon jälkeen mielestäni se on järkevää katsoa. Yleensä silloin täytyy mennä useampi kuukausi hoidon loppumisesta, ettei sädehoidon aiheuttama kudosreaktio näytä siellä turhaan aktiiviselta taudilta. Lääkärisi ei vaatimuksestasi varmastikaan määrää kuvaa, mutta kyllä siihen lääketieteellisetkin indikaatiot ovat, joten kannattaa avata keskustelua vielä uudestaan, mikäli sitä ei sädehoidon loppuvastaanotolta muutenkin laiteta varaukseen. Mikäli PET-ct näyttää enää vain inaktiivista tautia, tavallinen ct riittää sitten jatkoseurantaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Huolestuttava kutina
Lue lisääHaluaisin kysyä, onko minulla mahdollista olla syöpää?
Noin kolme kuukautta sitten minulla alkoi kutina, joka on kaulassa. Se ei kutise koko ajan, mutta ajoittain, ja on todella voimakasta. Lisäksi kyynärpäät ovat kuivat ja kutisevat paljon. Myös kaulan iho muuttuu kuivaksi, kun sitä raapii. Iho on muuten kuitenkin aivan terve, ihottumaa ei ole. Välillä myös olkapäiden yläosat kutisevat. Kerrankin raapaisin vain muutaman kerran, ja vasempaan olkapäähäni oli ilmestynyt punainen, kohollaan oleva läiskä.
Lisäksi olen ollut viime aikoina todella väsynyt. Kuumetta ei ole ollut oikeastaan, eikä mielestäni myöskään yöhikoilua, mutta välillä tulee vilun väristyksiä. Alaselkää myös särkee ajoittain. Viikko sitten takaraivooni oli ilmestynyt tajuttoman kipeä finni, takaraivo oli myös erittäin kipeä, ja lisäksi oikea puoli niskasta oli kipeä. Ei särkenyt, mutta päätä venyttäessä ja kääntäessä kiristi. Nyt muutama päivä sitten oikealla puolella yläselässä hermo on ärtynyt, ja se säteilee oikeaan käteen. Myös lenkillä ollessani minua alkoi pistää oikealle puolelle rintaa. Mitään suurentuneita imusolmukkeita ei ole kehossa. Minulla on myös ollut kolme kuukautta oikean jalkaterän päkiä kipeänä. Lepokipua ei ole, mutta kävellessä sattuu. Voisiko tämä päkiäkipu kuulua muiden oireideni kanssa syöpään?
Olen käynyt erilaisissa verikokeissa, senkka ja valkosolut aivan normaalit, tulehdusarvo normaali. Allergialuvut olivat myös normaalit samoin maksa-arvot. Lisäksi olen käynyt ylä- ja alavatsan ultrassa ja minulta on otettu keuhkojen röntgenkuva. Olen kuitenkin erittäin huolissani tästä kutinasta. Eikö se viittaa siihen, että se kuitenkin tulee elimistöstä sisältä, kun ei kerran ole mitään ihottumaa? Olen miettinyt, voisiko minulla olla esimerkiksi imusolmukesyöpä aivoissa tai ruokatorvessa? (Minulla kipua rinnassa.)
Kutinaan löytyy tässä kohtaa kuitenkin syy, kun kerrot, että iho on kuiva. Silloin ei tarvitse olla ihottumaakaan. Talviaikaan kutina on tavallista, kun iho kuivuu pakkasilman takia. Hyvä perusrasvaus ja tarvittaessa mieto kortisonivoide ovat hyvät alkukonstit. Mikäli nämä eivät auta, ihotautilääkäri voinee arvioida tilannetta. Lymfooman oireena kutina on erittäin harvinainen.
Väsymys voi taas liittyä hyvin moneen asiaan. Mieliala, huonontunut unenlaatu, monet sairaudet voivat olla sen syynä. Finni on tukkeutunut ihorauhanen ja se ei liity yleissairauksiin yksittäisenä löydöksenä. Kipukohdat ovat yleisiä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Mm. tuo päkiäkipu on tavallinen oire ja paranee esim. kenkää vaihtamalla, jotta askel menee hiukan eri tavalla ja rasitus muuttuu.
Perustutkimukset ovat otettuna ja niistä ei mitään erityistä löytynyt. Näin ollen en olisi huolissani. Kilpirauhasarvot ovat ainoa asia, mikä tässä tulee vielä mieleen väsymyksen, kutinan ja muiden oireiden selvittämiseksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Noin kolme kuukautta sitten minulla alkoi kutina, joka on kaulassa. Se ei kutise koko ajan, mutta ajoittain, ja on todella voimakasta. Lisäksi kyynärpäät ovat kuivat ja kutisevat paljon. Myös kaulan iho muuttuu kuivaksi, kun sitä raapii. Iho on muuten kuitenkin aivan terve, ihottumaa ei ole. Välillä myös olkapäiden yläosat kutisevat. Kerrankin raapaisin vain muutaman kerran, ja vasempaan olkapäähäni oli ilmestynyt punainen, kohollaan oleva läiskä.
Lisäksi olen ollut viime aikoina todella väsynyt. Kuumetta ei ole ollut oikeastaan, eikä mielestäni myöskään yöhikoilua, mutta välillä tulee vilun väristyksiä. Alaselkää myös särkee ajoittain. Viikko sitten takaraivooni oli ilmestynyt tajuttoman kipeä finni, takaraivo oli myös erittäin kipeä, ja lisäksi oikea puoli niskasta oli kipeä. Ei särkenyt, mutta päätä venyttäessä ja kääntäessä kiristi. Nyt muutama päivä sitten oikealla puolella yläselässä hermo on ärtynyt, ja se säteilee oikeaan käteen. Myös lenkillä ollessani minua alkoi pistää oikealle puolelle rintaa. Mitään suurentuneita imusolmukkeita ei ole kehossa. Minulla on myös ollut kolme kuukautta oikean jalkaterän päkiä kipeänä. Lepokipua ei ole, mutta kävellessä sattuu. Voisiko tämä päkiäkipu kuulua muiden oireideni kanssa syöpään?
Olen käynyt erilaisissa verikokeissa, senkka ja valkosolut aivan normaalit, tulehdusarvo normaali. Allergialuvut olivat myös normaalit samoin maksa-arvot. Lisäksi olen käynyt ylä- ja alavatsan ultrassa ja minulta on otettu keuhkojen röntgenkuva. Olen kuitenkin erittäin huolissani tästä kutinasta. Eikö se viittaa siihen, että se kuitenkin tulee elimistöstä sisältä, kun ei kerran ole mitään ihottumaa? Olen miettinyt, voisiko minulla olla esimerkiksi imusolmukesyöpä aivoissa tai ruokatorvessa? (Minulla kipua rinnassa.)
Kutinaan löytyy tässä kohtaa kuitenkin syy, kun kerrot, että iho on kuiva. Silloin ei tarvitse olla ihottumaakaan. Talviaikaan kutina on tavallista, kun iho kuivuu pakkasilman takia. Hyvä perusrasvaus ja tarvittaessa mieto kortisonivoide ovat hyvät alkukonstit. Mikäli nämä eivät auta, ihotautilääkäri voinee arvioida tilannetta. Lymfooman oireena kutina on erittäin harvinainen.
Väsymys voi taas liittyä hyvin moneen asiaan. Mieliala, huonontunut unenlaatu, monet sairaudet voivat olla sen syynä. Finni on tukkeutunut ihorauhanen ja se ei liity yleissairauksiin yksittäisenä löydöksenä. Kipukohdat ovat yleisiä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Mm. tuo päkiäkipu on tavallinen oire ja paranee esim. kenkää vaihtamalla, jotta askel menee hiukan eri tavalla ja rasitus muuttuu.
Perustutkimukset ovat otettuna ja niistä ei mitään erityistä löytynyt. Näin ollen en olisi huolissani. Kilpirauhasarvot ovat ainoa asia, mikä tässä tulee vielä mieleen väsymyksen, kutinan ja muiden oireiden selvittämiseksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Mikä on MALT-lymfooma?
Lue lisääIäkkäällä, mutta hyväkuntoisella äidiltäni löytyi rinnan patista otetusta koepalasta syöpä. Tarkempi määrittely oli t-solu lymfooma (malt) im extramedullary cytoplasma. Piakkoin tulossa ovat kokovartalo-CT ja luuydinnäytteen otto, joiden jälkeen vasta aika syöpäpoliklinikan lääkärille. Kysyisinkin nyt, että mitä diagnoosi tarkalleen tarkoittaa? Olen luullut, että T-solu lymfoomat ovat vaikeasti hoidettavia ja leviävät ärhäkästi. Mutta malt tarkoittanee hidaskasvuista? Äidilläni ei ole ollut mitään oireita, mutta lähimuisti on viime kuukausina alkanut heittää normaalia enemmän. MMS-testissä tulokset olivat kuitenkin 28/30. Onko mahdollista, että lymfooma on levinnyt aivoihin ja aiheuttaa näin muistihäiriöitä? Sisältääkö kokovartalo-CT myös pään CT:n? Mitä kysymyksiä olisi hyvä esittää lääkärille, kun aika vihdoin tulee? Äidin kaksi sisarusta ovat lähivuosina kuolleet myeloomaan. Onko sillä yhteyttä lymfoomaan? Kiitos vastauksista etukäteen.
MALT-lymfoomat ovat B-solulymfoomia, joten siinä mielessä kyseessä on ilmeisesti sekaannus. Ilmeisesti kyseessä on kaksi eri syöpää, niin minun ainakin tästä kysymyksestä täytyy päätellä eli hidaskasvuinen MALT-lymfooma ja myelooman alatyyppi, eli luuytimen ulkopuolinen (ekstramedullaarinen) plasmasytooma. Mikäli tautia ei löydy laajemmalti, todennäköinen hoito on sädehoito. MALT-lymfoomat eivät käytännössä leviä aivoihin, joitakin tapauksia on tosin kirjallisuudessa raportoitu, mutta kyseessä olisi ääriharvinaisuus. Muistihäiriöt liittynevät ikään. Koko vartalon CT:ssä ei rutiininomaisesti kuvata päätä.
Hoitava lääkäri varmasti kertoo kaikki tarvittavat asiat, yleensä potilaat kysyvät ennustetta ja hoitojen sivuvaikutuksia ja kestoa. Lymfoomaan myeloomalla ei ole yhteyttä, mutta tuohon yllämainittuun plasmasytoomaan on kyllä. Tästä sukurasituksesta kannattaa vastaanotolla puhua, mikäli ymmärsin vastauksen oikein.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
MALT-lymfoomat ovat B-solulymfoomia, joten siinä mielessä kyseessä on ilmeisesti sekaannus. Ilmeisesti kyseessä on kaksi eri syöpää, niin minun ainakin tästä kysymyksestä täytyy päätellä eli hidaskasvuinen MALT-lymfooma ja myelooman alatyyppi, eli luuytimen ulkopuolinen (ekstramedullaarinen) plasmasytooma. Mikäli tautia ei löydy laajemmalti, todennäköinen hoito on sädehoito. MALT-lymfoomat eivät käytännössä leviä aivoihin, joitakin tapauksia on tosin kirjallisuudessa raportoitu, mutta kyseessä olisi ääriharvinaisuus. Muistihäiriöt liittynevät ikään. Koko vartalon CT:ssä ei rutiininomaisesti kuvata päätä.
Hoitava lääkäri varmasti kertoo kaikki tarvittavat asiat, yleensä potilaat kysyvät ennustetta ja hoitojen sivuvaikutuksia ja kestoa. Lymfoomaan myeloomalla ei ole yhteyttä, mutta tuohon yllämainittuun plasmasytoomaan on kyllä. Tästä sukurasituksesta kannattaa vastaanotolla puhua, mikäli ymmärsin vastauksen oikein.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Johtuuko väsymykseni lymfooman hoidosta?
Lue lisääSairastan T-solulymfoomaa, alfa-beta alatyyppiä. Sairauttani hoidetaan kortisoneilla ja olen ollut hoitooni tyytyväinen. Hoito aloitettiin kortisonilla 60 mg/pv. Sitä on nyt vähennetty pikkuhiljaa. Tämän hetkinen annostus 25 mg ja tammikuussa on tarkoitus laskea se 20 mg:aan. Ainoa huolenaiheeni on nyt ankara väsymys. Nukun vuorokaudessa aina vaan enemmän ja enemmän, (tällä hetkellä n. 12-15 h/vrk.) Liittyykö väsymykseni kyseiseen sairauteen/lääkehoitoon? Kuinka saisin itseni pysymään hereillä?
Kortisonihoito yleensä piristää ja vähentää yöunta. Lymfooman perusoirekaan tuollainen väsymys ei ole. Hoitavalle lääkärille kannattaa puhua asiasta, sillä mielestäni nyt muut syyt (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, suola-arvot ja hemoglobiinitaso) tulisi tarkistaa. Hereillä pysymiseen auttaa ainakin säännöllinen ruokarytmi ja liikunta, muut neuvot pystyy hoitava lääkäri sanomaan, kun syy on tiedossa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kortisonihoito yleensä piristää ja vähentää yöunta. Lymfooman perusoirekaan tuollainen väsymys ei ole. Hoitavalle lääkärille kannattaa puhua asiasta, sillä mielestäni nyt muut syyt (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, suola-arvot ja hemoglobiinitaso) tulisi tarkistaa. Hereillä pysymiseen auttaa ainakin säännöllinen ruokarytmi ja liikunta, muut neuvot pystyy hoitava lääkäri sanomaan, kun syy on tiedossa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Millaista hoitoa lymfoomaan annetaan?
Lue lisääHei! Olen 23-vuotias nainen ja minulla todettiin lokakuussa Hodgkinin tauti (sklerosis nodularis). Löysin noin reilu kuukausi sitten soliskuopastani 35 mm x 25 mm kokoisen patin, joka on nyt leikattu kokonaan pois ja sen perusteella siis tehty diagnoosi lymfoomasta.
Olen lähes oireeton, enkä tunne itseäni sairaaksi. Joitain epämääräisiä kipuja on, mutta en osaa sanoa ovatko nämä psyykkisiä oireita vai todellisia. Ennen tautiepäilyjä en ole niitä huomannut (lukuun ottamatta hartioiden jumiutumista). Minulta otettiin ONB, josta ei näkynyt mitään ja senkka oli 12 ja jokin toinen tulehdusarvo 3,2. Mitään ennustetta et varmasti pysty antamaan, mutta tahtoisin kysyä mihin tässä kannattaa varautua? En ole vielä saanut kutsua syöpäklinikalle. Olen kuitenkin ymmärtänyt että sytostaattihoitoja ja sädehoitoa on ainakin tiedossa. Kiitos jo etukäteen!
Levinnäisyysselvittelyinä tehdään koko vartalon CT eli viipalekuvaus ja luuydinnäytteet. Laajempi verikoepaketti otetaan myös. Näiden perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa. Mikäli tauti on hyvin paikallinen, voit selvitä kahdella ABVD-kuurilla ja sädehoidolla. Jos tautia on enemmän, hoitoja tarvitaan 4-8, sädehoito harkinnan mukaan. Laajemmassa taudissa lasketaan myös erilaisia riskipisteitä ja mikäli niitä tulee riittävästi, hoidoksi annetaan BEACOPP-nimiset kuurit, jotka ovat selvästi raskaampia. Kuulet näistä poliklinikalla sitten tarkemmin.
Jos selviät ABVD-kuureilla, niitä annetaan kahden viikon välein ja odotettavissa on pahoinvointia ja hiusten lähtöä. Sädehoidosta tulee yleensä paikallisia haittavaikutuksia, eli ihon punoitusta, jne. Kaikella todennäköisyydellä tautisi on näillä konstein parannettavissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Olen lähes oireeton, enkä tunne itseäni sairaaksi. Joitain epämääräisiä kipuja on, mutta en osaa sanoa ovatko nämä psyykkisiä oireita vai todellisia. Ennen tautiepäilyjä en ole niitä huomannut (lukuun ottamatta hartioiden jumiutumista). Minulta otettiin ONB, josta ei näkynyt mitään ja senkka oli 12 ja jokin toinen tulehdusarvo 3,2. Mitään ennustetta et varmasti pysty antamaan, mutta tahtoisin kysyä mihin tässä kannattaa varautua? En ole vielä saanut kutsua syöpäklinikalle. Olen kuitenkin ymmärtänyt että sytostaattihoitoja ja sädehoitoa on ainakin tiedossa. Kiitos jo etukäteen!
Levinnäisyysselvittelyinä tehdään koko vartalon CT eli viipalekuvaus ja luuydinnäytteet. Laajempi verikoepaketti otetaan myös. Näiden perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa. Mikäli tauti on hyvin paikallinen, voit selvitä kahdella ABVD-kuurilla ja sädehoidolla. Jos tautia on enemmän, hoitoja tarvitaan 4-8, sädehoito harkinnan mukaan. Laajemmassa taudissa lasketaan myös erilaisia riskipisteitä ja mikäli niitä tulee riittävästi, hoidoksi annetaan BEACOPP-nimiset kuurit, jotka ovat selvästi raskaampia. Kuulet näistä poliklinikalla sitten tarkemmin.
Jos selviät ABVD-kuureilla, niitä annetaan kahden viikon välein ja odotettavissa on pahoinvointia ja hiusten lähtöä. Sädehoidosta tulee yleensä paikallisia haittavaikutuksia, eli ihon punoitusta, jne. Kaikella todennäköisyydellä tautisi on näillä konstein parannettavissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Nuoren naisen veriarvojen romahdus oire lymfoomasta?
Lue lisääHei. Läheiselläni epäillään leukemiaa. Kyseessä on 18-vuotias nuori nainen. Hän hakeutui lääkäriin kalpeuden ja lievän huonovointisuuden takia. Otettiin verikokeet ja siinä Hb 43 ja tulehdusarvot koholla 53. Sai lähetteen heti yliopistolliseen sairaalaan. Siellä otetuista kokeista sanottii, että Hb 41, tulehdusarvot edelleen samat ja leukosyytit 29,6. Keuhkot kuvattiin ja vatsa ultrattiin, niissä kaikki ok. Sanottiin, että valkosoluista 80 % on huonoja .
Oireet alkoivat hepatiitti-rokotteen oton jälkeen. Sairaalassa hänelle laitettiin lisäverta. Näin ollen viimeisimmät verikokeet olivat Hb 97, tulehdusarvot 15 ja valkosoluista oli sen verran sanottu, että vain pieni osa on huonoja. Mitään lääkitystä mihinkään ei ole vielä saanut, koska vielä on luuydin näyte ottamatta. Voiko olla että tuollainen "romahdus" olisi voinut johtua hänen saamastaan rokotteesta? Ja jos onkin leukemiaa, onko mahdollista että nuo veriarvot paranevat itsestään? Lähinnä nuo valkosolut ja tuo tulehdusarvon laskeminen?
Noin matala hemoglobiini ei minun käsitykseni mukaan voi mitenkään olla rokotuksen haittavaikutus, ajallisesti nämä asiat vain sattuvat päällekkäin. Esim. Twinrix- ja Engerix -rokotteilla on kyllä kuvattu verihiutaleiden mataluutta, mutta ei muiden soluarvojen. Havrixilla ja Epaxalilla ei ole kuvattu lainkaan vastaavia ongelmia. Tulehdusarvojen seikkailu ei ole mitenkään poikkeuksellista ja valkosoluarvojenkin seilaamista näkyy usein. Luuydinnäytteiden vastaukset onneksi saadaan usein samana päivänä, joten tänään diagnoosi lienee jo selvillä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Oireet alkoivat hepatiitti-rokotteen oton jälkeen. Sairaalassa hänelle laitettiin lisäverta. Näin ollen viimeisimmät verikokeet olivat Hb 97, tulehdusarvot 15 ja valkosoluista oli sen verran sanottu, että vain pieni osa on huonoja. Mitään lääkitystä mihinkään ei ole vielä saanut, koska vielä on luuydin näyte ottamatta. Voiko olla että tuollainen "romahdus" olisi voinut johtua hänen saamastaan rokotteesta? Ja jos onkin leukemiaa, onko mahdollista että nuo veriarvot paranevat itsestään? Lähinnä nuo valkosolut ja tuo tulehdusarvon laskeminen?
Noin matala hemoglobiini ei minun käsitykseni mukaan voi mitenkään olla rokotuksen haittavaikutus, ajallisesti nämä asiat vain sattuvat päällekkäin. Esim. Twinrix- ja Engerix -rokotteilla on kyllä kuvattu verihiutaleiden mataluutta, mutta ei muiden soluarvojen. Havrixilla ja Epaxalilla ei ole kuvattu lainkaan vastaavia ongelmia. Tulehdusarvojen seikkailu ei ole mitenkään poikkeuksellista ja valkosoluarvojenkin seilaamista näkyy usein. Luuydinnäytteiden vastaukset onneksi saadaan usein samana päivänä, joten tänään diagnoosi lienee jo selvillä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Patti kaulassa mietityttää
Lue lisääMinulla on ollut noin kahden viikon ajan oikealla puolella kaulaa noin 2 cm x 2 cm kokoinen patti. Aluksi, kun painelin sitä ja yritin jopa puristella sitä, se kipeytyi aika paljon, mutta nyt on mennyt viikko siitä, kun pattiin on viimeksi sattunut ja se on tullut kovemman tuntuiseksi. Se on hieman suurentunut ja hieman mietityttää mikä se on ja miten pitäisi toimia? Olen 15-vuotias ja minulla on siis patti niskan sivulla ja se ei ole kipeä enää ollenkaan, mutta epämukavan tuntuinen.
Jos ei se viikon sisään eli yhteensä kolmen viikon seuranta-aikana häivy siitä, voisit näyttää sitä omalääkärille. Hän pystyy yleensä helposti sanomaan, onko patti tutkimuksia vaativa imusolmukesuurentuma vai jotain muuta, jota voi vain seurata.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Jos ei se viikon sisään eli yhteensä kolmen viikon seuranta-aikana häivy siitä, voisit näyttää sitä omalääkärille. Hän pystyy yleensä helposti sanomaan, onko patti tutkimuksia vaativa imusolmukesuurentuma vai jotain muuta, jota voi vain seurata.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Voiko syöpä tarttua ihokontaktin kautta?
Lue lisääHei! Kysymykseni liittyy kaikkiin syöpäsairauksiin, ei pelkästään lymfoomaan. Onko joitain syöpää aiheuttavia viruksia ja bakteereita, jotka leviävät vaikka kättelyn tai muun ihokontaktin kautta? Tiedän, että esimerkiksi papilloomavirus tarttuu sukupuolikontaktissa ja voi joillekin aiheuttaa myöhemmin kohdunkaulansyöpää. Onko mahdollista, että jos esimerkiksi kättelen syöpäpotilasta, ja kädessäni on haava, tai käsien iho on muuten rikkonainen saada jokin syöpää aiheuttava virus tai bakteeri? Olen yrittänyt selvittää asiaa netist, mutta tietoa tällaisesta ei tunnu löytyvän. Asia mietityttää ja huolestuttaakin kovasti ja haluaisin kuulla asiantuntijan vastauksen. Kiitos vastauksestanne!
Syövän osa-aiheuttajiksi tiedetään ainakin seuraavat virukset tai bakteerit tai loiset:
• HPV eli papilloomavirus, aiheuttaa kohdunkaulasyöpää ja joskus kurkunpään syöpää, tarttuu sukupuolikontaktissa.
• hepatiitti B -virus, aiheuttaa maksasyöpää, tarttuu veriteitse tai sukupuolikontaktissa.
• EBV eli Ebstein-Barr-virus, aiheuttaa Burkittin lymfoomaa (lähinnä Afrikassa) sekä nenänielun syöpää. On pusutaudin eli mononukleoosin aiheuttaja, tarttuu pisaratartuntana ja suuri osa väestöstä sen sairastaa ilman mitään jälkiongelmia.
• HIV eli AIDS:n aiheuttaja, aiheuttaa lymfoomaa ja Kaposin sarkoomaa. Tarttuu veri- tai sukupuolikontaktissa.
• HTLV-1 on Karibian maissa tauteja aiheuttava virus, ei aiheuta Suomessa ongelmia. Tarttuu veri- tai sukupuoliteitse. Aiheuttaa T-soluleukemiaa ja Kaposin sarkoomaa.
• Herpesvirus-8, aiheuttaa mahdollisesti Kaposin sarkoomaa.
• Helikobakteeri. On yhteydessä mahasyövän syntyyn ja MALT-lymfoomaan. Tarttuu esim. ruokailuvälineiden avulla.
• skistosomia-loinen. Afrikan vesistä mahdollisesti tarttuva loinen, yhteydessä virtsarakkosyöpään.
Yksikään näistä ei ole 100-prosenttinen taudin aiheuttaja eli tarvitaan jotain muutakin, kuin virus tai bakteeri syövän tulemiseksi. Virusten tarttumisen riski on pieni, vaikka molemmillakin olisi haavoja käsissänsä, mutta tuskinpa kukaan verisillä käsillänsä toisia kätteleekään. Ei tarvitse siis olla peloissaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Syövän osa-aiheuttajiksi tiedetään ainakin seuraavat virukset tai bakteerit tai loiset:
• HPV eli papilloomavirus, aiheuttaa kohdunkaulasyöpää ja joskus kurkunpään syöpää, tarttuu sukupuolikontaktissa.
• hepatiitti B -virus, aiheuttaa maksasyöpää, tarttuu veriteitse tai sukupuolikontaktissa.
• EBV eli Ebstein-Barr-virus, aiheuttaa Burkittin lymfoomaa (lähinnä Afrikassa) sekä nenänielun syöpää. On pusutaudin eli mononukleoosin aiheuttaja, tarttuu pisaratartuntana ja suuri osa väestöstä sen sairastaa ilman mitään jälkiongelmia.
• HIV eli AIDS:n aiheuttaja, aiheuttaa lymfoomaa ja Kaposin sarkoomaa. Tarttuu veri- tai sukupuolikontaktissa.
• HTLV-1 on Karibian maissa tauteja aiheuttava virus, ei aiheuta Suomessa ongelmia. Tarttuu veri- tai sukupuoliteitse. Aiheuttaa T-soluleukemiaa ja Kaposin sarkoomaa.
• Herpesvirus-8, aiheuttaa mahdollisesti Kaposin sarkoomaa.
• Helikobakteeri. On yhteydessä mahasyövän syntyyn ja MALT-lymfoomaan. Tarttuu esim. ruokailuvälineiden avulla.
• skistosomia-loinen. Afrikan vesistä mahdollisesti tarttuva loinen, yhteydessä virtsarakkosyöpään.
Yksikään näistä ei ole 100-prosenttinen taudin aiheuttaja eli tarvitaan jotain muutakin, kuin virus tai bakteeri syövän tulemiseksi. Virusten tarttumisen riski on pieni, vaikka molemmillakin olisi haavoja käsissänsä, mutta tuskinpa kukaan verisillä käsillänsä toisia kätteleekään. Ei tarvitse siis olla peloissaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Voiko lymfooman ainoat oireet olla päänahassa?
Lue lisääHei. Appiukollani on todettu follikkelinen lymfooma. Hän on 81-vuotias. Onko mahdollista, että ainoat oireet ovat päänahassa? Eli ei imusolmukkeissa. Hänellä on päässä patteja ja kutinaa. Sädetetty on 13 kertaa, mutta nyt ei hoideta muuten kuin ulkoisesti voiteilla.
Follikulaarinen lymfooma voi todellakin esiintyä vain iholla, mutta harvinaista tämä on. Itse muistan aiemmin vain yhden vastaavanlaisen tapauksen. Annettu sädehoitoannos on sopiva rauhalliseen lymfoomaan ja sen jälkeen tärkeintä on hyvä ihon perushoito eli rasvaus.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Follikulaarinen lymfooma voi todellakin esiintyä vain iholla, mutta harvinaista tämä on. Itse muistan aiemmin vain yhden vastaavanlaisen tapauksen. Annettu sädehoitoannos on sopiva rauhalliseen lymfoomaan ja sen jälkeen tärkeintä on hyvä ihon perushoito eli rasvaus.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Onko kutina lymfooman oire?
Lue lisääHei. Sain juuri tiedon että sairastan jotain lymfoomaa. Silmäluomen alta otettiin koepala. Löntti on kasvanut noin vuoden ajan. Luin että mahdollinen kutina on oire. Kysyisinkin, että mahtaako kutina nivusissa ja kainaloissa olla merkki kyseisestä taudista? Ja merkitseekö tämä, että tauti jyllää koko elimistössä? Kutinaa on ollut jo pitkään, muutaman vuoden.
Yleisimmin kutina on koko keholla ilmenevää kutinaa. Veikkaisin, että tuolta paikalta otetussa koepalassa on kasvanut MALT-lymfoomaa, joka siis tyypillisesti tulee silmäluomiin tai muihin limakalvopaikkoihin. Tauti on hidaskasvuinen, kuten kuvasitkin. Kyseinen lymfooma voi olla pelkästään silmäluomessa, jolloin sädehoito on todennäköisin vaihtoehto. Jos sitä on laajemmalti, mietitään solunsalpaajahoitojen aloitusta riippuen oireista. Viipalekuvaus ja luuydinnäytteet voivat tulla levinnäisyysselvittelyinä eteesi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Yleisimmin kutina on koko keholla ilmenevää kutinaa. Veikkaisin, että tuolta paikalta otetussa koepalassa on kasvanut MALT-lymfoomaa, joka siis tyypillisesti tulee silmäluomiin tai muihin limakalvopaikkoihin. Tauti on hidaskasvuinen, kuten kuvasitkin. Kyseinen lymfooma voi olla pelkästään silmäluomessa, jolloin sädehoito on todennäköisin vaihtoehto. Jos sitä on laajemmalti, mietitään solunsalpaajahoitojen aloitusta riippuen oireista. Viipalekuvaus ja luuydinnäytteet voivat tulla levinnäisyysselvittelyinä eteesi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Mitä hoitoja pojalleni tullaan antamaan?
Lue lisää Nyt 15-vuotias poikani sairasti anaplastisen T-suurisolulymfooman (ALK+) aikavälillä 2009 - 2010 ja sai TAYS:ssa sytostaattihoidot standardiriskin mukaisesti. Tuolloin syöpä oli rajoittunut nivus-ja aortan bifurkaatoalueille. Nyt kontrollissa (UÄ, magn., PET-CT) on paljastunut aktiviteettia pernan alaosan kärjessä ja odottelemmekin aikaa pernan poistoon. Mitä sen jälkeen? Jättihoidotko luvassa? Ennuste?
Pelkästään perna kyseisen lymfooman uusiutumispaikkana on harvinainen, mutta mahdollinen. Patologian lausunto paljastaa sen pernan poiston jälkeen. Koska itse en hoida lapsisyöpäpotilaita, kyselin asiaa lasten syöpälääkäriltä, joka tällä kuvauksella tunsikin poikasi. Mikäli uusiutuma varmistuu, on protokollassa seuraava vaihtoehto, jolla on saatu hyvät tulokset. Standardihoito olisi viikoittainen vinblastiini-hoito kahden vuoden ajan ja intensiivihoitoon mennään vain, jos uusia ongelmia tulee. Huomisen leikkauksen jälkeen onneksi epävarmuus poistuu ja saatte varmat ja hyvät suunnitelmat. Paraneminen on edelleen se kaikista todennäköisin vaihtoehto.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Pelkästään perna kyseisen lymfooman uusiutumispaikkana on harvinainen, mutta mahdollinen. Patologian lausunto paljastaa sen pernan poiston jälkeen. Koska itse en hoida lapsisyöpäpotilaita, kyselin asiaa lasten syöpälääkäriltä, joka tällä kuvauksella tunsikin poikasi. Mikäli uusiutuma varmistuu, on protokollassa seuraava vaihtoehto, jolla on saatu hyvät tulokset. Standardihoito olisi viikoittainen vinblastiini-hoito kahden vuoden ajan ja intensiivihoitoon mennään vain, jos uusia ongelmia tulee. Huomisen leikkauksen jälkeen onneksi epävarmuus poistuu ja saatte varmat ja hyvät suunnitelmat. Paraneminen on edelleen se kaikista todennäköisin vaihtoehto.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Onko ITP syöpäsairaus?
Lue lisääOnko ITP syöpä sairaus? Lähes kaksi vuotta sitten hiutaleiden häviäminen verestä ja diagnoosi ITP, johon viimeisimmäksi annettiin solusalpaaja- tiputus, joka jätettiin kesken, koska näytti siltä, että ensimmäinen hoito olisi auttanut. Hiutalearvot nousivat päälle 90:n, jonka jälkeen kontrollikäynti kolmen viikon kuluttua, jolloin hiutalearvot olivat taas tipahtaneet 38.
Nyt ei vielä tietoa mitä seuraavaksi. Lääkäri ei määrännyt lääkitystä ja seuraava aika kolmen viikon kuluttua. Mitä yleensä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
ITP tarkoittaa idiopaattista trombosytopeenistä purppuraa eli tilaa, jossa elimistö hyökkää jostain tuntemattomasta syystä omia verihiutaleita kohtaan. Kyseessä ei ole syöpä, mutta tuota turhaa tuhoamisvimmaa kohtaan voidaan joskus käyttää myös solunsalpaajahoitoa, yleensä pärjätään kyllä onneksi vähemmälläkin lääkityksellä. Olet ilmeisesti hematologin hoidossa, joka varmasti kyllä keksii seuraavan hoitokonstin. Tämä ei ole ominta alaani, joten en ala arvailemaan seuraavia vaihtoehtoja.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Nyt ei vielä tietoa mitä seuraavaksi. Lääkäri ei määrännyt lääkitystä ja seuraava aika kolmen viikon kuluttua. Mitä yleensä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
ITP tarkoittaa idiopaattista trombosytopeenistä purppuraa eli tilaa, jossa elimistö hyökkää jostain tuntemattomasta syystä omia verihiutaleita kohtaan. Kyseessä ei ole syöpä, mutta tuota turhaa tuhoamisvimmaa kohtaan voidaan joskus käyttää myös solunsalpaajahoitoa, yleensä pärjätään kyllä onneksi vähemmälläkin lääkityksellä. Olet ilmeisesti hematologin hoidossa, joka varmasti kyllä keksii seuraavan hoitokonstin. Tämä ei ole ominta alaani, joten en ala arvailemaan seuraavia vaihtoehtoja.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Miksi en saa rituksimabi-hoitoa?
Lue lisääMiksi minä en saa rituksimabi-hoitoa?Minulla on kaksi vuotta sitten todettu non-Hodgin follikulaarinen syöpä ja hoitoja annettiin kahdeksan. Nyt ole käynyt tarkastuksissa ja ei ole enää kuin 2-3 mm muutoksia imusolmukkeissa (kaulassa). Minulla on vaikeusluokka 4, eli on keuhkot, selkäydin, kainalot, kaula, taipeet, vatsa, munuaisissa eli joka puolella.
Jos kysyjä tarkoittaa rituksimabi-ylläpitohoitoa, on vastaus varsin proosallinen. Tutkimustieto ylläpitohoidosta (2 kk välein 2 vuoteen asti) on valmistunut viime vuoden loppupuolella, eli sen jälkeen sytostaattihoidon jälkeinen ylläpitohoito on vasta tullut käyttöön. Nyt kun kysyjän hoidoista on jo jonkin aikaa, ei sitä myöskään kannata tässä kohtaa käynnistää, vaan katsoa rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Osa potilaista pärjää varsin pitkään jo tuolla kahdeksalla hoitokuurillakin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Jos kysyjä tarkoittaa rituksimabi-ylläpitohoitoa, on vastaus varsin proosallinen. Tutkimustieto ylläpitohoidosta (2 kk välein 2 vuoteen asti) on valmistunut viime vuoden loppupuolella, eli sen jälkeen sytostaattihoidon jälkeinen ylläpitohoito on vasta tullut käyttöön. Nyt kun kysyjän hoidoista on jo jonkin aikaa, ei sitä myöskään kannata tässä kohtaa käynnistää, vaan katsoa rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Osa potilaista pärjää varsin pitkään jo tuolla kahdeksalla hoitokuurillakin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Viittaavatko oireeni lymfoomaan?
Lue lisääHei, olen vähän päälle kolmekymppinen nainen. Marraskuussa 2010 alkoi epämääräistä vatsaoireilua ja lähinnä kuvailisin sitä sanalla "tunne". Se tunne oli ja on vasemmassa ylävatsassa. Alkuvuodesta 2011 käsivarressa oli kutinaa, mutten osannut sitä ajatella miksikään oireeksi. Vihdoin elokuussa menin omalle lääkärille, joka määräsi verikokeita, sydänfilmin ja ylävatsan ultraäänen. Verikokeet olivat muuten ok, paitsi senkka 31. Määrättiin senkkakontrolli reilun kuukauden päähän. Kävin kontrollissa ja nyt senkka oli 28. Sydänfilmi oli ok, samoin ultra ok.
Nyt on reilun kuukauden ollut epämääräistä kutinaa ympäri kehoa ja viimeisen viikon vihlontaa nivelissä (polvessa, nilkassa, ranteessa ja yhtenä päivänä myös jalkapohjassa). Oletan itse tunteen vatsalla paikallistuvan vasemmalle paksusuolen mutkaan. Myös vihlontaa esiintyy liki päivittäin. Vihlonta-alue saattaa vaihdella. Lääkäri määräsi senkkakontrollin kolmen kuukauden päähän ja ei pidä tarpeellisena tutkia muutoin.
Lääkäri oli muutenkin sitä mieltä, että potilaalla on vaan syöpäfobia (mikä kyllä onkin totta, sillä lähiomaiseni menehtyi vasta syöpään ja muutenkin ympärillä on ollut paljon tuoreita syöpä- ja kuolemantapauksia). Itseäni tuo senkka huolestuttaa (vaikka se oli himpun laskenut) sekä nyt nämä kutina- ja vihlontaoireet.
Mitä olet mieltä, olisiko syytä jatkaa tutkimuksia? Mitä olisi hyvä tutkia? Esim. suoliston tähystys? Ultrassa lääkäri sanoi, etteivät vatsan alueen imusolmukkeet ole turvonneet. Muutenkaan en ole havainnut imusolmukkeissa suurentumista. Lisäksi kiinnostaa tietää, mikä kaikki vaikuttaa tuohon senkkaan. Ainakin raskaus ja e-pillerit, englanninkielisten lähteiden mukaan myös kuukautiset (jotka minulla olivat juuri alkamassa ensimmäisen verikokeen aikana).
Tiedätkö, vaikuttaako imetys? Imetän nuorimmaistani. Netistä löysin vain tiedon, että "myös hormonit voivat heilauttaa" senkkaa. Kiitos vastauksestasi.
Lymfoomaa pidän tällä tarinalla epätodennäköisenä. Nivelten vihlomisoireet eivät ole lymfooman oire. Ihon kutina voisi olla, mutta sitäkin on esiintynyt välillä kadoten jo kahdeksan kuukauden ajan, ilman että muuta on tullut ilmi. Onko ihosi kuiva ja stressille reagoiva? Paikkaa vaihtava vatsan alueen vihlomisoire voisi viitata esim. toiminnalliseen suolivaivaan, kuten ärtyvään paksusuoleen. Suolen tähystyksellä saa tästä varmuuden.
Senkkaa nostavat todellakin monet eri asiat, tulehdukset, reumasairaudet, syövät, jne. Toki sen pitäisi ikäiselläsi olla normaali. Imetyksen vaikutuksesta en itse löytänyt kirjallisuushaulla mitään. Keuhkokuva voisi olla hyvä lisäselvittely, suolen tähystyksen tarvetta voisi arvioida, jos oireet vielä jatkuvat pidemmälle syksyyn.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Nyt on reilun kuukauden ollut epämääräistä kutinaa ympäri kehoa ja viimeisen viikon vihlontaa nivelissä (polvessa, nilkassa, ranteessa ja yhtenä päivänä myös jalkapohjassa). Oletan itse tunteen vatsalla paikallistuvan vasemmalle paksusuolen mutkaan. Myös vihlontaa esiintyy liki päivittäin. Vihlonta-alue saattaa vaihdella. Lääkäri määräsi senkkakontrollin kolmen kuukauden päähän ja ei pidä tarpeellisena tutkia muutoin.
Lääkäri oli muutenkin sitä mieltä, että potilaalla on vaan syöpäfobia (mikä kyllä onkin totta, sillä lähiomaiseni menehtyi vasta syöpään ja muutenkin ympärillä on ollut paljon tuoreita syöpä- ja kuolemantapauksia). Itseäni tuo senkka huolestuttaa (vaikka se oli himpun laskenut) sekä nyt nämä kutina- ja vihlontaoireet.
Mitä olet mieltä, olisiko syytä jatkaa tutkimuksia? Mitä olisi hyvä tutkia? Esim. suoliston tähystys? Ultrassa lääkäri sanoi, etteivät vatsan alueen imusolmukkeet ole turvonneet. Muutenkaan en ole havainnut imusolmukkeissa suurentumista. Lisäksi kiinnostaa tietää, mikä kaikki vaikuttaa tuohon senkkaan. Ainakin raskaus ja e-pillerit, englanninkielisten lähteiden mukaan myös kuukautiset (jotka minulla olivat juuri alkamassa ensimmäisen verikokeen aikana).
Tiedätkö, vaikuttaako imetys? Imetän nuorimmaistani. Netistä löysin vain tiedon, että "myös hormonit voivat heilauttaa" senkkaa. Kiitos vastauksestasi.
Lymfoomaa pidän tällä tarinalla epätodennäköisenä. Nivelten vihlomisoireet eivät ole lymfooman oire. Ihon kutina voisi olla, mutta sitäkin on esiintynyt välillä kadoten jo kahdeksan kuukauden ajan, ilman että muuta on tullut ilmi. Onko ihosi kuiva ja stressille reagoiva? Paikkaa vaihtava vatsan alueen vihlomisoire voisi viitata esim. toiminnalliseen suolivaivaan, kuten ärtyvään paksusuoleen. Suolen tähystyksellä saa tästä varmuuden.
Senkkaa nostavat todellakin monet eri asiat, tulehdukset, reumasairaudet, syövät, jne. Toki sen pitäisi ikäiselläsi olla normaali. Imetyksen vaikutuksesta en itse löytänyt kirjallisuushaulla mitään. Keuhkokuva voisi olla hyvä lisäselvittely, suolen tähystyksen tarvetta voisi arvioida, jos oireet vielä jatkuvat pidemmälle syksyyn.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Voiko lymfooma näkyä verikokeissa?
Lue lisääHei! Minua on vaivannut reilun puolenvuoden ajan kuumeilu, väsymys, nivelkivut (rinnassa ja olkapäissä), painoni on pudonnut reilun kymmen kiloa ja kaulastani ja kainalosta on löydetty suurentuneita imusolmukkeita.
Olen käynyt mammografiassa, siellä ei mitään erityistä, mutta kaulan ultraäänilausunnoissa sanotaan, että kaulassa ja soliskuopissa lukumäärältään runsaahkosti imusolmukkeita, joista yksittäiset n. 1 cm luokkaa. Kookkain alasylkirauhasen takana 2.3x1.1 cm. Kainalosta löytyi myös "poikkeava imusolmukestatus". Syön kortisonia 10 mg päivässä, reumalääkärin määräämänä (minulle ei ole diagnosoitu reumaa eikä muutakaan sairautta).
Kysymykseni onkin, että voiko lymfooma näkyä verikokeissa? Tulehdusarvoni hiukan heittelevät alle viidestä 50:een, mutta muuten veriarvot ovat pysyneet normaalin rajoissa. Minulla ei ole ollut flunssaa eikä muuta sellaista. Itseäni mietityttää tämä lymfooman mahdollisuus ja haluaisin tietää, että onko jotain kokeita millä sen voisi selvittää. Lääkärit pompottavat minua vain lääkäriltä toiselle ja olen kyllästynyt jatkuvaan miettimiseen. Jokaisessa lausunnossa lukee että imusolmukestatus on poikkeava, mutta kukaan lääkäri ei vielä ole asiaa sen kummemmin pöydälle nostanut.
Olisin erittäin kiitollinen, jos kertoisit voiko asiaa selvittää esim. verikokeiden avulla ja olisin muutenkin kiinnostunut mielipiteestäsi, olisiko imusolmukeasiaa tutkittava tarkemmin? Vaikka en olekaan lymfoomapotilas en tiennyt kenen puoleen kääntyä, omat lääkärit vain sanovat, että eivät osaa sanoa mistä imusolmukkeiden suurentuminen voisi johtua.
Lymfooma voi satunnaisesti aiheuttaa poikkeavuutta verikokeisiin, kuten tulehdusarvojen nousua ja hemoglobiinin, verihiutaleiden tai valkosolujen laskua. Nämä eivät ole kuitenkaan sääntö ja varsinkaan lymfoomadiagnoosia ei voida minkään verikokeen perusteella asettaa. Näinkin pitkät ja selvät yleisoireet ja poikkeava imusolmukestatus aiheuttavat mielestäni sen, että jokin näistä poikkeavan näköisistä imusolmukkeista tulisi ottaa koepalaksi, millään muulla tutkimuksella tuskin päästään eteenpäin. Korvalääkäri tai kirurgi tekee sen, riippuen missä huolestuttavimman näköiset muutokset ovat.
Jos omalääkäri ei lähetä sinua eteenpäin, suosittelen käymään jollain toisella. Se lienee tässä vaiheessa paras ratkaisu, jos luotto on mennyt.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Olen käynyt mammografiassa, siellä ei mitään erityistä, mutta kaulan ultraäänilausunnoissa sanotaan, että kaulassa ja soliskuopissa lukumäärältään runsaahkosti imusolmukkeita, joista yksittäiset n. 1 cm luokkaa. Kookkain alasylkirauhasen takana 2.3x1.1 cm. Kainalosta löytyi myös "poikkeava imusolmukestatus". Syön kortisonia 10 mg päivässä, reumalääkärin määräämänä (minulle ei ole diagnosoitu reumaa eikä muutakaan sairautta).
Kysymykseni onkin, että voiko lymfooma näkyä verikokeissa? Tulehdusarvoni hiukan heittelevät alle viidestä 50:een, mutta muuten veriarvot ovat pysyneet normaalin rajoissa. Minulla ei ole ollut flunssaa eikä muuta sellaista. Itseäni mietityttää tämä lymfooman mahdollisuus ja haluaisin tietää, että onko jotain kokeita millä sen voisi selvittää. Lääkärit pompottavat minua vain lääkäriltä toiselle ja olen kyllästynyt jatkuvaan miettimiseen. Jokaisessa lausunnossa lukee että imusolmukestatus on poikkeava, mutta kukaan lääkäri ei vielä ole asiaa sen kummemmin pöydälle nostanut.
Olisin erittäin kiitollinen, jos kertoisit voiko asiaa selvittää esim. verikokeiden avulla ja olisin muutenkin kiinnostunut mielipiteestäsi, olisiko imusolmukeasiaa tutkittava tarkemmin? Vaikka en olekaan lymfoomapotilas en tiennyt kenen puoleen kääntyä, omat lääkärit vain sanovat, että eivät osaa sanoa mistä imusolmukkeiden suurentuminen voisi johtua.
Lymfooma voi satunnaisesti aiheuttaa poikkeavuutta verikokeisiin, kuten tulehdusarvojen nousua ja hemoglobiinin, verihiutaleiden tai valkosolujen laskua. Nämä eivät ole kuitenkaan sääntö ja varsinkaan lymfoomadiagnoosia ei voida minkään verikokeen perusteella asettaa. Näinkin pitkät ja selvät yleisoireet ja poikkeava imusolmukestatus aiheuttavat mielestäni sen, että jokin näistä poikkeavan näköisistä imusolmukkeista tulisi ottaa koepalaksi, millään muulla tutkimuksella tuskin päästään eteenpäin. Korvalääkäri tai kirurgi tekee sen, riippuen missä huolestuttavimman näköiset muutokset ovat.
Jos omalääkäri ei lähetä sinua eteenpäin, suosittelen käymään jollain toisella. Se lienee tässä vaiheessa paras ratkaisu, jos luotto on mennyt.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Onko KLL muuttunut lymfoomaksi?
Lue lisääMinulla on vasta todettu KLL, ja olen ymmärtänyt että se voi muuttua lymfoomaksi. KLL:stä ei voi parantua, joistain lymfoomista internetistä saamieni tietojen perusteella voi. Jos tästä tulee lymfooma, onko ennusteeni silloin parempi vai sairastanko silloin molempia? Ihoni kihelmöi reisistä ja käsivarsista. Mitä minussa tapahtuu, mihin tämä liittyy?
Noin 10 % kroonisesta lymfaattisesta leukemiasta (KLL) muuttuu vuosien kuluessa aggressiiviseksi lymfoomaksi. Ennuste ei silloin ole parempi, vaan selkeästi huonompi. Tuo muuntunut tauti vaatii intensiiviset hoidot ja usein kantasolupalautuksen turvin tehtävän intensiivihoidon, mikäli luuydin on puhdistunut leukemiasta hoitojen aikana ja kantasolut saadaan kerättyä. Näihin päästään harvoin ja todennäköisyys taudin parantumiselle tuossakaan tapauksessa on siis huono. Molemmat sairaudet ovat tuossa tilanteessa olemassa, KLL pohjatautina, lymfooma akuuttina ongelmana.
Ihon kihelmöinti voi liittyä siihen, että valkosolulukema on suuri ja veri näin ollen "paksua". Tuon "paksun" veren kiertäminen verisuonissa voi aiheuttaa erilaisia ihotuntemuksia.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Noin 10 % kroonisesta lymfaattisesta leukemiasta (KLL) muuttuu vuosien kuluessa aggressiiviseksi lymfoomaksi. Ennuste ei silloin ole parempi, vaan selkeästi huonompi. Tuo muuntunut tauti vaatii intensiiviset hoidot ja usein kantasolupalautuksen turvin tehtävän intensiivihoidon, mikäli luuydin on puhdistunut leukemiasta hoitojen aikana ja kantasolut saadaan kerättyä. Näihin päästään harvoin ja todennäköisyys taudin parantumiselle tuossakaan tapauksessa on siis huono. Molemmat sairaudet ovat tuossa tilanteessa olemassa, KLL pohjatautina, lymfooma akuuttina ongelmana.
Ihon kihelmöinti voi liittyä siihen, että valkosolulukema on suuri ja veri näin ollen "paksua". Tuon "paksun" veren kiertäminen verisuonissa voi aiheuttaa erilaisia ihotuntemuksia.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Mitä tarkoittaa huonot solut?
Lue lisääMinulla todettiin lymfommatoidi papuloosi ja näytteestä löytyi sekä hyviä, että huonoja soluja. Mitähän ne huonot solut ovat?
Lymfomatoidi papuloosi on krooninen tauti, joka kuuluu rauhallisiin ihon T-solulymfoomiin. Se häipyy ja tulee uudestaan oman mielensä mukaisesti vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Hoitoa ei välttämättä tarvita, mikäli tilanne pysyy rauhallisena. Tyypillisimmin siihen sairastuvat yli 40-vuotiaat, mutta lapsillakin tautia on todettu.
En ole varma, mitä kysyjän tarkoittamat huonot solut tarkoittavat. Hyvät solut ovat ilmeisesti perusdiagnoosia eli lymfomatoidia papuloosia. Tällä taudilla on taipumus muuttua n. 20 % potilaista todelliseksi aggressiiviseksi lymfoomaksi, mutta tyypillisesti aikaväli on pitkä eikä tällainen tule vielä eteen heti diagnoosivaiheessa; aikaväli voi olla 1/2 -30 vuotta. Tämä vaihtoehto tulee näillä esitiedoilla lähinnä mieleen, mutta kysyjän kannattaa kysyä vielä hoitavalta lääkäriltä tarkemmin tai sitten laittaa patologin lausunnosta tarkemman pätkän kysymyksen liitteeksi, että vastaus olisi varmemmalla pohjalla.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Lymfomatoidi papuloosi on krooninen tauti, joka kuuluu rauhallisiin ihon T-solulymfoomiin. Se häipyy ja tulee uudestaan oman mielensä mukaisesti vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Hoitoa ei välttämättä tarvita, mikäli tilanne pysyy rauhallisena. Tyypillisimmin siihen sairastuvat yli 40-vuotiaat, mutta lapsillakin tautia on todettu.
En ole varma, mitä kysyjän tarkoittamat huonot solut tarkoittavat. Hyvät solut ovat ilmeisesti perusdiagnoosia eli lymfomatoidia papuloosia. Tällä taudilla on taipumus muuttua n. 20 % potilaista todelliseksi aggressiiviseksi lymfoomaksi, mutta tyypillisesti aikaväli on pitkä eikä tällainen tule vielä eteen heti diagnoosivaiheessa; aikaväli voi olla 1/2 -30 vuotta. Tämä vaihtoehto tulee näillä esitiedoilla lähinnä mieleen, mutta kysyjän kannattaa kysyä vielä hoitavalta lääkäriltä tarkemmin tai sitten laittaa patologin lausunnosta tarkemman pätkän kysymyksen liitteeksi, että vastaus olisi varmemmalla pohjalla.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Mitä tarkoittaa diagnoosi B-soluinen Non-Hodking-lymfooma CD5-negatiivinen?
Lue lisääMitä tarkoittaa selkokielellä B- soluinen, pienisoluinen Non-Hodking - lymfooma CD5 -negatiivinen?Lymfoomat jaetaan Hodgkinin ja non-Hodgkin -lymfoomiin, joista jälkimmäiset ovat selvästi yleisempiä. Edelleen non-Hodgkin lymfoomat jaetaan B- ja T-soluisiin syövän alkusolun mukaan. Nämä ovat valkosoluja. B-soluiset muodostavat n. 90 % diagnooseista, T-soluiset n. 10 %, joskus nähdään myös harvinaisia NK-soluista lähtöisin olevia lymfoomia.
B-soluiset edelleen jaetaan suurisoluisiin ja sitten muihin, joihin kysyjän tauti kuuluu. Suurisoluiset ovat aggressiivia, nopeakasvuisia, mutta yleensä parannettavissa olevia tauteja. Pienisoluiset ovat taas hidaskasvuisia, mutta harvoin parannettavissa olevia tauteja. CD5 on patologien värjäyksiä solun pintamarkkereiden tunnistamiseksi, mikä auttaa lopullisen diagnoosin saamiseksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
B-soluiset edelleen jaetaan suurisoluisiin ja sitten muihin, joihin kysyjän tauti kuuluu. Suurisoluiset ovat aggressiivia, nopeakasvuisia, mutta yleensä parannettavissa olevia tauteja. Pienisoluiset ovat taas hidaskasvuisia, mutta harvoin parannettavissa olevia tauteja. CD5 on patologien värjäyksiä solun pintamarkkereiden tunnistamiseksi, mikä auttaa lopullisen diagnoosin saamiseksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Vaikuttaako tupakointi lymfooman syntykohtaan?
Lue lisääSairastin MALT-lymfooman, viimeinen hoito oli helmikuussa. Kasvain oli pääkeuhkoputkessa ja oli levinnyt mm. vatsan imusolmukkeisiin ja molempiin keuhkoihin. R-CHOP-hoito tehosi ja olen palannut työelämään. Miksi se oli keuhkoputkessa? Vaikuttiko tupakointi siihen? MALT-lymfoomasta on vaikeaa löytää tietoa. Olen 50-vuotias.
MALT-lymfooma eli mucosa-associated lymphoma type, on lymfooma, joka esiintyy nimenomaan limakalvoilla. Sitä voi siis olla mm. mahalaukussa, silmän ympäristössä ja keuhkoputkessa. Levinnäisyyttä voi olla imusolmukkeissakin. Tupakoinnin ei pitäisi vaikuttaa lymfooman syntykohtaan. Toki tässä kohtaa omille tupakoiville potilailleni sanon, että kun on kerran saanut muun kuin tupakasta johtuvan syövän, kannattaa olla hankkimatta tupakasta johtuvaa syöpää eli lopettaa tupakointi nyt.
Kyseinen lymfooma on yleensä hidaskasvuinen lymfooma, joka kuuluu siihen ryhmään, jota yleensä ei levinneessä muodossa saada kokonaan parannettua, vaan se jää jonnekin kytemään. Aikaväli taudin uusimiseen voi kuitenkin olla pitkäkin, vuosia, mutta sen näyttää vasta seuranta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
MALT-lymfooma eli mucosa-associated lymphoma type, on lymfooma, joka esiintyy nimenomaan limakalvoilla. Sitä voi siis olla mm. mahalaukussa, silmän ympäristössä ja keuhkoputkessa. Levinnäisyyttä voi olla imusolmukkeissakin. Tupakoinnin ei pitäisi vaikuttaa lymfooman syntykohtaan. Toki tässä kohtaa omille tupakoiville potilailleni sanon, että kun on kerran saanut muun kuin tupakasta johtuvan syövän, kannattaa olla hankkimatta tupakasta johtuvaa syöpää eli lopettaa tupakointi nyt.
Kyseinen lymfooma on yleensä hidaskasvuinen lymfooma, joka kuuluu siihen ryhmään, jota yleensä ei levinneessä muodossa saada kokonaan parannettua, vaan se jää jonnekin kytemään. Aikaväli taudin uusimiseen voi kuitenkin olla pitkäkin, vuosia, mutta sen näyttää vasta seuranta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Onko punasolujen pinnalla olevilla vasta-aineilla yhteys lymfoomaan?
Lue lisääNyt heinäkuussa todettiin suurisoluinen B-solulymfooma. Nyt annettu kaksi hoitokertaa, kolmen viikon välein. Luuydinnäytteessä oli myös jonkin verran löydöksiä. Minulla on suurentumia kaulalla, kainaloissa, nivusissa ja vatsanalueella. Oireita ei muita kuin suurentumat.
Tähän ikään tullessa 61-vuotiaana en ole sairastanut mitään, en edes flunssia. Siis hyväkuntoinen ja terve olen tähän saakka ollut. Verenluovutuksessa olen käynyt vuodesta 2006 saakka yhteensä 89 kertaa. Veripalvelu lähetti kesäkuussa 2006 kirjeen jossa luki seuraavaa: ''...suorassa antiglobuliinikokeessa saatiin positiivinen tulos eli punasolujenne pinnalla on edelleen todettavissa tavallista runsaammin vasta-aineita. Tehtyjen tutkimusten perusteella on todennäköistä, että vasta-aineiden tavallista runsaampi esiintyminen punasolujenne pinnalla on pysyvä ilmiö. Vasta-aineista ei ole haittaa teille itsellenne eikä positiiviselle tulokselle terveellä henkilöllä yleensä löydy mitään lääketieteellistä syytä. Mikäli te joskus tarvitsette verensiirtoja, punasolujenne pinnalla todetut vasta-aineet eivät vaikeuta sopivien verivalmisteiden löytymistä. Vasta-aineiden vuoksi vertanne ei kuitenkaan voida hyödyntää tehokkaasti potilaiden hoidossa, minkä vuoksi ette valitettavasti voi enää luovuttaa verta. Voisikohan tällä nyt olla mitään yhteyttä nyt alkaneeseen lymfoomaan?
Nykytiedon valossa punasolujen pinnalla olevilla vasta-aineilla ei ole merkitystä minkään syövän synnylle. Lymfooman riskitekijöistä tiedetään tällä hetkellä vain muutama: immunosuppressiiviset tilat tai lääkitykset (AIDS, esim. reuman vahvat lääkitykset) sekä vähäisessä määrin sukurasitus.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tähän ikään tullessa 61-vuotiaana en ole sairastanut mitään, en edes flunssia. Siis hyväkuntoinen ja terve olen tähän saakka ollut. Verenluovutuksessa olen käynyt vuodesta 2006 saakka yhteensä 89 kertaa. Veripalvelu lähetti kesäkuussa 2006 kirjeen jossa luki seuraavaa: ''...suorassa antiglobuliinikokeessa saatiin positiivinen tulos eli punasolujenne pinnalla on edelleen todettavissa tavallista runsaammin vasta-aineita. Tehtyjen tutkimusten perusteella on todennäköistä, että vasta-aineiden tavallista runsaampi esiintyminen punasolujenne pinnalla on pysyvä ilmiö. Vasta-aineista ei ole haittaa teille itsellenne eikä positiiviselle tulokselle terveellä henkilöllä yleensä löydy mitään lääketieteellistä syytä. Mikäli te joskus tarvitsette verensiirtoja, punasolujenne pinnalla todetut vasta-aineet eivät vaikeuta sopivien verivalmisteiden löytymistä. Vasta-aineiden vuoksi vertanne ei kuitenkaan voida hyödyntää tehokkaasti potilaiden hoidossa, minkä vuoksi ette valitettavasti voi enää luovuttaa verta. Voisikohan tällä nyt olla mitään yhteyttä nyt alkaneeseen lymfoomaan?
Nykytiedon valossa punasolujen pinnalla olevilla vasta-aineilla ei ole merkitystä minkään syövän synnylle. Lymfooman riskitekijöistä tiedetään tällä hetkellä vain muutama: immunosuppressiiviset tilat tai lääkitykset (AIDS, esim. reuman vahvat lääkitykset) sekä vähäisessä määrin sukurasitus.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Reumaa vai sytostaattihoitojen jälkeisiä kipuja?
Lue lisääMinulla todettiin diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma luuytimessä syyskuussa 2010, johon sytostaattihoitoja Houston-protokollan mukaan R-CVAD/RTMX-ARAC vuorohoidot, yhteensä kahdeksan. Hoidolle hyvä vaste, ensimmäisen hoidon jälkeen ei luuytimessä enää syöpäsoluja. Viimeinen hoito oli toukokuussa 2011. Tätä ennen diagnosoitu seronegatiivinen polyartriitti joulukuussa 2009, johon sain Metotreksaatti- +kortisonilääkityksen. Kipua ja jäykkyyttä sormissa.
Nyt särkee joka paikkaan ja lisäksi minulla on nivel- ja luukipuja sekä lihassärkyjä. Voiko edellä mainittujen sytostaattihoitojen jälkeen tulla tämän kaltaisia kipuja vai olisiko kysymyksessä reuman aktivoituminen muihinkin niveliin?
Solunsalpaajahoidoissasi on käytetty vinkristriini sytostaattia CVAD-kuurin osana. Tänä voi tehdä neuropaattista kipua, mutta yleisimmin oireisto tuntuu sormissa ja jalkapohjissa, hyvin harvoin muualla. Muita jälkivaivoiksi jääviä kipuja en juurikaan ole nähnyt. Ilmeisesti reumalääkäri on sinua hoitanut lääkityksestä päätellen. Hän voisi olla nyt paras arvioimaan tilannetta. Yleensä reumalääkitys tauotetaan sytostaattien ajaksi. Monet pärjäävät ilman lääkityksen uudelleen käynnistystä pitkäänkin, vaikuttaisi kuitenkin sinun kohdallasi, että lääkityksen uudelleen käynnistystä tarvitsisi jo nyt arvioida.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Nyt särkee joka paikkaan ja lisäksi minulla on nivel- ja luukipuja sekä lihassärkyjä. Voiko edellä mainittujen sytostaattihoitojen jälkeen tulla tämän kaltaisia kipuja vai olisiko kysymyksessä reuman aktivoituminen muihinkin niveliin?
Solunsalpaajahoidoissasi on käytetty vinkristriini sytostaattia CVAD-kuurin osana. Tänä voi tehdä neuropaattista kipua, mutta yleisimmin oireisto tuntuu sormissa ja jalkapohjissa, hyvin harvoin muualla. Muita jälkivaivoiksi jääviä kipuja en juurikaan ole nähnyt. Ilmeisesti reumalääkäri on sinua hoitanut lääkityksestä päätellen. Hän voisi olla nyt paras arvioimaan tilannetta. Yleensä reumalääkitys tauotetaan sytostaattien ajaksi. Monet pärjäävät ilman lääkityksen uudelleen käynnistystä pitkäänkin, vaikuttaisi kuitenkin sinun kohdallasi, että lääkityksen uudelleen käynnistystä tarvitsisi jo nyt arvioida.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Ennuste ja hoitomuoto Hodkginin tautiin?
Lue lisää64-vuotiaalla veljelläni on kolme kertaa uusinut Hodkginin tauti. Hänellä todettiin jälleen suurentuneet imusolmukkeet. Hoitojen alussa kolme vuotta sitten syöpää oli keuhkoissa, pernassa ja imusolmukkeissa. Mikä on ennuste ja hoitomuoto nyt? Hän on menossa rekkakuvauksiin. Hän asuu KYSin- alueella.
Tähän on vaikea vastata, koska kysyjä ei kerro edellisistä hoidoista. 64-vuotias on vielä intensiivihoidon piirissä (ikäraja 65 vuotta), mikäli sitä ei ole jo käytetty. Jos intensiivihoito on jo läpikäyty, on valikoima huomattavasti vaatimattomampaa. Solunsalpaajahoitovaihtoehtoja ovat monesti DHAP (dexametason-sytarabiini-cisplatiini) tai ICE (ifosfamidi-karboplatiniini-etoposidi) tai monia muita yhdistelmiä riippuen siitä, mitä aiemmin on jo käytetty. Mikäli imusolmukkeet ovat nyt rajatulla alueella, myös sädehoito on erinomainen vaihtoehto, sillä tauti ei vaikuta kovin sytostaattiherkältä uusiessaan kolmessa vuodessa jo kolmasti.
Tauti on ikävä kyllä luonteensa näyttänyt eli tuskin kyseiset hoidot tulevat parantamaan veljeäsi, mutta toivottavasti antavat hyvää lisäaikaa. Tarkemmin en pysty näillä tiedoilla ennustetta sanomaan, siitä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, jos veljesi näin haluaa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tähän on vaikea vastata, koska kysyjä ei kerro edellisistä hoidoista. 64-vuotias on vielä intensiivihoidon piirissä (ikäraja 65 vuotta), mikäli sitä ei ole jo käytetty. Jos intensiivihoito on jo läpikäyty, on valikoima huomattavasti vaatimattomampaa. Solunsalpaajahoitovaihtoehtoja ovat monesti DHAP (dexametason-sytarabiini-cisplatiini) tai ICE (ifosfamidi-karboplatiniini-etoposidi) tai monia muita yhdistelmiä riippuen siitä, mitä aiemmin on jo käytetty. Mikäli imusolmukkeet ovat nyt rajatulla alueella, myös sädehoito on erinomainen vaihtoehto, sillä tauti ei vaikuta kovin sytostaattiherkältä uusiessaan kolmessa vuodessa jo kolmasti.
Tauti on ikävä kyllä luonteensa näyttänyt eli tuskin kyseiset hoidot tulevat parantamaan veljeäsi, mutta toivottavasti antavat hyvää lisäaikaa. Tarkemmin en pysty näillä tiedoilla ennustetta sanomaan, siitä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, jos veljesi näin haluaa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Olisiko siskoni voinut selvitä toisenlaisella hoidolla?
Lue lisää50-vuotias sisareni sairastui viime vuoden huhtikuussa suurisoluiseen b-lymfoomaan, joka oli pikkuaivoissa. Diagnoosi saatiin vasta heinäkuun lopussa, jolloin lääkäri lähetti hänet Porista TYKSiin hoitoon. Sisareni sairasti lähes 30 vuotta colitis ulserosaa ja oli 12 vuotta pois työelämästä. Lymfoomaa ei löytynyt muualta kuin pikkuaivoista. Kysyimme hoitoon pääsystä Ouluun, mutta lääkäri lähetti hänet TYKSiin, jossa annettiin vain laskimoon metotreksaattia ja toisella hoitokerralla lisäksi ifosfamidia. Minua vaivaa kysymys, että olisiko siskolla ollut paremmat mahdollisuudet jos hän olisi saanut hoitoa suoraan aivoihin eikä vain laskimoon kuten Turussa annettiin? Kiitos vastauksesta!
Yleensä neurolymfoomien (eli aivoissa olevien lymfoomien) hoitoprotokollaan kyllä kuuluvat myös aivoihin, oikeastaan aivo-selkäydinnesteeseen, laitettavat solunsalpaajat. Näitä voidaan laittaa joko lannepiston tai kallon luun läpi asennettavan pistoskammion kautta. Kuinka paljon ne sitten parantavat ennustetta, on vaikea sanoa, koska harvemmin on tullut eteeni tilannetta, jossa niitä ei olisi annettu. Tähän on varmasti ollut jokin syy tai sitten sisaresi ei ole ehkä osannut kertoa näistä lannepiikeistä, pistoskammiot ovat selvemmin näkyvillä. Jos asia vaivaa sinua, sisartasi hoitaneelta lääkäriltä on mahdollista kysyä asiaa, jos sinut on merkitty papereihin lähiomaiseksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Yleensä neurolymfoomien (eli aivoissa olevien lymfoomien) hoitoprotokollaan kyllä kuuluvat myös aivoihin, oikeastaan aivo-selkäydinnesteeseen, laitettavat solunsalpaajat. Näitä voidaan laittaa joko lannepiston tai kallon luun läpi asennettavan pistoskammion kautta. Kuinka paljon ne sitten parantavat ennustetta, on vaikea sanoa, koska harvemmin on tullut eteeni tilannetta, jossa niitä ei olisi annettu. Tähän on varmasti ollut jokin syy tai sitten sisaresi ei ole ehkä osannut kertoa näistä lannepiikeistä, pistoskammiot ovat selvemmin näkyvillä. Jos asia vaivaa sinua, sisartasi hoitaneelta lääkäriltä on mahdollista kysyä asiaa, jos sinut on merkitty papereihin lähiomaiseksi.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Pelkään sairastavani lymfoomaa
Lue lisää Hei! Haluaisin kuulla sinulta arvion mikä minua mahdollisesti voisi vaivata ja lähinnä kuulla liittyvätkö vaivani lymfoomaan. Olen 19-vuotias nuori nainen ja olen ikäni ollut perusterve. Suvussani ei ole mitään ihmeempiä sairauksia ja esimerkiksi vielä mummoni ja vaarini vanhemmat ovat elossa ja hyvässä voinnissa.
Aloin saamaan tämän vuoden toukokuussa mystisiä oireita. Kaulalla tuntui paineen tunnetta ja kurkussa tuntui möykky nieltäessä. Kun joi nestemäistä, tuntui, että juoma jää kurkkuun ja tukehdun. Menin lääkäriin, joka kurkkasi suuhun ja totesi, että kaikki on ok ja lähetti kotiin. Määräsi kuitenkin kilpirauhaskokeet ja arvot olivat täysin normaalit. Vajaan viikon päästä nieluni alkoi turpoamaan tai siltä se ainakin tuntui, ja sain paikkaa vaihtelevaa rintakipua. Rintakipu oli repivää "sähköiskumaista" kipua niin vasemmalla kuin oikealla puolella rintaa ja myös keskellä. Menin uudelleen lääkäriin ja taas katsottiin suuhun. Todettiin nielu siistiksi ja otettiin EKG joka oli normaali. CRP oli 25. Lähetettiin taas kotiin.
Oireet jatkuivat jatkumistaan ja vierailin usein terveyskeskuksessa. Palpoitaessa omalääkäri tunsi kaulalla turvonneen imusolmukkeen.Menin yksityiselle lääkärille koska terveyskeskuslääkärit pitivät oireitani psyykeperäisinä. Sisätautien erikoislääkäri käyttäytyi minua kohtaan melko tökerösti ja epäkohteliaasti, mutta antoi lähetteen kaulan ultraan. Kilpirauhanen ultrattiin ja oli kuulemma normaali. Oikeanpuoleisesta kilpirauhasesta löydettiin pieni nesterakkulamuutos, mutta sitä kuulemma ei ole tarvetta tutkia sen enempää eikä se voisi oireitani aiheuttaa. Testattiin myös kilpirauhastulehduksen vasta-aineet mutta kilpirauhastulehduksesta ei ollut kyse.
Ajan mittaan sain uusia oireita. Maatessani vatsalla tunsin vasemmalla ja oikealla puolella kyljissäni möykyt ja se teki makaamisen hankalaksi. Alkoi esiintyä myös omituista iltalämpöilyä. Minulla oli 37.5 astetta miltei joka ilta ja tunsin oloni kuumeiseksi. Menin jälleen lääkäriin. Määrättiin koko vatsan ultra ja keuhkojen röntgenkuvaus. Kaikki normaalia, ei poikkeavuuksia. Tässä kohtaa lääkäri tunnusti tutkivansa minua lymfooma-potilaana. Lääkäri tunnusteli kaulan, soliskuopat, kainalot ja nivuset mutta ei tuntenut yhtään turvonnut imusolmuketta. Otettiin verikokeita. Leukosyytit olivat koholla 12.0 ja trombosyytit olivat myös jonkin verran koholla. Lääkärit kiinnittivät huomiota korkeaan senkkaani joka oli 44.
Sain jälleen uusia oireita. Voimakasta hikoilua yöaikaan, sekä kylkikipua oikeassa alakyljessä. Läheisenikin huolestuivat jo tästä ja patistivat jälleen lääkärin pakeille. Lääkäri määräsi virtsakokeeseen joka oli puhdas. Minut lähetettiin kotiin vakuutellen, ettei mitään hätää ole.
Sain puhelun yhtenä päivänä ja lääkäri kehotti minua HIV-testiin. Järkyttyneenä menin testiin joka osoittautui negatiiviseksi. Lääkäri testasi myös tuma vasta-aineet, ANCA-vasta aineet, lysostyymin ja ACE-vasta- aineen. Kaikki olivat negatiivisia. Määrättiin lisää kokeita. LD normaali ja retikulosyytit normaalit.
Sitten podin kolme viikkoa voimakasta raajasärkyä molemmissa jaloissa ja molemmissa käsissä. Myös lonkkia särki. Lääkäri tutki nivelet ja tunnusteli ne, muttei tehnyt havaintoja poikkeavasta. Kaulalla ei edelleenkään turvonneita imusolmukkeita. Nielu oli siistin näköinen, mutta yksitäinen pieni valkoinen pilkku kuulemma näkyi oikealla nielussa, mutta sitä ei ole syytä tutkia. Omalääkäri konsultoi sisätautilääkäriä jonka pyynnöstä tarkistettiin Mono-test, Eppstein barrin virus vasta-aineet, senkka, nieluviljely, sitrulliini vasta-aineet sekä Ca-Ion. Kaikki tulokset ovat edelleen normaalit. Sain lähetteen sisätautien erikoislääkärille ja sitä aikaa odottelen edelleen. Lääkäri sanoi minulle että kyseessä ei voi olla lymfooma koska se näkyisi verikokeissa. Olen itse kuullut, ettei lymfooma näy verikokeessa. Monet ihmiset ovat sanoneet että oireeni sopivat parhaiten lymfoomaan kuin johonkuhun muuhun tautiin. Lääkäri heitti arvion, että olisi kollagenoosi-sairaus. Mitä mieltä te olette?
Tehdyt tutkimukset ovat varsin laajoja ja sulkevat jo koko joukon sairauksia pois. Totta on, että lymfooma harvoin näkyy verikokeissa. Tehdyt kuvantamistutkimukset ovat hyvä alku, mutta lymfoomaa ne eivät täysin sulje pois, sillä esim. välikarsinan imusolmukealueet eivät näy tavallisessa keuhkokuvassa ja myös ultraäänessä voi selkärangan viereiset imusolmukealueet jäädä näkymättä.
Sisätautilääkäri on hyvä jatkamaan tutkimuksia. Mikäli sidekudossairauksiin viittaavaa ei lisätutkimuksissa löydy, lienee koko vartalon tietokonetomografia paras jatkotutkimus. Lymfooma on edelleen vaihtoehdoissa mukana, mutta tautisi voi olla mitä tahansa muutakin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Aloin saamaan tämän vuoden toukokuussa mystisiä oireita. Kaulalla tuntui paineen tunnetta ja kurkussa tuntui möykky nieltäessä. Kun joi nestemäistä, tuntui, että juoma jää kurkkuun ja tukehdun. Menin lääkäriin, joka kurkkasi suuhun ja totesi, että kaikki on ok ja lähetti kotiin. Määräsi kuitenkin kilpirauhaskokeet ja arvot olivat täysin normaalit. Vajaan viikon päästä nieluni alkoi turpoamaan tai siltä se ainakin tuntui, ja sain paikkaa vaihtelevaa rintakipua. Rintakipu oli repivää "sähköiskumaista" kipua niin vasemmalla kuin oikealla puolella rintaa ja myös keskellä. Menin uudelleen lääkäriin ja taas katsottiin suuhun. Todettiin nielu siistiksi ja otettiin EKG joka oli normaali. CRP oli 25. Lähetettiin taas kotiin.
Oireet jatkuivat jatkumistaan ja vierailin usein terveyskeskuksessa. Palpoitaessa omalääkäri tunsi kaulalla turvonneen imusolmukkeen.Menin yksityiselle lääkärille koska terveyskeskuslääkärit pitivät oireitani psyykeperäisinä. Sisätautien erikoislääkäri käyttäytyi minua kohtaan melko tökerösti ja epäkohteliaasti, mutta antoi lähetteen kaulan ultraan. Kilpirauhanen ultrattiin ja oli kuulemma normaali. Oikeanpuoleisesta kilpirauhasesta löydettiin pieni nesterakkulamuutos, mutta sitä kuulemma ei ole tarvetta tutkia sen enempää eikä se voisi oireitani aiheuttaa. Testattiin myös kilpirauhastulehduksen vasta-aineet mutta kilpirauhastulehduksesta ei ollut kyse.
Ajan mittaan sain uusia oireita. Maatessani vatsalla tunsin vasemmalla ja oikealla puolella kyljissäni möykyt ja se teki makaamisen hankalaksi. Alkoi esiintyä myös omituista iltalämpöilyä. Minulla oli 37.5 astetta miltei joka ilta ja tunsin oloni kuumeiseksi. Menin jälleen lääkäriin. Määrättiin koko vatsan ultra ja keuhkojen röntgenkuvaus. Kaikki normaalia, ei poikkeavuuksia. Tässä kohtaa lääkäri tunnusti tutkivansa minua lymfooma-potilaana. Lääkäri tunnusteli kaulan, soliskuopat, kainalot ja nivuset mutta ei tuntenut yhtään turvonnut imusolmuketta. Otettiin verikokeita. Leukosyytit olivat koholla 12.0 ja trombosyytit olivat myös jonkin verran koholla. Lääkärit kiinnittivät huomiota korkeaan senkkaani joka oli 44.
Sain jälleen uusia oireita. Voimakasta hikoilua yöaikaan, sekä kylkikipua oikeassa alakyljessä. Läheisenikin huolestuivat jo tästä ja patistivat jälleen lääkärin pakeille. Lääkäri määräsi virtsakokeeseen joka oli puhdas. Minut lähetettiin kotiin vakuutellen, ettei mitään hätää ole.
Sain puhelun yhtenä päivänä ja lääkäri kehotti minua HIV-testiin. Järkyttyneenä menin testiin joka osoittautui negatiiviseksi. Lääkäri testasi myös tuma vasta-aineet, ANCA-vasta aineet, lysostyymin ja ACE-vasta- aineen. Kaikki olivat negatiivisia. Määrättiin lisää kokeita. LD normaali ja retikulosyytit normaalit.
Sitten podin kolme viikkoa voimakasta raajasärkyä molemmissa jaloissa ja molemmissa käsissä. Myös lonkkia särki. Lääkäri tutki nivelet ja tunnusteli ne, muttei tehnyt havaintoja poikkeavasta. Kaulalla ei edelleenkään turvonneita imusolmukkeita. Nielu oli siistin näköinen, mutta yksitäinen pieni valkoinen pilkku kuulemma näkyi oikealla nielussa, mutta sitä ei ole syytä tutkia. Omalääkäri konsultoi sisätautilääkäriä jonka pyynnöstä tarkistettiin Mono-test, Eppstein barrin virus vasta-aineet, senkka, nieluviljely, sitrulliini vasta-aineet sekä Ca-Ion. Kaikki tulokset ovat edelleen normaalit. Sain lähetteen sisätautien erikoislääkärille ja sitä aikaa odottelen edelleen. Lääkäri sanoi minulle että kyseessä ei voi olla lymfooma koska se näkyisi verikokeissa. Olen itse kuullut, ettei lymfooma näy verikokeessa. Monet ihmiset ovat sanoneet että oireeni sopivat parhaiten lymfoomaan kuin johonkuhun muuhun tautiin. Lääkäri heitti arvion, että olisi kollagenoosi-sairaus. Mitä mieltä te olette?
Tehdyt tutkimukset ovat varsin laajoja ja sulkevat jo koko joukon sairauksia pois. Totta on, että lymfooma harvoin näkyy verikokeissa. Tehdyt kuvantamistutkimukset ovat hyvä alku, mutta lymfoomaa ne eivät täysin sulje pois, sillä esim. välikarsinan imusolmukealueet eivät näy tavallisessa keuhkokuvassa ja myös ultraäänessä voi selkärangan viereiset imusolmukealueet jäädä näkymättä.
Sisätautilääkäri on hyvä jatkamaan tutkimuksia. Mikäli sidekudossairauksiin viittaavaa ei lisätutkimuksissa löydy, lienee koko vartalon tietokonetomografia paras jatkotutkimus. Lymfooma on edelleen vaihtoehdoissa mukana, mutta tautisi voi olla mitä tahansa muutakin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kuinka todennäköistä on kantosolusiirron onnistuminen?
Lue lisääMinulle on tulossa kantasolusiirto. Sivuilla asiasta mainitaan seuraavaa: Autologisessa kantasolujen siirrossa käytetään potilaan omia kantasoluja, joita kerätään talteen hyvissä ajoin ennen varsinaisten siirtoon liittyvien hoitojen aloittamista. Kun luuydin on tuhottu solunsalpaajien avulla, voidaan talteen kerätyt kantasolut siirtää takaisin potilaan kehoon. Jos hoito onnistuu solut asettuvat takaisin luuytimeen ja alkavat hiljalleen tuottaa uusia verisoluja.
Mikä on tuon ”jos” todennäköisyys - eli kuinka suuressa osassa siirtoja hoito ei onnistu?
Prosenttilukuja en osaa sanoa, mutta kohta 11 vuoden aikana, jota olen tätä hommaa seurannut, tiedän yhden potilaan omasta yliopistosairaalapiiristäni, jolle näin on käynyt. Riski on siis erittäin vähäinen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Mikä on tuon ”jos” todennäköisyys - eli kuinka suuressa osassa siirtoja hoito ei onnistu?
Prosenttilukuja en osaa sanoa, mutta kohta 11 vuoden aikana, jota olen tätä hommaa seurannut, tiedän yhden potilaan omasta yliopistosairaalapiiristäni, jolle näin on käynyt. Riski on siis erittäin vähäinen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lausunnon epäselväksi jäänyt kohta
Lue lisääHei! Kävimme Radiuksessa kontrollissa muutama päivä sitten, kuulimme myös CT-kuvauksen lausunnon. Lääkäri sanoi, että kuvat ovat hyvät, mutta keuhkoissa on epäily nesteestä, jota nyt seurataan, ja neljän kuukauden päästä on Thx-rtg. Poistuessamme pyysimme kopion lausunnosta. No, kotona sitten me kaksi maallikkoa yritimme saada lausunnosta tolkkua ja niin kävi, että mieltämme jäi vaivaamaan seuraava arviokohta: "vasemmalla paravertebraalisesti hentoa paksuuntumaa ja lohkorajassa mahdollisesti nestettä. Näiden merkitys jää avoimeksi, mutta ne voivat liittyä lymfoomaan.”. Mitä tuo "voivat liittyä lymfoomaan" tarkoittanee - mahdollista uusiutumista?
Suomennettuna tuo löydös tarkoittaa sitä, että vasemmalla selkärangan vieressä eli keuhkopussissa on paksuuntumaa, ja keuhkojen lohkorajassa näkyy nestettä. Kumpaakaan tietenkään ei saisi olla normaalitilanteessa. Vaihtoehdot löydöksen syille voisivat olla todellakin lymfooman aktivoituminen tai esim. aiemmin annetun sädehoidon jälkireaktio. Nesteily taas voi olla myös sädehoidon jälkeistä reaktiota, lymfooman aktivoitumista tai harvemmin sydänperäistä (sydäntä lausunnossa ei moitita).
Minuakin toki tilanne mietityttää ja ehkä olisin itse kontrolloinut tilannetta jo aikaisemmin, että muuttuvan tilanteen suunnasta ja syystä saataisiin selvyys. Jos asia kovasti mietityttää, suosittelen soittamaan poliklinikalle ja varaamaan esim. soittoajan lääkärille, jotta aikataulua voidaan miettiä uudestaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Suomennettuna tuo löydös tarkoittaa sitä, että vasemmalla selkärangan vieressä eli keuhkopussissa on paksuuntumaa, ja keuhkojen lohkorajassa näkyy nestettä. Kumpaakaan tietenkään ei saisi olla normaalitilanteessa. Vaihtoehdot löydöksen syille voisivat olla todellakin lymfooman aktivoituminen tai esim. aiemmin annetun sädehoidon jälkireaktio. Nesteily taas voi olla myös sädehoidon jälkeistä reaktiota, lymfooman aktivoitumista tai harvemmin sydänperäistä (sydäntä lausunnossa ei moitita).
Minuakin toki tilanne mietityttää ja ehkä olisin itse kontrolloinut tilannetta jo aikaisemmin, että muuttuvan tilanteen suunnasta ja syystä saataisiin selvyys. Jos asia kovasti mietityttää, suosittelen soittamaan poliklinikalle ja varaamaan esim. soittoajan lääkärille, jotta aikataulua voidaan miettiä uudestaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kutiseva ihottuma ja hiustenlähtö ylläpitohoidon aikana
Lue lisääOlen sairastanut vuonna 2009 laaja-alaisen follikulaari NHL:n, joka uusiutui vuoden kuluttua, paikallinen kaulakyhmy.
Hoidot: CHOP x 6 ja sädetykset kainaloon ja kaulan alueelle. Nyt hoito jatkuu ylläpito-rituksimabilla.
Kysymys: Ihoni kutisee ja kihelmöi usein, iholle nousee pieniä, kuin hyttysen puremia, varsinkin jalkoihin. Onko ihon kutina oire taudin uudelleen aktivoitumisesta? Kärsin myös runsaasta hiustenlähdöstä. Kiitos vastauksesta.
Rituksimabin haittavaikutuksina voi tulla kutinaa, ihottumaa ja myös hiustenlähtöä, valmisteyhteenvedon mukaan jopa hyvin yleisenä. Käytännössä tätä näkee hyvin harvoin, mutta oireet sopivat kyllä rituksimabin aiheuttamiksi. Kannattaa kuitenkin kysyä vielä hoitavalta lääkäriltä arviota, varsinkin, jos edellisestä röntgentutkimuksesta tai kokonaistilannearviosta on jo kauan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Hoidot: CHOP x 6 ja sädetykset kainaloon ja kaulan alueelle. Nyt hoito jatkuu ylläpito-rituksimabilla.
Kysymys: Ihoni kutisee ja kihelmöi usein, iholle nousee pieniä, kuin hyttysen puremia, varsinkin jalkoihin. Onko ihon kutina oire taudin uudelleen aktivoitumisesta? Kärsin myös runsaasta hiustenlähdöstä. Kiitos vastauksesta.
Rituksimabin haittavaikutuksina voi tulla kutinaa, ihottumaa ja myös hiustenlähtöä, valmisteyhteenvedon mukaan jopa hyvin yleisenä. Käytännössä tätä näkee hyvin harvoin, mutta oireet sopivat kyllä rituksimabin aiheuttamiksi. Kannattaa kuitenkin kysyä vielä hoitavalta lääkäriltä arviota, varsinkin, jos edellisestä röntgentutkimuksesta tai kokonaistilannearviosta on jo kauan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Vihjaako lääkärinlausunto syöpädiagnoosista?
Lue lisääHei! Lääkärini kirjoitti B-lausuntooni seuraavaa: Uusissa biopsioissa atyyppisia lymfosyyttejä rasvakudoksessa, solu- ja tumakoon vaihtelua, yksittäisiä mitooseja ja fagosytoosia. Ihopatologi epäilee subkutaanista pannikuliitti-tyyppistä T-solulymfoomaa, mutta immunohistokemialliset värjäykset ovat vielä valmistumatta. Kuinka todennäköistä on näiden tietojen valossa, että minulla olisi syöpä?
Lausunnossa on toki monta asiaa, jotka viittaavat syöpään. Atyyppinen tarkoittaa poikkeavan näköistä. Normaaleissa soluissa ei myöskään näy yleensä solu- ja tumakoon vaihtelua. Mitoosit normaalikudoksessa ovat myös harvoin nähtävissä. Todennäköisesti syöpädiagnoosi varmistuu lisävärjäyksistä, mutta lopullinen vastaus tulee toki vasta tuolloin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Lausunnossa on toki monta asiaa, jotka viittaavat syöpään. Atyyppinen tarkoittaa poikkeavan näköistä. Normaaleissa soluissa ei myöskään näy yleensä solu- ja tumakoon vaihtelua. Mitoosit normaalikudoksessa ovat myös harvoin nähtävissä. Todennäköisesti syöpädiagnoosi varmistuu lisävärjäyksistä, mutta lopullinen vastaus tulee toki vasta tuolloin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfoomaa aiheuttavien virusten tarttuminen
Lue lisääHei! Minua mietityttää ja huolestuttaa, kun luin, että lymfooman taustalla voi olla viruksia, esimerkiksi ihmisen T-Lymfotrooppinen virus 1. Kuinka kyseinen virus tarttuu ihmisestä toiseen?
Netistä lukiessani löysin hyvin epäselvää tietoa asiasta. Voiko esimerkiksi lymfoomaa tai leukemiaa sairastavasta ihmisestä tämä virus tarttua toiseen ihmiseen, ja mitkä tartuntatavat ovat? Onko se mahdollista saada esim. käsien välityksellä vaikka kättelemällä, jos käsissä on haavoja tai käsien iho on muuten rikkonainen? Kiitos vastauksestanne!
HTLV-I on tavallinen virus useassa osassa maapalloa (kuten Karibia, Japani, Etelä-Amerikka), mutta eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset sairastavat sitä harvoin, elleivät asu taudin toteamisalueilla pitkiä aikoja. HTLV-I tunnetaan riskitekijänä juuri aikuisiän T-soluleukemiaan sairastumisessa. Jos kyseisen infektion sairastaa lapsuusiässä, riski lymfoomaan/leukemiaan sairastumiseen on luokkaa 2-4 % ja väliaika infektion syntymisessä on usein 20–40 vuotta.
Suomalainen lymfooma-/leukemiapotilas on hyvin harvoin sairastanut kyseistä infektiota. Ja jos olisikin, tauti ei tartu, sillä kyseessä on aikaisempi tapahtuma kuin syöpä. Samalla tavoin kuin esim. olisi vesirokon sairastanut aikoinaan, ja nyt saa siitä myöhäisvaikutuksena vyöruusun. Akuutissa vaiheessa tauti tarttuu veri- ja seksiteitse.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Netistä lukiessani löysin hyvin epäselvää tietoa asiasta. Voiko esimerkiksi lymfoomaa tai leukemiaa sairastavasta ihmisestä tämä virus tarttua toiseen ihmiseen, ja mitkä tartuntatavat ovat? Onko se mahdollista saada esim. käsien välityksellä vaikka kättelemällä, jos käsissä on haavoja tai käsien iho on muuten rikkonainen? Kiitos vastauksestanne!
HTLV-I on tavallinen virus useassa osassa maapalloa (kuten Karibia, Japani, Etelä-Amerikka), mutta eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset sairastavat sitä harvoin, elleivät asu taudin toteamisalueilla pitkiä aikoja. HTLV-I tunnetaan riskitekijänä juuri aikuisiän T-soluleukemiaan sairastumisessa. Jos kyseisen infektion sairastaa lapsuusiässä, riski lymfoomaan/leukemiaan sairastumiseen on luokkaa 2-4 % ja väliaika infektion syntymisessä on usein 20–40 vuotta.
Suomalainen lymfooma-/leukemiapotilas on hyvin harvoin sairastanut kyseistä infektiota. Ja jos olisikin, tauti ei tartu, sillä kyseessä on aikaisempi tapahtuma kuin syöpä. Samalla tavoin kuin esim. olisi vesirokon sairastanut aikoinaan, ja nyt saa siitä myöhäisvaikutuksena vyöruusun. Akuutissa vaiheessa tauti tarttuu veri- ja seksiteitse.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Yhdyntä syöpähoitojen aikana ja välissä
Lue lisääHei! Mieheni saa R-CHOP-hoitoa follikulaariseen lymfoomaan. Kuinka kauan lääkkeet pysyvät siemennesteessä? Voiko seksiä harrastaa normaalisti, vai täytyykö käyttää kondomia? Olen raskaana. Entäpä sitten, kun alkaa jatkohoito rituksimabilla?
Kirjallisuushaulla en löytänyt selkeää aikamäärää, joten vastaan kiertoreittiä. Solunsalpaajat pystyvät menemään ilman esteitä kiveksen soluihin. Siittiöiden muutokset tulevat nopeasti jakautuvina soluina DNA-vaurion kautta ja vaikuttavat 3 kk - kaksi vuotta, mikäli solunsalpaajat ovat niitä, jotka aiheuttavat vain palautuvan muutoksen. Vaurio on monissa solunsalpaajahoidoissa kuitenkin pysyvä. Varsinaisesti spermaan lääkitykset todennäköisesti menevät (allekirjoittaneen logiikalla) saman ajan kuin ne ovat verenkierrossakin. Useimmat sytostaattiaineet poistuvat verestä muutamassa päivässä.
Jos miehesi jaksaa n. 3-4 vrk:n sisällä sytostaattihoidosta harrastaa seksiä, suosittelisin raskauden takia tuolloin käyttämään kondomia tuon vähäisenkin altistumisen poistamiseksi. Pelkän rituksimabi-hoidon aikana ei tällaista ylimääräistä suojaa tarvita, koska kyseessä on vasta-ainehoito.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kirjallisuushaulla en löytänyt selkeää aikamäärää, joten vastaan kiertoreittiä. Solunsalpaajat pystyvät menemään ilman esteitä kiveksen soluihin. Siittiöiden muutokset tulevat nopeasti jakautuvina soluina DNA-vaurion kautta ja vaikuttavat 3 kk - kaksi vuotta, mikäli solunsalpaajat ovat niitä, jotka aiheuttavat vain palautuvan muutoksen. Vaurio on monissa solunsalpaajahoidoissa kuitenkin pysyvä. Varsinaisesti spermaan lääkitykset todennäköisesti menevät (allekirjoittaneen logiikalla) saman ajan kuin ne ovat verenkierrossakin. Useimmat sytostaattiaineet poistuvat verestä muutamassa päivässä.
Jos miehesi jaksaa n. 3-4 vrk:n sisällä sytostaattihoidosta harrastaa seksiä, suosittelisin raskauden takia tuolloin käyttämään kondomia tuon vähäisenkin altistumisen poistamiseksi. Pelkän rituksimabi-hoidon aikana ei tällaista ylimääräistä suojaa tarvita, koska kyseessä on vasta-ainehoito.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Virtsanpidätysvaivat hoitojen jälkeen
Lue lisääSyyskuussa 2010 chlostridium-suolistotulehduksen hoidon yhteydessä minulla todettiin lymfooma, jota hoidettiin sytostaateilla syöpätautien poliklinikalla. Helmikuussa 2011 todettiin, että minulla ei ole enää syöpää, ja pääsin kotiin, mutta jo sairaalassa ollessani en voinut olla ilman vaippoja. Virtsanpidätyskykyni oli mennyt täysin. Aiemmin minulla rakko toimi täysin normaalisti. Nyt virtsankarkailu on ehkä aavistuksen verran päivällä vähentynyt, mutta aamulla vaippa on täysi ja raskas. Onko mitään tehtävissä?
Liikkumiskykyni meni myös jo sairaalassa. Pystyn hitaasti kävelemään sisällä, mutta ulkona rollaattorin avulla muutaman sata metriä. Onko tähän mitään tehtävissä?
Lääkitykseni on:
Kaliumkloridi 1 g,
Loratsepaami 1 mg,
Oksikodoni 40 mg,
Bisoprololi 2,5 mg,
Furosemidi 20 mg,
Pregabaliini 75 mg 2x.
Painostani hävisi 20 kg, nyt olen saanut 7-8 takaisin.
Kysyjän ikä ja muu tilanne vaikuttaa paljon. Ikääntyneillä naisilla on paljon virtsanpidätysongelmia, näihin hoitona on yleensä lantionpohjan lihasten kuntoutus. Oma gynekologi tai terveyskeskuslääkäri pystyy helposti tarkastamaan tilanteen. Myös itse pystyy arvioimaan lantionpohjan lihasten voimaa laittamalla kaksi sormea emättimeen ja yrittämällä puristaa lantionpohjan lihaksia siinä ympärillä. Mikäli liike on vähäinen, on todennäköisin syy selvitetty. Jumppausohjeita löytää oman terveyskeskuksen jumpparilta ja apteekeista löytää myös apuvälineitä harjoitusten tueksi.
Varsinaisesti syöpään tai sen hoitoihin en pidätysongelmaa ainakaan nyt saatavissa olevien tietojen perusteella liittäisi.
Lymfooman hoidoissa käytetään monesti vinkristiini-solunsalpaajaa, joka voi aiheuttaa jalkoihin ja käsiin hermojen pistelyä ja puutumista. Tämä voi olla joskus pysyvääkin. Hoitona siihen on liikunta vaivoista huolimatta ja aika. Joskus tarvitaan hermokipulääkkeitä (kysyjällä on pregabaliini ja oksikodoni käytössä). B-vitamiinivalmisteet auttavat myös joitakin, näitä saa ilman reseptiä apteekista.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Liikkumiskykyni meni myös jo sairaalassa. Pystyn hitaasti kävelemään sisällä, mutta ulkona rollaattorin avulla muutaman sata metriä. Onko tähän mitään tehtävissä?
Lääkitykseni on:
Kaliumkloridi 1 g,
Loratsepaami 1 mg,
Oksikodoni 40 mg,
Bisoprololi 2,5 mg,
Furosemidi 20 mg,
Pregabaliini 75 mg 2x.
Painostani hävisi 20 kg, nyt olen saanut 7-8 takaisin.
Kysyjän ikä ja muu tilanne vaikuttaa paljon. Ikääntyneillä naisilla on paljon virtsanpidätysongelmia, näihin hoitona on yleensä lantionpohjan lihasten kuntoutus. Oma gynekologi tai terveyskeskuslääkäri pystyy helposti tarkastamaan tilanteen. Myös itse pystyy arvioimaan lantionpohjan lihasten voimaa laittamalla kaksi sormea emättimeen ja yrittämällä puristaa lantionpohjan lihaksia siinä ympärillä. Mikäli liike on vähäinen, on todennäköisin syy selvitetty. Jumppausohjeita löytää oman terveyskeskuksen jumpparilta ja apteekeista löytää myös apuvälineitä harjoitusten tueksi.
Varsinaisesti syöpään tai sen hoitoihin en pidätysongelmaa ainakaan nyt saatavissa olevien tietojen perusteella liittäisi.
Lymfooman hoidoissa käytetään monesti vinkristiini-solunsalpaajaa, joka voi aiheuttaa jalkoihin ja käsiin hermojen pistelyä ja puutumista. Tämä voi olla joskus pysyvääkin. Hoitona siihen on liikunta vaivoista huolimatta ja aika. Joskus tarvitaan hermokipulääkkeitä (kysyjällä on pregabaliini ja oksikodoni käytössä). B-vitamiinivalmisteet auttavat myös joitakin, näitä saa ilman reseptiä apteekista.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Waldenström-potilaan päälaen kihelmöinti
Lue lisääMinulla on menossa Waldenströmin taudin seuranta. Lasko 130, IgM 25,8 sekä hemoglobini 115. Nyt on tullut kiusallinen vaiva. Päälakeani kihelmöi jatkuvasti. Liittyykö tämä oire ko. tautiin?
Waldenströmin makroglobulinemia on hitaasti etenevä imujärjestelmän sairaus, jossa pahanlaatuiset B-solut kertyvät luuytimeen ja imukudoksiin ja erittävät IgM-immunoglobuliinia. Taudin alkuvaihe on yleensä vähäoireinen, myöhemmin voi ilmentyä yleiskunnon heikkenemistä, painon laskua ja hermojen pistelyä ja puutumista. Imusolmukkeet suurenevat, samoin maksa ja perna. Kasvainsolukko voi lisääntyä myös muissa elimissä kuten keuhkoissa, munuaisissa, suolistossa ja ihossa. Näin ollen on mahdollista, että oireisto liittyy tähän tautiin. Hoitava hematologi voisi ottaa tarkemman kannan ja arvioida taudin aktiivisuutta, mikäli kyseiset arvot eivät ole aivan juuri otettuja.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Waldenströmin makroglobulinemia on hitaasti etenevä imujärjestelmän sairaus, jossa pahanlaatuiset B-solut kertyvät luuytimeen ja imukudoksiin ja erittävät IgM-immunoglobuliinia. Taudin alkuvaihe on yleensä vähäoireinen, myöhemmin voi ilmentyä yleiskunnon heikkenemistä, painon laskua ja hermojen pistelyä ja puutumista. Imusolmukkeet suurenevat, samoin maksa ja perna. Kasvainsolukko voi lisääntyä myös muissa elimissä kuten keuhkoissa, munuaisissa, suolistossa ja ihossa. Näin ollen on mahdollista, että oireisto liittyy tähän tautiin. Hoitava hematologi voisi ottaa tarkemman kannan ja arvioida taudin aktiivisuutta, mikäli kyseiset arvot eivät ole aivan juuri otettuja.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Jatkoa kysymykseen verikokeiden tuloksista (01.09.2011)
Lue lisääKiitos pikaisesta vastauksestasi. Tänään minulta otettiin B-PVKT, jossa FB-leuk on taas noussut, arvo nyt 12. Lisäksi tässä näytteessä on B-Trom noussut taas, se on nyt 425. B-HB arvo kuitenkin on nyt normaali, olen syönyt kaksi 100 mg:n tablettia ferroglysiinivalmistetta päivässä.
Tänään otetussa näytteessä eivät kaikki punasolut ole vielä kunnossa, vaan ne ovat E-MCV 76, E-MCH 24, E-MCHC 319. Ihmetyttää, etteivät nuo muut punasolu arvot ala korjaantua tai FB-leuk-arvo laskea. FB-Leuk-arvo minulla on ollut yli 10 jo ainakin viimeiset 5 vuotta.
Mikä on sinun mielipiteesi, vaadinko lääkäriä laittamaan minut jatkotutkimuksiin? Minulla on lääkärille vain soittoaika varattuna. Verikokeiden takia kuitenkin joudun käymään terveyskeskuksessa viikottain. Jotain siis on vialla, mutta ei kerrota että mikä. Tämä on todella ärsyttävää.
Kiitos vastauksestasi!
Luuydinaspiraatti on perustutkimus, jonka moni terveyskeskuslääkärikin osaa. Varmuuden tilanteesta saa vain sillä. Jos verikokeita kuitenkin otetaan usein, olisi hyvä tietää aina perussyy, minkä takia niitä seurataan, eikä vain seurata seurannan vuoksi. Näin ollen suosittelen jatkoselvityksiä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tänään otetussa näytteessä eivät kaikki punasolut ole vielä kunnossa, vaan ne ovat E-MCV 76, E-MCH 24, E-MCHC 319. Ihmetyttää, etteivät nuo muut punasolu arvot ala korjaantua tai FB-leuk-arvo laskea. FB-Leuk-arvo minulla on ollut yli 10 jo ainakin viimeiset 5 vuotta.
Mikä on sinun mielipiteesi, vaadinko lääkäriä laittamaan minut jatkotutkimuksiin? Minulla on lääkärille vain soittoaika varattuna. Verikokeiden takia kuitenkin joudun käymään terveyskeskuksessa viikottain. Jotain siis on vialla, mutta ei kerrota että mikä. Tämä on todella ärsyttävää.
Kiitos vastauksestasi!
Luuydinaspiraatti on perustutkimus, jonka moni terveyskeskuslääkärikin osaa. Varmuuden tilanteesta saa vain sillä. Jos verikokeita kuitenkin otetaan usein, olisi hyvä tietää aina perussyy, minkä takia niitä seurataan, eikä vain seurata seurannan vuoksi. Näin ollen suosittelen jatkoselvityksiä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Selvyyttä verikokeiden tuloksiin
Lue lisääHaluaisin kysyä sinulta verikokeistani. Minulla on todettu mikrosyyttinen anemia muutama kuukausi sitten. Samoissa kokeissa E-MCV, E-MCH, E-MCHC ovat kaikki alle viitearvojen ja B-Trob yli viitearvojen. B-Tromb on ollut yli viitearvojen jo reilun puoli vuotta. B-HB on ollut noin 100 tai alle. Minulla on verikokeissa ollut jo useamman vuoden ajan FB-leuk arvo koholla (10–14). Tästä lääkäri otatti nyt leukosyyttien erittelylaskennan. Tässä selvisi, että B-LY -arvo on koholla ja B-MONOS -arvo on juuri sallitun määrän.
Olen jatkuvasti todella väsynyt ja uupunut, ihoni kutisee etenkin sääristä ja alaselästä. Kaulassani on niskan ja olan taipeen kohdalla selkeä kipeä piste. Imusolmukkeet paineltiin, mutta niissä ei mitään mainintaa ollut. Hikoilen todella paljon, niin öisin kuin päivisinkin. Olen myös ollut todella kärttyisä, ja päätäni särkee joka päivä.
Siskollani on todettu polysytemia vera. Tämän vuoksi minulta on otettu B-JAK2-D -koe, joka kuitenkin oli negatiivinen. Onko näiden arvojen ja tietojen perusteella aihetta jatkotutkimuksiin?
Mikrosyyttinen anemia tarkoittaa raudanpuuteanemiaa. Onko sen syy selvitetty? Kyseessä voi olla runsaat kuukautiset, huono ruokavalio tai sitten pahanlaatuiset syyt, eli suoliston tai mahalaukun syöpä. Lievästi koholla olevasta leukosyytti- eli valkosoluarvosta on vaikea sanoa mitään. Kyseessä voi olla esim. krooninen lymfaattinen leukemia, koska lymfosyytit olivat koholla. Siihen voisi sopia myös muu oireisto, väsymys ja kutina.
Luuydinnäytteillä tilanteesta saisi varmuuden, lääkärisi voisi konsultoida hematologia tilanteesta. Löydökset ovat tässä vaiheessa kuitenkin vähäiset valkosolujen osalta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Olen jatkuvasti todella väsynyt ja uupunut, ihoni kutisee etenkin sääristä ja alaselästä. Kaulassani on niskan ja olan taipeen kohdalla selkeä kipeä piste. Imusolmukkeet paineltiin, mutta niissä ei mitään mainintaa ollut. Hikoilen todella paljon, niin öisin kuin päivisinkin. Olen myös ollut todella kärttyisä, ja päätäni särkee joka päivä.
Siskollani on todettu polysytemia vera. Tämän vuoksi minulta on otettu B-JAK2-D -koe, joka kuitenkin oli negatiivinen. Onko näiden arvojen ja tietojen perusteella aihetta jatkotutkimuksiin?
Mikrosyyttinen anemia tarkoittaa raudanpuuteanemiaa. Onko sen syy selvitetty? Kyseessä voi olla runsaat kuukautiset, huono ruokavalio tai sitten pahanlaatuiset syyt, eli suoliston tai mahalaukun syöpä. Lievästi koholla olevasta leukosyytti- eli valkosoluarvosta on vaikea sanoa mitään. Kyseessä voi olla esim. krooninen lymfaattinen leukemia, koska lymfosyytit olivat koholla. Siihen voisi sopia myös muu oireisto, väsymys ja kutina.
Luuydinnäytteillä tilanteesta saisi varmuuden, lääkärisi voisi konsultoida hematologia tilanteesta. Löydökset ovat tässä vaiheessa kuitenkin vähäiset valkosolujen osalta.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Mitä CT:n tulos kertoo ennusteesta?
Lue lisääMiehelläni, 34 v., todettiin helmikuussa non-Hodgkinin lymfooma, follikulaarinen muoto. Hän on nyt käynyt CHOP-hoidossa ja saanut niitä kolmesti. Alkuun sovittiin kuudesta hoitokerrasta. Nyt CT:ssä ilmeni, että suurin kasvain, joka oli kooltaan alun perin 6 cm halkaisijaltaan ja munuaisten välissä, oli pienentynyt 4 cm:iin ja kaulan imusolmukkeet olivat pienentyneet, mutta eivät mitenkään suuresti (alunperin olivat kooltaan 1,6 cm). Erikoistuva lääkäri ei osannut sanoa muuta, kuin että lisätään sytostaattikertoja kahdeksaan.
Tarkoittiko CT:n tulos nyt negatiivista vai ihan positiivista? Onko edes oletettavaa, että kasvaimet saadaan lähes häviämään hoidolla. Miten tulos vaikuttaa ennusteeseen? Alun perin lääkäri vaan sanoi, että keskimääräinen elinikäodote on 10 vuotta. Pitääkö sekään paikkaansa, kun on nuorempi, muuten hyväkuntoinen ja urheilullinen ihminen?
Follikulaarisen lymfooman hoitosuositus on kuusi R-CHOP-kuuria. Totta on, että aina tällä kuurimäärällä ei saada kaikkea pois näkyvistä. Monesti silloin jatketaan kahdeksaan kuuriin asti, jos muutokset ovat kuitenkin pienentyneet. Munuaisten välinen muutos on pienentynyt 33 % ja imusolmukkeetkin jonkin verran. Imusolmukkeiden normaalikoko on 10 mm, eli näkymättömiin ne eivät häviäkään.
Sanoisin, että tässä vaiheessa löydös oli aivan positiivinen. Välttämättä muutokset eivät kokonaan häviäkään, vaan paikalle voi jäädä arpimuutoksia eli suurentuneita löydöksiä, jotka eivät ole kuitenkaan aktiivista syöpää. Tämän voi tarvittaessa saada selville hoitojen päättyessä PET-CT:llä. Useasti muutokset saadaan kyllä häviämään kuvista pois, mutta taudin luonnehan on krooninen, eli tautia ei saada parannettua. Se jää jonnekin kytemään, tullakseen sitten joskus taas esille. Onko se ensi vuonna vai kymmenen vuoden kuluttua, kukaan ei sitä tässä vaiheessa tiedä.
Elinaikaodote tuntuu äkkiseltään kovin lyhyeltä, mutta tietysti tässä vaiheessa on vielä kovin vaikea sanoa mitään varmaa. Hoitolinjasta kommentoisin sen verran, että nykysuositusten mukaisesti R-CHOP-kuurien jälkeen tulisi jatkaa ylläpito-rituksimabi-hoitoja kahden kuukauden välein kahteen vuoteen asti. Tällä on saatu taudin uusiutumia edelleen kauemmaksi tulevaisuuteen. Toivottavasti nämä ovat jo suunnitelmissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tarkoittiko CT:n tulos nyt negatiivista vai ihan positiivista? Onko edes oletettavaa, että kasvaimet saadaan lähes häviämään hoidolla. Miten tulos vaikuttaa ennusteeseen? Alun perin lääkäri vaan sanoi, että keskimääräinen elinikäodote on 10 vuotta. Pitääkö sekään paikkaansa, kun on nuorempi, muuten hyväkuntoinen ja urheilullinen ihminen?
Follikulaarisen lymfooman hoitosuositus on kuusi R-CHOP-kuuria. Totta on, että aina tällä kuurimäärällä ei saada kaikkea pois näkyvistä. Monesti silloin jatketaan kahdeksaan kuuriin asti, jos muutokset ovat kuitenkin pienentyneet. Munuaisten välinen muutos on pienentynyt 33 % ja imusolmukkeetkin jonkin verran. Imusolmukkeiden normaalikoko on 10 mm, eli näkymättömiin ne eivät häviäkään.
Sanoisin, että tässä vaiheessa löydös oli aivan positiivinen. Välttämättä muutokset eivät kokonaan häviäkään, vaan paikalle voi jäädä arpimuutoksia eli suurentuneita löydöksiä, jotka eivät ole kuitenkaan aktiivista syöpää. Tämän voi tarvittaessa saada selville hoitojen päättyessä PET-CT:llä. Useasti muutokset saadaan kyllä häviämään kuvista pois, mutta taudin luonnehan on krooninen, eli tautia ei saada parannettua. Se jää jonnekin kytemään, tullakseen sitten joskus taas esille. Onko se ensi vuonna vai kymmenen vuoden kuluttua, kukaan ei sitä tässä vaiheessa tiedä.
Elinaikaodote tuntuu äkkiseltään kovin lyhyeltä, mutta tietysti tässä vaiheessa on vielä kovin vaikea sanoa mitään varmaa. Hoitolinjasta kommentoisin sen verran, että nykysuositusten mukaisesti R-CHOP-kuurien jälkeen tulisi jatkaa ylläpito-rituksimabi-hoitoja kahden kuukauden välein kahteen vuoteen asti. Tällä on saatu taudin uusiutumia edelleen kauemmaksi tulevaisuuteen. Toivottavasti nämä ovat jo suunnitelmissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Tymidiinikinaasi-entsyymin arvosta
Lue lisääMiehelläni on ollut Hodgkinin lymfooma -97, sitten se uusiutui -99 ja johti myös kantasolusiirtoon. Vuonna 2009 oli taas Hodgkinin lymfooma aktiivinen pallean molemmilla puolilla. Hän sai siihen sytostaattihoidot, R_CHOP jos muistan oikein. Hoidot loppuivat heinäkuussa 2009. Tuona kesänä hän sairastui mycobakterie aviumiin. Tämän lääkitys lopetettiin tammikuussa 2011, kun oli todettu, ettei sitä ole enää luuytimessä, josta sairaus löytyi. Tammikuussa 2011 mieheni sairasti myös sikainfluenssan, ja se oli aika raju.
Nyt otettu tymid-k-veriarvo oli 29, kun kuukausi sitten se oli 28. Olemme saaneet lääkäriltä tietää, että tämä voi viitata lymfooman aktiivisuuteen, mutta arvoa voivat nostaa myös muut tekijät, kuten virustaudit. Kuinka korkeaksi se tymid-k-arvo voi mennä? Onko arvon korkeudella eroa, jos se on viruksesta tai lymfoomasta johtuva? Ja onko arvo 29 vähän vai paljon koholla?
CT-kuvat on otettu vuosi sitten, puoli vuotta sitten sekä nyt vastikään, ja kuvien perusteella mikään ei ole muuttunut. Perna, joka on normaalia isompi, on samankokoinen kuin viime kesänä. Maksan, keuhkojen ja vatsaontelon kasvaimet ovat samankokoisia kuin viime kesänä, eli maksimissaan 16 mm.
Tymidiinikinaasi (TK) on solunsisäinen entsyymi, joka ottaa osaa DNA-synteesiin. TK kuvaa solujen jakautumisen ja hajoamisen nopeutta, sen normaali arvo on <8,0 U/l. TK nousee pahanlaatuisissa taudeissa, kuten leukemiat, myeloomat, lymfoomat, pienisoluiset keuhkosyövät, rinta- ja eturauhassyöpä. TK:ta voivat nostaa myös virustaudit, lähinnä herpesryhmän aiheuttamana, tuhka- ja vihurirokko sekä aivoja vaurioittavat sairaudet. Lisäksi B12-vitamiinin puute (eli pernisiöösi anemia) sekä folaatin puute nostavat tätä arvoa. Sytostaattihoidoista tiedetään metotreksaatin ja fluorourasiilin myös nostavan arvoa.
TK voi olla yli sadankin erittäin nopeakasvuisissa syövissä. Keskiarvona löysin, että nopeakasvuisissa non-Hodgkinin lymfoomissa TK on 34, hidaskasvuisissa ja Hodgkinin lymfoomissa vain vähän yli viitearvon.
Nouseva TK voi olla ensimmäinen merkki syövän uusiutumasta. Yksittäinen arvo ei sinänsä kerro mitään, jos muualta ei löydy mitään. Toinenkin koholla oleva arvo pistää jo epäilemään kovasti. Kirjallisuuden mukaan nouseva TK edeltää usein kliinistä relapsia. Usein pian löytyy muutos veren kuvassa, nouseva LD-arvo tai kasvavia imusolmukesuurentumia.
Mainittu 29 on jo suhteellisen korkea ja kaiken kaikkiaan epäilisin, ikävä kyllä, että tauti olisi uusiutunut. Maksassa ja keuhkoissahan ei saisi olla mitään muutoksia, imusolmukkeiden normaaliraja on yleensä 10 mm. Esimerkiksi PET-CT:llä saisi tietää, ovatko nuo jäljellä olevat muutokset aktiivisia. Se lienee ainoa konsti päästä asiassa eteenpäin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Nyt otettu tymid-k-veriarvo oli 29, kun kuukausi sitten se oli 28. Olemme saaneet lääkäriltä tietää, että tämä voi viitata lymfooman aktiivisuuteen, mutta arvoa voivat nostaa myös muut tekijät, kuten virustaudit. Kuinka korkeaksi se tymid-k-arvo voi mennä? Onko arvon korkeudella eroa, jos se on viruksesta tai lymfoomasta johtuva? Ja onko arvo 29 vähän vai paljon koholla?
CT-kuvat on otettu vuosi sitten, puoli vuotta sitten sekä nyt vastikään, ja kuvien perusteella mikään ei ole muuttunut. Perna, joka on normaalia isompi, on samankokoinen kuin viime kesänä. Maksan, keuhkojen ja vatsaontelon kasvaimet ovat samankokoisia kuin viime kesänä, eli maksimissaan 16 mm.
Tymidiinikinaasi (TK) on solunsisäinen entsyymi, joka ottaa osaa DNA-synteesiin. TK kuvaa solujen jakautumisen ja hajoamisen nopeutta, sen normaali arvo on <8,0 U/l. TK nousee pahanlaatuisissa taudeissa, kuten leukemiat, myeloomat, lymfoomat, pienisoluiset keuhkosyövät, rinta- ja eturauhassyöpä. TK:ta voivat nostaa myös virustaudit, lähinnä herpesryhmän aiheuttamana, tuhka- ja vihurirokko sekä aivoja vaurioittavat sairaudet. Lisäksi B12-vitamiinin puute (eli pernisiöösi anemia) sekä folaatin puute nostavat tätä arvoa. Sytostaattihoidoista tiedetään metotreksaatin ja fluorourasiilin myös nostavan arvoa.
TK voi olla yli sadankin erittäin nopeakasvuisissa syövissä. Keskiarvona löysin, että nopeakasvuisissa non-Hodgkinin lymfoomissa TK on 34, hidaskasvuisissa ja Hodgkinin lymfoomissa vain vähän yli viitearvon.
Nouseva TK voi olla ensimmäinen merkki syövän uusiutumasta. Yksittäinen arvo ei sinänsä kerro mitään, jos muualta ei löydy mitään. Toinenkin koholla oleva arvo pistää jo epäilemään kovasti. Kirjallisuuden mukaan nouseva TK edeltää usein kliinistä relapsia. Usein pian löytyy muutos veren kuvassa, nouseva LD-arvo tai kasvavia imusolmukesuurentumia.
Mainittu 29 on jo suhteellisen korkea ja kaiken kaikkiaan epäilisin, ikävä kyllä, että tauti olisi uusiutunut. Maksassa ja keuhkoissahan ei saisi olla mitään muutoksia, imusolmukkeiden normaaliraja on yleensä 10 mm. Esimerkiksi PET-CT:llä saisi tietää, ovatko nuo jäljellä olevat muutokset aktiivisia. Se lienee ainoa konsti päästä asiassa eteenpäin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Leukeemisen CTCL:n ennuste ja vaihe
Lue lisääMieheni (40-v.) sairastaa Sézaryn syndroomaa. Oireet alkoivat loppuvuodesta 2008 kämmenistä ja keväällä 2009 oireet olivat levinneet koko kehon iholle. Oikea diagnoosi saatiin keväällä 2010, jolloin käsittääkseni puolet valkosoluista oli ns. Sezaryn soluja. Imusolmukkeet olivat hieman turvonneet kahdesta paikasta (toinen nivusissa, toista en muista), ja syöpäsoluja oli luuytimessä. CHOP ei tehonnut. Doksorubisiini tehosi jonkin aikaa: imusolmukkeet pienenivät, luuydinnäyte oli puhdas ja Sézaryn solujen määrää veressä oli laskenut jonkin verran.
Tammikuussa 2011 meille kerrottiin, ettei tästä syövästä voi enää parantua, joten keskitytään hoitamaan oireita. Nyt odotellaan ECP-hoitoon pääsyä, ja lääkityksenä ovat interferoni-A-pistokset. Missä vaiheessa mieheni sairaus on, Stage III vai stage IV? Ja mikä olisi elinajanennuste, jos ECP tehoaa? Tai jos ECP ei tehoa lainkaan?
Olen yrittänyt lukea julkaisuja Sézaryn syndroomasta englanniksi (koska suomenkielisiä ei löydy), mutta ne ovat kovin vaikeaselkoisia maallikolle. Niistä minulle on jäänyt käsitys, että aikaa olisi jäljellä 1,5 - 3 vuotta.
Kiitos vastauksesta!
Ensin muutama termin selvennys asiaa vähemmän tunteville. Sézaryn syndrooma tarkoittaa T-solulymfoomaa, jossa on tautia sekä iholla (Mycosis fungoides nimellä) että veressä leukeemisena, eli yli 5 % valkosoluista. Näitä veressä olevia syöpäsoluja sanotaan Sézaryn soluiksi. Tyypillisesti taudinkuvaan kuuluu siis laaja-alaiset ihomuutokset, imusolmukesuurentumat ja Sézaryn solujen löytyminen verestä, imusolmukkeista ja/tai ihosta. Lymfoomista vain 2 % on tätä tautia. Tyypillisin potilas on yli 50-vuotias.
Tauti on aggressiivinen ja keskimääräinen elossaoloaika on todellakin yleensä vain kolme vuotta. Toisaalta 11 % potilaista on elossa viisi vuotta ja yli. Hoitovasteet tässä taudissa ovat ikävä kyllä vähäisiä tai lyhytkestoisia, ja lähtökohta yleensä Sézaryn syndrooma-diagnoosin saadessa on se, että tautia vain harvoin pystytään parantamaan.
Hoitona käytetään solunsalpaajia, erilaisia immunomodulantteja (kuten interferoni) sekä estrakorporeaalista fotoforeesia (ECP). Perinteisiä solunsalpaajahoitovaihtoehtoja CHOP:n lisäksi ovat klorambusiili+prednisolon, pentostatiini, kladribiini sekä pegyloitu doksorubisiini (jota käsittääkseni kysyjä tarkoittaa käytetyn). Uudempia vaihtoehtoja, joista on saatu hyötyä, ovat 2-klorodeoksyadenosiini, alemtutsumabi, beksaroteeni, denileukiini diftitoksi, etretinaatti, fludarabiini, isotretinoiini, mekloretamiini, isoannos-metotreksaatti, romidepsiini ja vorinostaatti.
Alfa-interferonista suuri osa (n. 70 %) potilaista hyötyy, mutta annoksen täytyy olla iso ja päivittäinen ensimmäiset 3 kuukautta, jolloin haittavaikutuksetkin ovat suuret. Tämän jälkeen annosta pienennetään kolmesti viikossa annettavaksi, joka muuten olisi normaali taajuus.
Yhdistelmähoitoina on kokeiltu useita erilaisia yllä olevien lääkkeiden yhdistelmiä, välillä myös ECP-hoitoon yhdistettynä. ECP:ssä kierrätetään veri laitteen kautta, jossa yhdistetään kiertävään vereen 8-metoksipsoraleenia. UV-valolla aktivoidaan tämä aine, jonka tarkoitus on tuhota Sézaryn solut. Veri kierrätetään takaisin potilaaseen. Tavallisesti hoitoja annetaan kahtena peräkkäisenä päivänä neljän viikon välein. Vasteita on saatu 10-80 %:lla potilaista.
Tämän hetken hoitosuosituksena ovat ECP, interferonihoito, beksaroteeni, pieniannos-metotreksaatti tai denileukiini diftitoksi (+ kortisoni). Yhdistelmähoitona (systeeminen + ihon hoito) voi käyttää interferoni + PUVA (psoraleeni + UV-valo) + pinnallista typpisinappikaasua; pieniannos-metotreksaattia + pinnallista typpisinappikaasua; beksaroteeni + PUVA; ylläolevia yhdistettynä koko ihon elektronisädehoitoon. Kahden systeemihoidon yhdistelmävaihtoehtoja ovat interferoni + beksaroteeni; ECP + interferoni sekä pieniannos-metotreksaatti + interferoni.
Tämä vastaus sisältää vaikeita termejä ja useita eri vaihtoehtoja. Luin vastausta varten 40 sivun kokoelma-artikkelin, joka on juuri tänä vuonna valmistunut. Eli niin isoa asiaa en saa näin pieneen tilaan mahdutettua hyvällä maallikkokielellä. Vaihtoehtoja on siis edelleen, mutta lähtökohta on edelleen se, minkä olette jo hoitavalta lääkäriltä kuulleetkin. Tauti on stage IV silloin, kun veressä kiertää syöpäsoluja, kuten tässä tapauksessa. Elinaikaennuste lasketaan aina taudin toteamisesta, mutta yksilön kohdalla kunkin hoidon vaihtovaiheessa sitä on enää mahdoton ennustaa, ainakaan näin näkemättä potilasta ja kokonaisuutta.
Suomesta saa ainakin osaa ylläluetelluista aineista, joten hoitavan lääkärin kanssa kannattaa miettiä vielä vaihtoehtoja, mikäli ECP ei tehoa. Todennäköisyys ainakin joksikin aikaa saatavaan apuun on kuitenkin varsin hyvä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tammikuussa 2011 meille kerrottiin, ettei tästä syövästä voi enää parantua, joten keskitytään hoitamaan oireita. Nyt odotellaan ECP-hoitoon pääsyä, ja lääkityksenä ovat interferoni-A-pistokset. Missä vaiheessa mieheni sairaus on, Stage III vai stage IV? Ja mikä olisi elinajanennuste, jos ECP tehoaa? Tai jos ECP ei tehoa lainkaan?
Olen yrittänyt lukea julkaisuja Sézaryn syndroomasta englanniksi (koska suomenkielisiä ei löydy), mutta ne ovat kovin vaikeaselkoisia maallikolle. Niistä minulle on jäänyt käsitys, että aikaa olisi jäljellä 1,5 - 3 vuotta.
Kiitos vastauksesta!
Ensin muutama termin selvennys asiaa vähemmän tunteville. Sézaryn syndrooma tarkoittaa T-solulymfoomaa, jossa on tautia sekä iholla (Mycosis fungoides nimellä) että veressä leukeemisena, eli yli 5 % valkosoluista. Näitä veressä olevia syöpäsoluja sanotaan Sézaryn soluiksi. Tyypillisesti taudinkuvaan kuuluu siis laaja-alaiset ihomuutokset, imusolmukesuurentumat ja Sézaryn solujen löytyminen verestä, imusolmukkeista ja/tai ihosta. Lymfoomista vain 2 % on tätä tautia. Tyypillisin potilas on yli 50-vuotias.
Tauti on aggressiivinen ja keskimääräinen elossaoloaika on todellakin yleensä vain kolme vuotta. Toisaalta 11 % potilaista on elossa viisi vuotta ja yli. Hoitovasteet tässä taudissa ovat ikävä kyllä vähäisiä tai lyhytkestoisia, ja lähtökohta yleensä Sézaryn syndrooma-diagnoosin saadessa on se, että tautia vain harvoin pystytään parantamaan.
Hoitona käytetään solunsalpaajia, erilaisia immunomodulantteja (kuten interferoni) sekä estrakorporeaalista fotoforeesia (ECP). Perinteisiä solunsalpaajahoitovaihtoehtoja CHOP:n lisäksi ovat klorambusiili+prednisolon, pentostatiini, kladribiini sekä pegyloitu doksorubisiini (jota käsittääkseni kysyjä tarkoittaa käytetyn). Uudempia vaihtoehtoja, joista on saatu hyötyä, ovat 2-klorodeoksyadenosiini, alemtutsumabi, beksaroteeni, denileukiini diftitoksi, etretinaatti, fludarabiini, isotretinoiini, mekloretamiini, isoannos-metotreksaatti, romidepsiini ja vorinostaatti.
Alfa-interferonista suuri osa (n. 70 %) potilaista hyötyy, mutta annoksen täytyy olla iso ja päivittäinen ensimmäiset 3 kuukautta, jolloin haittavaikutuksetkin ovat suuret. Tämän jälkeen annosta pienennetään kolmesti viikossa annettavaksi, joka muuten olisi normaali taajuus.
Yhdistelmähoitoina on kokeiltu useita erilaisia yllä olevien lääkkeiden yhdistelmiä, välillä myös ECP-hoitoon yhdistettynä. ECP:ssä kierrätetään veri laitteen kautta, jossa yhdistetään kiertävään vereen 8-metoksipsoraleenia. UV-valolla aktivoidaan tämä aine, jonka tarkoitus on tuhota Sézaryn solut. Veri kierrätetään takaisin potilaaseen. Tavallisesti hoitoja annetaan kahtena peräkkäisenä päivänä neljän viikon välein. Vasteita on saatu 10-80 %:lla potilaista.
Tämän hetken hoitosuosituksena ovat ECP, interferonihoito, beksaroteeni, pieniannos-metotreksaatti tai denileukiini diftitoksi (+ kortisoni). Yhdistelmähoitona (systeeminen + ihon hoito) voi käyttää interferoni + PUVA (psoraleeni + UV-valo) + pinnallista typpisinappikaasua; pieniannos-metotreksaattia + pinnallista typpisinappikaasua; beksaroteeni + PUVA; ylläolevia yhdistettynä koko ihon elektronisädehoitoon. Kahden systeemihoidon yhdistelmävaihtoehtoja ovat interferoni + beksaroteeni; ECP + interferoni sekä pieniannos-metotreksaatti + interferoni.
Tämä vastaus sisältää vaikeita termejä ja useita eri vaihtoehtoja. Luin vastausta varten 40 sivun kokoelma-artikkelin, joka on juuri tänä vuonna valmistunut. Eli niin isoa asiaa en saa näin pieneen tilaan mahdutettua hyvällä maallikkokielellä. Vaihtoehtoja on siis edelleen, mutta lähtökohta on edelleen se, minkä olette jo hoitavalta lääkäriltä kuulleetkin. Tauti on stage IV silloin, kun veressä kiertää syöpäsoluja, kuten tässä tapauksessa. Elinaikaennuste lasketaan aina taudin toteamisesta, mutta yksilön kohdalla kunkin hoidon vaihtovaiheessa sitä on enää mahdoton ennustaa, ainakaan näin näkemättä potilasta ja kokonaisuutta.
Suomesta saa ainakin osaa ylläluetelluista aineista, joten hoitavan lääkärin kanssa kannattaa miettiä vielä vaihtoehtoja, mikäli ECP ei tehoa. Todennäköisyys ainakin joksikin aikaa saatavaan apuun on kuitenkin varsin hyvä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kaulan molemminpuolinen turvotus
Lue lisääHei! Soliskuopissa on molemmilla puolilla kaulaa on turvotusta. Perusverikokeet ja kilpirauhaskokeet ovat kunnossa. Pitääkö vielä tutkia, mistä kaulaturvotus johtuu? Hikoilua on, ei painonlaskua. Ikäni on 57 vuotta. Ajoittain vasen jalkaterä turpoaa.
Kaulan turvotus voi olla täysin viaton oire tai sitten hyvin vakava, syöpään viittaava oire. Jälkimmäisessä tapauksessa syynä voi olla välikarsinassa sijaitseva kasvain, tavallisimmin lymfooma tai keuhkosyöpä, joka tukkii verenkierron isoista verisuonista, jolloin turvotus kertyy nimenomaan kaulalle ja kasvoihin. Hikoilu voi liittyä asiaan tai olla liittymättä, jalkaterän turpoilu tuskin on vakavaa. Mikäli keuhkokuvaa ei ole otettu, suosittelisin hakeutumaan omalle lääkärille, jossa tilanne tältä osin tulisi tarkastaa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kaulan turvotus voi olla täysin viaton oire tai sitten hyvin vakava, syöpään viittaava oire. Jälkimmäisessä tapauksessa syynä voi olla välikarsinassa sijaitseva kasvain, tavallisimmin lymfooma tai keuhkosyöpä, joka tukkii verenkierron isoista verisuonista, jolloin turvotus kertyy nimenomaan kaulalle ja kasvoihin. Hikoilu voi liittyä asiaan tai olla liittymättä, jalkaterän turpoilu tuskin on vakavaa. Mikäli keuhkokuvaa ei ole otettu, suosittelisin hakeutumaan omalle lääkärille, jossa tilanne tältä osin tulisi tarkastaa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Niveloireet, turpoilu ja rasvaripuli
Lue lisääMinulla on äskettäin todettu follikulaarinen lymfooma kaulapatista. Minulla on ollut jo noin seitsemän vuoden ajan ollut ajoittaista nilkan, ranteen ja isovarpaan turpoilua ja kipuja. Lisäksi jo pitkään molemmat kädet puutuvat öisin, ja ajoittain tuntuu, että ruoka ei tahdo mennä alas niellessä. Ovatko oireet paraneoplastisia?
Lisäksi minulla on jo noin 3-4 vuoden ajan ollut rasvaripulia ja myös nyt ALAT-arvo vähän koholla (79). Liittyvätkö nuokin oireet paraneoplasiaan, vai onko oletettavaa, että suolessa on lymfooma?
Ensisijainen arvaus olisi, että oireet eivät liity lymfoomaan. Nivelkivut ja turpoamiset ovat hyvin tavallisia, eikä niille usein löydy erityistä syytä. Kyseiset nivelet ovat kuitenkin hyvin kuluma-alttiita, mikä voisi olla oireilun taustalla. Käsien puutuminen voisi liittyä esim. niskan kulumiin, kysyjä ei mainitse tosin ikäänsä. Ruoan nielemisvaikeus on aina selvitettävä oire, suosittelisin siksi ottamaan yhteyttä omalääkäriin mahantähystysajatuksella.
Rasvaripuli ja lievä ALAT-arvon kohoaminen eivät ole myöskään lymfooman oireita. Follikulaarinen lymfooma ei ole tyypillinen suolitauti. Ilmeisesti vatsan puoli on kuvattu tietokonekuvauksella? Kaiken kaikkiaan oireisto kannattaisi selvittää, sillä lymfooma ei näitä vatsan puolen oireita selitä.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Lisäksi minulla on jo noin 3-4 vuoden ajan ollut rasvaripulia ja myös nyt ALAT-arvo vähän koholla (79). Liittyvätkö nuokin oireet paraneoplasiaan, vai onko oletettavaa, että suolessa on lymfooma?
Ensisijainen arvaus olisi, että oireet eivät liity lymfoomaan. Nivelkivut ja turpoamiset ovat hyvin tavallisia, eikä niille usein löydy erityistä syytä. Kyseiset nivelet ovat kuitenkin hyvin kuluma-alttiita, mikä voisi olla oireilun taustalla. Käsien puutuminen voisi liittyä esim. niskan kulumiin, kysyjä ei mainitse tosin ikäänsä. Ruoan nielemisvaikeus on aina selvitettävä oire, suosittelisin siksi ottamaan yhteyttä omalääkäriin mahantähystysajatuksella.
Rasvaripuli ja lievä ALAT-arvon kohoaminen eivät ole myöskään lymfooman oireita. Follikulaarinen lymfooma ei ole tyypillinen suolitauti. Ilmeisesti vatsan puoli on kuvattu tietokonekuvauksella? Kaiken kaikkiaan oireisto kannattaisi selvittää, sillä lymfooma ei näitä vatsan puolen oireita selitä.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
B-solulymfooman ennuste ja hoidon haittavaikutukset
Lue lisääOlen sairastunut vuonna 2006/8 ensimmäisen kerran molemmin puolin kaulalle diffuusin suurisoluinen B-solulymfooman, stage llA, IPIo. Olen saanut hoidoksi R-CHOP kuusi kertaa päättyen 1/2007 täydelliseen hoitovasteeseen. 5/2009 todettiin relapsi kaulalla ja ylämediastiumissa. Kahdella R-ICE-kuurilla muutokset hävisivät TT:n perusteella sekä PET-TT täydellinen hoitovaste.
2/2010 tehtiin autologinen kantasolusiirto, ja jäin seurantaan. 10/2010 tauti uusiutui ylämediastinumissa ja keuhkohiluksessa. Sain R-DHAP neljä kertaa, ja tautimuutokset olivat hävinneet TT-kuvauksessa. Hoidosta haittana sytopeniaa. Lisäksi sain 22 kertaa sädehoitoa, ja jäin seurantaan.
Kaulani on leuan alta sylkirauhasten kohdalta turvoksissa. Sädehoidosta on kaksi viikkoa aikaa. Voiko turvotus johtua sädetyksestä, ja miten kauan se voi kestää? Mikä tällaisen taudin parantumisennuste on? Onko enää mitään lääkettä, jos tauti tulee uudestaan? Olen 53-vuotias ja hyväkuntoinen. Veritankkauksia tosin tehtiin toisen hoitokerran jälkeen. Oman lääkärin vastaanotto on vasta kahden kuukauden päästä.
Kysymyksestä käsittäisin, että sädehoitoa ei ole annettu tuonne nyt oireilevalle alueelle, vaan alemmas välikarsinaan. Näin ollen sädehoito ei ole oireiden takana (paitsi jos sädehoito on ulottunut oireilevalle alueelle, jolloin hoidosta johtuva ärsytys on mahdollinen). Suosittelisin ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jotta hän pystyisi arvioimaan tilannetta. Ultraäänellä on helppo selvittää oireiden syy.
Joskus kantasolusiirron jälkeen uusivaan tautiin mietitään allogeenistä kantasolusiirtoa eli luovuttajalta tapahtuvaa luuytimen siirtoa. Nämä ovat hyvin toksisia hoitoja. Mikäli tällaiseen hoitoon ei ole mahdollisuutta, on lisäaikaa antavia sytostaatteja kyllä olemassa, mutta parantavaan hoitoon ei ole ikävä kyllä enää mahdollisuuksia.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
2/2010 tehtiin autologinen kantasolusiirto, ja jäin seurantaan. 10/2010 tauti uusiutui ylämediastinumissa ja keuhkohiluksessa. Sain R-DHAP neljä kertaa, ja tautimuutokset olivat hävinneet TT-kuvauksessa. Hoidosta haittana sytopeniaa. Lisäksi sain 22 kertaa sädehoitoa, ja jäin seurantaan.
Kaulani on leuan alta sylkirauhasten kohdalta turvoksissa. Sädehoidosta on kaksi viikkoa aikaa. Voiko turvotus johtua sädetyksestä, ja miten kauan se voi kestää? Mikä tällaisen taudin parantumisennuste on? Onko enää mitään lääkettä, jos tauti tulee uudestaan? Olen 53-vuotias ja hyväkuntoinen. Veritankkauksia tosin tehtiin toisen hoitokerran jälkeen. Oman lääkärin vastaanotto on vasta kahden kuukauden päästä.
Kysymyksestä käsittäisin, että sädehoitoa ei ole annettu tuonne nyt oireilevalle alueelle, vaan alemmas välikarsinaan. Näin ollen sädehoito ei ole oireiden takana (paitsi jos sädehoito on ulottunut oireilevalle alueelle, jolloin hoidosta johtuva ärsytys on mahdollinen). Suosittelisin ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jotta hän pystyisi arvioimaan tilannetta. Ultraäänellä on helppo selvittää oireiden syy.
Joskus kantasolusiirron jälkeen uusivaan tautiin mietitään allogeenistä kantasolusiirtoa eli luovuttajalta tapahtuvaa luuytimen siirtoa. Nämä ovat hyvin toksisia hoitoja. Mikäli tällaiseen hoitoon ei ole mahdollisuutta, on lisäaikaa antavia sytostaatteja kyllä olemassa, mutta parantavaan hoitoon ei ole ikävä kyllä enää mahdollisuuksia.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Minkä tyyppinen lymfooma?
Lue lisääMinulla on todettu T-solulymfomaan viittaavia muutoksia selästä, lapaluun kohdalta poistetusta luomesta, joka oli tulehtunut. Kesti hieman yli kaksi kuukautta, ennen kuin lääkäri kirjoitti lähetteen TAYS:iin. Ilmeisesti joitakin tutkimuksia oli vielä näytteestä kesken, esimerkiksi immunoglobuliinigeenin uudelleenjärjestymätutkimus, mutta kun lääkäri teki lähetteen, kutsu syöpäpoliklinikalle tuli ykköskiireellisyysluokassa, eli menen sinne kahden viikon päästä.
Mitään sairaudentuntoa ei ole, ei yöhikoilua, painonlaskua tai muita asioita, mitä olen lukenut sairauteen liittyväksi kirjallisuudesta. Labra-arvot olivat vähän aikaa sitten Crp 1 ja Hb 146, eikä muutoinkaan ollut poikkeavaa.
Voiko tämän perusteella tietää, minkä tyyppinen tämä lymfooma on?
Tällä perusteella epäilisin, että kyseessä on ihon T-solulymfooma. Levinneisyysselvittelyt ovat kuitenkin ilmeisesti vielä tekemättä, ja diagnoosiin pääseminen vaikeaa. Ihon T-solulymfoomat ovat varsin usein rauhallisia tauteja, päinvastoin kuin muuten vartalolla esiintyvät T-solulymfoomat. Muutaman päivän päästä on kuitenkin jo vastaanotto, joten siellä selviää enemmän. T-solulymfoomiakin kun kuitenkin on useita eri tyyppejä, ja vasta lopullisen diagnoosin ollessa tiedossa pystyy sanomaan oikeasti ennusteesta ja hoidosta jotakin.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Mitään sairaudentuntoa ei ole, ei yöhikoilua, painonlaskua tai muita asioita, mitä olen lukenut sairauteen liittyväksi kirjallisuudesta. Labra-arvot olivat vähän aikaa sitten Crp 1 ja Hb 146, eikä muutoinkaan ollut poikkeavaa.
Voiko tämän perusteella tietää, minkä tyyppinen tämä lymfooma on?
Tällä perusteella epäilisin, että kyseessä on ihon T-solulymfooma. Levinneisyysselvittelyt ovat kuitenkin ilmeisesti vielä tekemättä, ja diagnoosiin pääseminen vaikeaa. Ihon T-solulymfoomat ovat varsin usein rauhallisia tauteja, päinvastoin kuin muuten vartalolla esiintyvät T-solulymfoomat. Muutaman päivän päästä on kuitenkin jo vastaanotto, joten siellä selviää enemmän. T-solulymfoomiakin kun kuitenkin on useita eri tyyppejä, ja vasta lopullisen diagnoosin ollessa tiedossa pystyy sanomaan oikeasti ennusteesta ja hoidosta jotakin.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Mikä lääke B-solulymfoomaan?
Lue lisääMinulla on todettu elokuussa 2010 krooninen B-solulymfooma. Olen ollut toistaiseksi seurannassa, ja minulle on sanottu, että se on kiltti tauti, ja että välttämättä ei tarvitse tehdä mitään vielä kahteen vuoteen, kun syöpäsolujen määrä on 10 %:n luokkaa. Haluaisin tietää jo tässä vaiheessa, kumpi lääkevaihtoehto, bendamustiini vai rituksimabi, olisi parempi vaihtoehto. Molempia on esitetty.
Nykyisissä hoitosuosituksissa ensisijainen hoito on toistaiseksi joko yksittäisaineena rituksimabi tai sitten selvemmin oireilevassa taudissa rituksimabi yhdistettynä CHOP-solunsalpaajahoitoon. Bendamustiinin käyttöaihe on toistaiseksi vielä toisen linjan hoidoissa, ellei sitten potilaalla ole muita erityistekijöitä, jotka sulkisivat pois ensisijaisten vaihtoehtojen käytön. Näitä voisivat olla esim. sydänsairaudet.
Mikäli kysyjälle on näitä kahta vaihtoehtoa tarjottu, on kummallakin puolensa. Rituksimabi on erittäin hyvin siedetty ja tehokas, ja mikäli sitä annetaan pitempi hoito ja uusien tulosten mukaan vielä ylläpitohoitona, taudin uusiutuma vie varsin pitkän ajan. Bendamustiini on sytostaateista erittäin hyvin siedetty, mutta tietysti solunsalpaajana sillä on kuitenkin enemmän haittavaikutuksia, kuten tulehdusalttius.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Nykyisissä hoitosuosituksissa ensisijainen hoito on toistaiseksi joko yksittäisaineena rituksimabi tai sitten selvemmin oireilevassa taudissa rituksimabi yhdistettynä CHOP-solunsalpaajahoitoon. Bendamustiinin käyttöaihe on toistaiseksi vielä toisen linjan hoidoissa, ellei sitten potilaalla ole muita erityistekijöitä, jotka sulkisivat pois ensisijaisten vaihtoehtojen käytön. Näitä voisivat olla esim. sydänsairaudet.
Mikäli kysyjälle on näitä kahta vaihtoehtoa tarjottu, on kummallakin puolensa. Rituksimabi on erittäin hyvin siedetty ja tehokas, ja mikäli sitä annetaan pitempi hoito ja uusien tulosten mukaan vielä ylläpitohoitona, taudin uusiutuma vie varsin pitkän ajan. Bendamustiini on sytostaateista erittäin hyvin siedetty, mutta tietysti solunsalpaajana sillä on kuitenkin enemmän haittavaikutuksia, kuten tulehdusalttius.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Lymfooma, ihonhoito ja ruokavalio
Lue lisääOlen pian viisikymppinen nainen, ja sairastan non-Hodgkinin lymfoomaa (B -soluinen). Takana RCHOP- ja sädehoito (alue korvista solisluuhun). Nyt olen toipumassa ja palaamassa normaaliin arkeen. En usko, että mikään luontaistuote suoranaisesti aiheuttaa/parantaa syöpää, mutta käytän niitä harkiten. Tarkoituksena on käyttää sellaisia, jotka auttavat elimistöä, ja välttää aineita, jotka ovat minulle haitallisia. Limaa tulee vieläkin, eikä makuaisti ole palautunut.
Kysymykset:
1. Kuinka kauan tulee sädehoidettua ihoa suojella auringonpaisteelta hoidon päättymisen jälkeen?
2. Missä ajassa makuaistin pitäisi palautua?
3. Mitä ovat adaptogeenit (esim. ruusunjuuri), ja voivatko ne auttaa/stimuloida myös mahdollisia jo olemassa olevia soluvaurioita tai syöpäsoluja villiintymään?
4. Tuleeko minun lopettaa lähes päivittäinen soijan käyttö? 5. Voivatko esim. kurkumiini /kurkuma, vihreä tee tms. auttaa elimistöä ”siivoamaan” soluvauriot pois, vai onko niillä jotain
ennaltaehkäisevää vaikutusta?
Kiva olla elossa! Elän kyllä muuten jo aika normaalisti, mutta pyrin huolehtimaan itsestäni ja terveydestäni entistä paremmin, siksi em. asiat kiinnostavat.
Ihon peittämistä vaatteilla suositellaan vuoden ajan sädehoidosta. Fiksua on jatkaa korkean suojakertoimen aurinkovoiteella suojaamista koko loppuelämän. Sädehoito altistaa sekundäärisyöville, eli ihosyöpä tulee auringon vaikutuksesta jonkin verran helpommin sädehoidetulle iholle kuin hoitamattomalle alueelle.
Makuaistin palautuminen riippuu sylkirauhasten saamasta sädehoitoannoksesta. Yleensä (mikäli syövän kannalta vain mahdollista) sylkirauhasten sädeannos pyritään minimoimaan teknisin ratkaisuin. Lymfooman sädehoitoannos ei muutenkaan ole kovin iso verrattuna pään ja kaulan alueen muihin syöpiin. Limakalvot paranevat noin kuukauden kuluessa. Syljen eritys paranee yleensä noin kolmessa kuukaudessa, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta, ja osalla potilaista makuaisti voi jäädä heikentyneeksi tai muuttuneeksi loppuelämäksikin.
Adaptogeenit määritellään harmittomiksi yrteiksi, joista on farmaseuttista hyötyä: tasapainottavia ja sääteleviä vaikutuksia. Kirjallisuushaussa syöpään yhdistettynä ei oikein löytynyt mitään. Tutkimukset ovat lähinnä kiinalaisesta lääketieteestä. Vaikutus perustuu ainakin jonkin verran antioksidaatioon, ja yleisimmin niitä on käytetty stressin hoidossa; niiden pitäisi estää ekshaustiota eli loppuun palamista, sekä hoitaa fatigueta eli uupumusta. Eli todennäköisesti ne eivät aiheuta harmia syövän sairastaneellekaan.
Soijastahan puhutaan lähinnä yleensä rintasyövän yhteydessä sen pienen hormonaalisen vaikutuksen takia. Vedenpitävää vastausta en pysty antamaan. Kirjallisuushaussa löytyi kuitenkin artikkeli, jossa eläinkokeissa soija ei vaikuttanut primäärikasvaimen kasvuun lainkaan, mutta lisäsi etäpesäkkeiden kasvua. Pienistä määristä soijaa on tuskin haittaa, mutta tässäkin lienee parasta pysyä kohtuudessa.
Vihreän teen osalta löysin yhden artikkelin 10 vuoden takaa, jossa eläinkokeissa lymfoomasolujen kasvu väheni, kun hiirille annettiin vihreää teetä. Ilmeisesti teellä on uudisverisuonitusta vähentävää ja solukuolemaa lisäävää vaikutusta syöpäsoluissa. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole edenneet tuon jälkeen mihinkään, ainakaan julkaisuihin asti. Haittaakaan siitä tuskin on. Muista aineista en osaa sanoa, valitettavasti.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Kysymykset:
1. Kuinka kauan tulee sädehoidettua ihoa suojella auringonpaisteelta hoidon päättymisen jälkeen?
2. Missä ajassa makuaistin pitäisi palautua?
3. Mitä ovat adaptogeenit (esim. ruusunjuuri), ja voivatko ne auttaa/stimuloida myös mahdollisia jo olemassa olevia soluvaurioita tai syöpäsoluja villiintymään?
4. Tuleeko minun lopettaa lähes päivittäinen soijan käyttö? 5. Voivatko esim. kurkumiini /kurkuma, vihreä tee tms. auttaa elimistöä ”siivoamaan” soluvauriot pois, vai onko niillä jotain
ennaltaehkäisevää vaikutusta?
Kiva olla elossa! Elän kyllä muuten jo aika normaalisti, mutta pyrin huolehtimaan itsestäni ja terveydestäni entistä paremmin, siksi em. asiat kiinnostavat.
Ihon peittämistä vaatteilla suositellaan vuoden ajan sädehoidosta. Fiksua on jatkaa korkean suojakertoimen aurinkovoiteella suojaamista koko loppuelämän. Sädehoito altistaa sekundäärisyöville, eli ihosyöpä tulee auringon vaikutuksesta jonkin verran helpommin sädehoidetulle iholle kuin hoitamattomalle alueelle.
Makuaistin palautuminen riippuu sylkirauhasten saamasta sädehoitoannoksesta. Yleensä (mikäli syövän kannalta vain mahdollista) sylkirauhasten sädeannos pyritään minimoimaan teknisin ratkaisuin. Lymfooman sädehoitoannos ei muutenkaan ole kovin iso verrattuna pään ja kaulan alueen muihin syöpiin. Limakalvot paranevat noin kuukauden kuluessa. Syljen eritys paranee yleensä noin kolmessa kuukaudessa, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta, ja osalla potilaista makuaisti voi jäädä heikentyneeksi tai muuttuneeksi loppuelämäksikin.
Adaptogeenit määritellään harmittomiksi yrteiksi, joista on farmaseuttista hyötyä: tasapainottavia ja sääteleviä vaikutuksia. Kirjallisuushaussa syöpään yhdistettynä ei oikein löytynyt mitään. Tutkimukset ovat lähinnä kiinalaisesta lääketieteestä. Vaikutus perustuu ainakin jonkin verran antioksidaatioon, ja yleisimmin niitä on käytetty stressin hoidossa; niiden pitäisi estää ekshaustiota eli loppuun palamista, sekä hoitaa fatigueta eli uupumusta. Eli todennäköisesti ne eivät aiheuta harmia syövän sairastaneellekaan.
Soijastahan puhutaan lähinnä yleensä rintasyövän yhteydessä sen pienen hormonaalisen vaikutuksen takia. Vedenpitävää vastausta en pysty antamaan. Kirjallisuushaussa löytyi kuitenkin artikkeli, jossa eläinkokeissa soija ei vaikuttanut primäärikasvaimen kasvuun lainkaan, mutta lisäsi etäpesäkkeiden kasvua. Pienistä määristä soijaa on tuskin haittaa, mutta tässäkin lienee parasta pysyä kohtuudessa.
Vihreän teen osalta löysin yhden artikkelin 10 vuoden takaa, jossa eläinkokeissa lymfoomasolujen kasvu väheni, kun hiirille annettiin vihreää teetä. Ilmeisesti teellä on uudisverisuonitusta vähentävää ja solukuolemaa lisäävää vaikutusta syöpäsoluissa. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole edenneet tuon jälkeen mihinkään, ainakaan julkaisuihin asti. Haittaakaan siitä tuskin on. Muista aineista en osaa sanoa, valitettavasti.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Ruokahaluttomuus ja heikotus kantasoluhoitojen jälkeen
Lue lisääRiemun loppu? Miehelleni tehtiin autologinen kantasoluhoito vähän yli vuosi sitten, ja kaikki on mennyt tuon jälkeen hyvin. Viimeisessä kontrollissa tammikuussa CT-kuvat ja labrat ok (Hb 130). Vointi on kohentunut ja ruoka maittanut. Nyt kuitenkin muutaman viikon ajan kunnossa tapahtunut selvää heikkenemistä: ruoka ei tahdo maistua, minkä myötä paino jonkin verran pudonnut. Olen huomannut myös käsien vapinaa, joka ei liity alkoholiin, lenkillä pitää pysähdellä ja vetää henkeä.
Miehellä on käynti Radiuksessa 14.3., ja hän käy tätä ennen labroissa (ei kuvissa, koska on kuvattu tammikuussa). Mies soitti nyt sinne ja pyysi laittamaan lähetteeseen lisätutkimuksia lähinnä kilpirauhasarvoihin liittyen. Kysyn sinulta, voiko tämä "lopsahdus" liittyä annettuun kantasoluhoitoon näin vuoden kuluttua, vai onko kyseessä nyt joku muu häiriö. Toivottavasti ei kuitenkaan taudin uusiutuminen. Suurentuneita imusolmukkeita emme ole havainneet, sydämen puolelle on tulossa kontrolli myös lähiaikoina.
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Muitakin vaihtoehtoja on, mutta toki aina taudin uusiutuminen pidetään mielessä. Sädehoito oli ilmeisesti annettu välikarsinan alueelle ja tämä voi tehdä esim. ruokatorven alueelle myöhäissivuvaikutuksia, mm. ruokatorven ahtaumia. Sytostaatit ovat ikävä kyllä sydänmyrkkyjä, ja miehesi on saanut ABVD-kuureja primääristi, joissa tuo A (adriamysiini) tekee sydämelle hallaa – sieltä voi löytyä toinen selitys.
Ruokatorven ongelmat eivät välttämättä näy CT-kuvissa, joten mikäli syy ei selviä lähiaikojen tutkimuksista, lienee syytä miettiä myös mahalaukun ja ruokatorven tähystystä.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Miehellä on käynti Radiuksessa 14.3., ja hän käy tätä ennen labroissa (ei kuvissa, koska on kuvattu tammikuussa). Mies soitti nyt sinne ja pyysi laittamaan lähetteeseen lisätutkimuksia lähinnä kilpirauhasarvoihin liittyen. Kysyn sinulta, voiko tämä "lopsahdus" liittyä annettuun kantasoluhoitoon näin vuoden kuluttua, vai onko kyseessä nyt joku muu häiriö. Toivottavasti ei kuitenkaan taudin uusiutuminen. Suurentuneita imusolmukkeita emme ole havainneet, sydämen puolelle on tulossa kontrolli myös lähiaikoina.
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Muitakin vaihtoehtoja on, mutta toki aina taudin uusiutuminen pidetään mielessä. Sädehoito oli ilmeisesti annettu välikarsinan alueelle ja tämä voi tehdä esim. ruokatorven alueelle myöhäissivuvaikutuksia, mm. ruokatorven ahtaumia. Sytostaatit ovat ikävä kyllä sydänmyrkkyjä, ja miehesi on saanut ABVD-kuureja primääristi, joissa tuo A (adriamysiini) tekee sydämelle hallaa – sieltä voi löytyä toinen selitys.
Ruokatorven ongelmat eivät välttämättä näy CT-kuvissa, joten mikäli syy ei selviä lähiaikojen tutkimuksista, lienee syytä miettiä myös mahalaukun ja ruokatorven tähystystä.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Tiputuskäden kipu ja rakkulat
Lue lisääMinulla on Hodgkinin lymfooma, jonka luokitus on C81.1. Hoitonani ABVD -sytostaattihoito. Hoitojen jälkeen minulla on kipeytynyt muutaman päivän kuluttua käsi, johon lääkkeet on tiputettu. Kipuun on auttanut lämpö sekä kipulääke. Hoidon jälkeisenä viikkona kättä, johon lääkkeet on tiputettu, aivan kuin polttelee, ja sormiin ilmaantuu rakkuloita. Varsinkin oikea käteni tulee kipeäksi. Nyt kolmannen kerran jälkeen rakkuloita ilmaantui myös toiseen käteen, johon hoitoa ei ole annettu. Peukalossa oleva rakkula on melko suuri.
Puhuin lääkärille toisen hoitokerran jälkeen rakkuloista, mutta hän ei osannut sanoa enempää, kuin että ”täytyy kysyä konsultaatiota ihotautilääkäriltä, jos oireet jatkuvat”. Lisäksi hän kehotti laittamaan kortisonivoidetta rakkuloihin. Olen laittanut sitä sormiin. Olisiko muuta hoitoa varsinkin suurempaan rakkulaan? Joskus tunnen myös ylimääräistä tykytystä sydämen kohdalla. Olen käyttänyt verenpainelääkitystä vuodesta 2002 alkaen.
Tällä hetkellä lääkitykseni on bisoprololi) 5 mg/1 tabletti päivässä. Pitäisikö konsultoida sisätautilääkärin kanssa? Olen 57-vuotias. Toisen hoitokerran jälkeen tehdyn CT-kuvauksen perusteella lääkäri totesi hoitotuloksen olevan hyvä. Vielä on edessä kolme hoitokertaa.
ABVD-hoidoissa varsinkin D eli dakarbatsiini on varsin kirvelevä aine tiputettaessa. Todennäköisesti se aiheuttaa varsin paljon näistä oireista. Sen estämiseksi pystyy oikeastaan vain antamaan etukäteen deksametasonia, kuten yleensä tehdään jo pahoinvoinnin estämiseksi, sekä laittamaan runsaasti sivutippaa sytostaatin ohessa, jotta tiputus olisi laimeampaa suonessa.
Jos jäljellä on enää vain kolme hoitokertaa ja vaiva ei ole tuon suurempi, melkein kehottaisin sietämään oireet. En ainakaan äkkiseltään keksi muuta hoitokeinoa kuin tuon kortisonivoiteen. Sytostaattihoidot ovat kuitenkin parantavia, ja jonkin ainesosan poisjättäminen aina heikentää tulosta.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Puhuin lääkärille toisen hoitokerran jälkeen rakkuloista, mutta hän ei osannut sanoa enempää, kuin että ”täytyy kysyä konsultaatiota ihotautilääkäriltä, jos oireet jatkuvat”. Lisäksi hän kehotti laittamaan kortisonivoidetta rakkuloihin. Olen laittanut sitä sormiin. Olisiko muuta hoitoa varsinkin suurempaan rakkulaan? Joskus tunnen myös ylimääräistä tykytystä sydämen kohdalla. Olen käyttänyt verenpainelääkitystä vuodesta 2002 alkaen.
Tällä hetkellä lääkitykseni on bisoprololi) 5 mg/1 tabletti päivässä. Pitäisikö konsultoida sisätautilääkärin kanssa? Olen 57-vuotias. Toisen hoitokerran jälkeen tehdyn CT-kuvauksen perusteella lääkäri totesi hoitotuloksen olevan hyvä. Vielä on edessä kolme hoitokertaa.
ABVD-hoidoissa varsinkin D eli dakarbatsiini on varsin kirvelevä aine tiputettaessa. Todennäköisesti se aiheuttaa varsin paljon näistä oireista. Sen estämiseksi pystyy oikeastaan vain antamaan etukäteen deksametasonia, kuten yleensä tehdään jo pahoinvoinnin estämiseksi, sekä laittamaan runsaasti sivutippaa sytostaatin ohessa, jotta tiputus olisi laimeampaa suonessa.
Jos jäljellä on enää vain kolme hoitokertaa ja vaiva ei ole tuon suurempi, melkein kehottaisin sietämään oireet. En ainakaan äkkiseltään keksi muuta hoitokeinoa kuin tuon kortisonivoiteen. Sytostaattihoidot ovat kuitenkin parantavia, ja jonkin ainesosan poisjättäminen aina heikentää tulosta.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
PPL-lymfooman hoito
Lue lisääOlen 64-vuotias mies. Keuhkokuumeen yhteydessä otetussa röntgenkuvassa keuhkoista 2/3 näkyi valkoisena. Puolen vuoden tutkimusten jälkeen diagnoosi oli PPL (MALT). Hoitona 6 kk klorambusilia 6 mg/vrk.
Nyt keuhkot ovat puhtaat, eikä muuallakaan ole selviä löydöksiä (tutkitaan jatkuvasti). Onko normaalia? Osaatteko arvioida jatkoa?
Kysymyksen lyhenteisiin ensin selvennykset: PPL eli primary pulmonary lymfooma, siis keuhkoissa pääosin esiintyvä lymfooma; MALT eli mucosa-associated lymphoma type, siis limakalvoilla esiintyvä lymfooma.
PPL on harvinainen lymfoomatyyppi. Kirjallisuushaussa löysin kattavan artikkelin, jossa Pariisin alueelta kaikista sairaaloista 15 vuoden aikana löytyi 63 potilasta, joilla oli kyseinen sairaus. Keskimääräinen sairastumisikä oli 60 vuotta. Ennuste oli erinomainen. Viiden vuoden kuluttua 90 % oli elossa, 10 vuoden kuluttua 72 %. Vain kaksi potilasta kuoli lymfoomaan, toiset muihin sairauksiin.
Klorambusiili oli paras hoito tautiin, sillä tauti eteni keskimäärin vasta yli kahdeksan vuoden kuluttua, kun taas muihin lymfoomiin tepsivillä syklofosfamidilla ja antrasykliineillä (joita esim. CHOP sisältää) tauti eteni jo alle vuoden kuluttua.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Nyt keuhkot ovat puhtaat, eikä muuallakaan ole selviä löydöksiä (tutkitaan jatkuvasti). Onko normaalia? Osaatteko arvioida jatkoa?
Kysymyksen lyhenteisiin ensin selvennykset: PPL eli primary pulmonary lymfooma, siis keuhkoissa pääosin esiintyvä lymfooma; MALT eli mucosa-associated lymphoma type, siis limakalvoilla esiintyvä lymfooma.
PPL on harvinainen lymfoomatyyppi. Kirjallisuushaussa löysin kattavan artikkelin, jossa Pariisin alueelta kaikista sairaaloista 15 vuoden aikana löytyi 63 potilasta, joilla oli kyseinen sairaus. Keskimääräinen sairastumisikä oli 60 vuotta. Ennuste oli erinomainen. Viiden vuoden kuluttua 90 % oli elossa, 10 vuoden kuluttua 72 %. Vain kaksi potilasta kuoli lymfoomaan, toiset muihin sairauksiin.
Klorambusiili oli paras hoito tautiin, sillä tauti eteni keskimäärin vasta yli kahdeksan vuoden kuluttua, kun taas muihin lymfoomiin tepsivillä syklofosfamidilla ja antrasykliineillä (joita esim. CHOP sisältää) tauti eteni jo alle vuoden kuluttua.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Infektioriski ja solumyrkkyjen siirtyminen muihin
Lue lisääSaan lymfoomaani R-CHOP-hoitoja. Minulla on 7 lastenlasta, joista pienin vasta 6 päivän ikäinen. Haluaisin kovasti heitä tavata, mutta pelkonani on toisaalta se, että solumyrkkyä siirtyy heihin ja toisaalta se, että saan itse jonkun flunssatartunnan erityisesti tänä epidemioiden aikana. Miten voisin haittoja ehkäistä, vai onko syytä pysytellä erillään?
Solunsalpaajahoitoja voi siirtyä iholta eteenpäin jonkin verran hien mukana, mutta vain muutaman päivän aikana hoidon jälkeen. Sen jälkeen ne ovat jo erittyneet virtsan mukana pois elimistöstä, vaikka haittavaikutukset vielä jylläävätkin. Näin ollen suurimman osan hoitojen väliajasta tämän suhteen ei ole ongelmia.
Tulehduksille herkin aika on noin 7-10 vrk hoidon saamisesta. Jos lapsenlapset ovat silloin terveitä, ei ole silloinkaan syytä olla erossa. Jos heillä on flunssaa, kannattaa ehkä malttaa se pieni hetki, jonka tuo tulehdusvaara on olemassa - sairaalassa aika tulee vielä pitemmäksi. Käsidesin käyttö kannattaa ihmiskontakteissa aina, sillä estää jonkin verran tulehduksia.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Solunsalpaajahoitoja voi siirtyä iholta eteenpäin jonkin verran hien mukana, mutta vain muutaman päivän aikana hoidon jälkeen. Sen jälkeen ne ovat jo erittyneet virtsan mukana pois elimistöstä, vaikka haittavaikutukset vielä jylläävätkin. Näin ollen suurimman osan hoitojen väliajasta tämän suhteen ei ole ongelmia.
Tulehduksille herkin aika on noin 7-10 vrk hoidon saamisesta. Jos lapsenlapset ovat silloin terveitä, ei ole silloinkaan syytä olla erossa. Jos heillä on flunssaa, kannattaa ehkä malttaa se pieni hetki, jonka tuo tulehdusvaara on olemassa - sairaalassa aika tulee vielä pitemmäksi. Käsidesin käyttö kannattaa ihmiskontakteissa aina, sillä estää jonkin verran tulehduksia.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Hoitosuunnitelma muuttui yhtäkkiä
Lue lisääHei, Äidilläni todettiin imusolmukesyöpä nyt joulukuussa, ärhäkkä sellainen. Hän aloitti heti hoidot. sytostaattihoitoja piti olla kolmen viikon välein kuusi kertaa. Nyt yhtäkkiä vaihdettiinkin, että hoitoja annetaan kahden viikon välein kolmena päivänä peräkkäin sekä TYKS:iin kolmeksi viikoksi kantasoluhoitoon.
Mitä tämä mahtaa tarkoittaa, ja mitä tuolla ärhäkällä tarkoitetaan? Uusiutuuko kovin helposti, ja onko tilanne vielä vakavampi kuin kerrotaan, kun nuo hoidotkin vaihtuivat tuolla tavalla? Syöpä on vain kaulan alueella eikä ole levinnyt. Kiitos jo etukäteen tiedoista!
Näillä tiedoilla arvelen, että lymfooman hoidot on aloitettu heti, kun alustava lymfoomadiagnoosi on varmistunut. Todennäköisesti diagnoosi on tarkentunut sittemmin joksikin T-solulymfoomaksi. Nämä ovat raskaammin hoidettavia tauteja kuin B-solulymfoomat. Tyypillisesti annetaan juuri kolmen päivän mittaisia CHOEP-hoitoja kahden viikon välein, ja mikäli saadaan hyvä hoitotulos ja kantasoluja kerättyä, edetään normaaliprotokollassa intensiivihoitoon kantasolupalautuksen turvin. Näillä heti kärkeen annettavilla raskaammilla hoidoilla on paranemistuloksia saatu huomattavasti parannettua.
Koska tämä on vain arvaukseni, ja T-solulymfoomiakin on vielä useita erityyppisiä, en uskalla uusiutumistodennäköisyyttä sanoa. Siitä kannattanee keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Hyvä asia on kuitenkin, että tauti on vain paikallinen, silloin ennuste on aina parempi kuin laajalti levinneessä taudissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Mitä tämä mahtaa tarkoittaa, ja mitä tuolla ärhäkällä tarkoitetaan? Uusiutuuko kovin helposti, ja onko tilanne vielä vakavampi kuin kerrotaan, kun nuo hoidotkin vaihtuivat tuolla tavalla? Syöpä on vain kaulan alueella eikä ole levinnyt. Kiitos jo etukäteen tiedoista!
Näillä tiedoilla arvelen, että lymfooman hoidot on aloitettu heti, kun alustava lymfoomadiagnoosi on varmistunut. Todennäköisesti diagnoosi on tarkentunut sittemmin joksikin T-solulymfoomaksi. Nämä ovat raskaammin hoidettavia tauteja kuin B-solulymfoomat. Tyypillisesti annetaan juuri kolmen päivän mittaisia CHOEP-hoitoja kahden viikon välein, ja mikäli saadaan hyvä hoitotulos ja kantasoluja kerättyä, edetään normaaliprotokollassa intensiivihoitoon kantasolupalautuksen turvin. Näillä heti kärkeen annettavilla raskaammilla hoidoilla on paranemistuloksia saatu huomattavasti parannettua.
Koska tämä on vain arvaukseni, ja T-solulymfoomiakin on vielä useita erityyppisiä, en uskalla uusiutumistodennäköisyyttä sanoa. Siitä kannattanee keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Hyvä asia on kuitenkin, että tauti on vain paikallinen, silloin ennuste on aina parempi kuin laajalti levinneessä taudissa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfooma ja Sjögrenin syndrooma
Lue lisääKuinka usein Sjögrenin syndroomaa sairastavat saavat imusolmukesyövän? Eikös riski ole aika suuri? Olen itse sairastanut Sjögrenin syndroomaa ja nivelreumaa jo 7 vuotta. Imusolmukkeeni ovat nyt kipeät, ja odotan kilpirauhas- ja reumakontrollikokeita.
Sjögren-potilaista n. 5 %:lla todetaan lymfooma. Reumapotilailla taas on n. 1.75-kertainen riski sairastua lymfoomaan verrattuna ei-reumaatikkoihin ensimmäisen 10 reumavuoden aikana. Suurin osa tästä riskistä kasautuu heille, joilla on vaikeahoitoinen reuma. Imusolmukkeiden kipu ei ole kovin tavallinen lymfooman oire, jos imusolmukkeet ovat normaalikokoiset. Jos ne ovat suurentuneet, on syytä tehdä jatkotutkimuksia.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Sjögren-potilaista n. 5 %:lla todetaan lymfooma. Reumapotilailla taas on n. 1.75-kertainen riski sairastua lymfoomaan verrattuna ei-reumaatikkoihin ensimmäisen 10 reumavuoden aikana. Suurin osa tästä riskistä kasautuu heille, joilla on vaikeahoitoinen reuma. Imusolmukkeiden kipu ei ole kovin tavallinen lymfooman oire, jos imusolmukkeet ovat normaalikokoiset. Jos ne ovat suurentuneet, on syytä tehdä jatkotutkimuksia.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfooman periytyvyys
Lue lisääHei. Vaimoni on sairastanut lymfooman. Jos haluamme saada lapsen, niin onko se suurikin riski, että myös lapsi voi saada lymfooman äidiltään? Toivon että saan vastauksen pian 
Lymfoomista noin 5 %:lla ajatellaan olevan geneettinen tausta, mutta mitenkään suoraan perinnöllisiä ne eivät ole. Näin ollen onnea vain yritykseen. Toivottavasti vaimosi munasolutuotanto ei ole kärsinyt aikoinaan annetuista hoidoista.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Lymfoomista noin 5 %:lla ajatellaan olevan geneettinen tausta, mutta mitenkään suoraan perinnöllisiä ne eivät ole. Näin ollen onnea vain yritykseen. Toivottavasti vaimosi munasolutuotanto ei ole kärsinyt aikoinaan annetuista hoidoista.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kipu kainaloissa ja nivustaipeissa
Lue lisääMinulla todettiin toukokuussa 2010 non-Hodgkinin follikulaarinen lymfooma, gradus 1. Sain R-bendamustiinihoitoa 5 kertaa 4 viikon välein. Hoidot lopetettiin lokakuussa neutropenian takia 5 kertaan. Nyt olen seurannassa. Hoitovaste on hyvä. Mistä johtuu kainaloissa ja nivustaipeissa tuntuva kipu, nipistely? Kuuluuko mahakipu lymfooman oireisiin? CT-kuva tehty 11/2010.
Kysymyksestä ei ilmene, oliko tautia kyseisillä oireilevilla alueilla. Todennäköisesti oli, sillä kyseinen lymfooma on yleensä laajalti imusolmukealueilla. Usein hoidetuille alueille jää ainakin joksikin aikaa, monilla potilailla jopa pysyvästi, jonkinlaista "arpioiretta", eli hoidettu alue ei palaudu täysin normaaliksi.
Niin kauan kuin mitään käteen tuntuvaa pattia ei ole, en olisi huolissani. Vatsakipu voi kuulua lymfooman oireisiin. Tässä hoitojen jälkeisessä ajassa yhdistäisin sen kuitenkin enemmän esim. närästykseen. Hoidoissa käytetään kortisonia estämään pahoinvointia ja allergisia reaktioita. Kortisoni aiheuttaa mahalaukun limakalvojen ärtymystä, joka oireilee siis närästyksenä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kysymyksestä ei ilmene, oliko tautia kyseisillä oireilevilla alueilla. Todennäköisesti oli, sillä kyseinen lymfooma on yleensä laajalti imusolmukealueilla. Usein hoidetuille alueille jää ainakin joksikin aikaa, monilla potilailla jopa pysyvästi, jonkinlaista "arpioiretta", eli hoidettu alue ei palaudu täysin normaaliksi.
Niin kauan kuin mitään käteen tuntuvaa pattia ei ole, en olisi huolissani. Vatsakipu voi kuulua lymfooman oireisiin. Tässä hoitojen jälkeisessä ajassa yhdistäisin sen kuitenkin enemmän esim. närästykseen. Hoidoissa käytetään kortisonia estämään pahoinvointia ja allergisia reaktioita. Kortisoni aiheuttaa mahalaukun limakalvojen ärtymystä, joka oireilee siis närästyksenä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfooma levinnyt suolistoon?
Lue lisääHyvä tohtori. Kysymys: minulla todettiin MALT-lymfooma 5 vuotta sitten vatsan limakalvolla. Sain sädehoitoa, eikä lymfoomaa ole sen koommin kontrolleissa löydetty. Vatsa on kuitenkin kipeä ja ihollani on kutisevia näppyjä, lähinnä kasvoissa. Onkohan keliakiaa? Niin ja voiko tämä lymfooma levitä suolistoon tai muualle? Ja jos se suolistoon menisi miten sitä hoidettaisiin? Eihän suolistoa sädetetä? Olen hulluna huolesta, odotan vastaustasi.
Vatsalaukun sädehoito voi tehdä pitkäaikaissivuvaikutuksia, kuten limakalvon ärtymystä, jota suomeksi katarriksi kutsutaan. Oireena siis vatsakivut tai närästys. Tämä on helppo todeta gastroskopialla eli mahalaukun tähystyksellä. Myös vatsan ultraääni on hyvä tehdä syövän sairastaneella.
Kasvojen näppyjä en oikein yhdistäisi MALT-lymfoomaan tai sen sädehoitoon. Voisivatko olla aivan talvisään aiheuttamia? Keliakia voi oireilla aikuisiällä rasvaripulilla ja laihtumisena, mutta oirekuva voi olla hyvin vaihteleva, esim. ummetus, vatsakivut, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, turvotukset tai iho-oireet, tyypillisimmin pakaroissa ja kyynärvarsien ojentajapuolella, josta syystä en yhdistäisi sitä kuvailtuun kasvojen ihottumaan. Oireileva keliakia puhkeaa aikuisiässä yleensä 40–50 vuoden iässä, mutta sekin todetaan helposti vatsan tähystyksessä.
MALT-lymfooma ilmenee limakalvoilla, joten mahdollista on sen uusiutuminen myös suolistossa. Sädehoitoa ei anneta varsinaisesti suolistoon, sillä se liikkuu niin paljon vatsan alueella, ettei kohdistus onnistuisi. Suoliston uusiutumat hoidetaan solunsalpaajahoidolla.
Mikäli olette kontrolleissa vielä syöpätautien klinikassa, suosittelen yhteydenottoa sinne vatsakipujen selvittämiseksi. Ihottuman pystyy arvioimaan yleensä terveyskeskuslääkäri ja vatsakipujen aloitustutkimukset samoin, mikäli kontrolleja ei enää ole syöpätautien klinikkaan. Ensisijaisesti en epäilisi syövän uusiutumista, mutta se on aina poissuljettava uusien oireiden alkaessa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Vatsalaukun sädehoito voi tehdä pitkäaikaissivuvaikutuksia, kuten limakalvon ärtymystä, jota suomeksi katarriksi kutsutaan. Oireena siis vatsakivut tai närästys. Tämä on helppo todeta gastroskopialla eli mahalaukun tähystyksellä. Myös vatsan ultraääni on hyvä tehdä syövän sairastaneella.
Kasvojen näppyjä en oikein yhdistäisi MALT-lymfoomaan tai sen sädehoitoon. Voisivatko olla aivan talvisään aiheuttamia? Keliakia voi oireilla aikuisiällä rasvaripulilla ja laihtumisena, mutta oirekuva voi olla hyvin vaihteleva, esim. ummetus, vatsakivut, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, turvotukset tai iho-oireet, tyypillisimmin pakaroissa ja kyynärvarsien ojentajapuolella, josta syystä en yhdistäisi sitä kuvailtuun kasvojen ihottumaan. Oireileva keliakia puhkeaa aikuisiässä yleensä 40–50 vuoden iässä, mutta sekin todetaan helposti vatsan tähystyksessä.
MALT-lymfooma ilmenee limakalvoilla, joten mahdollista on sen uusiutuminen myös suolistossa. Sädehoitoa ei anneta varsinaisesti suolistoon, sillä se liikkuu niin paljon vatsan alueella, ettei kohdistus onnistuisi. Suoliston uusiutumat hoidetaan solunsalpaajahoidolla.
Mikäli olette kontrolleissa vielä syöpätautien klinikassa, suosittelen yhteydenottoa sinne vatsakipujen selvittämiseksi. Ihottuman pystyy arvioimaan yleensä terveyskeskuslääkäri ja vatsakipujen aloitustutkimukset samoin, mikäli kontrolleja ei enää ole syöpätautien klinikkaan. Ensisijaisesti en epäilisi syövän uusiutumista, mutta se on aina poissuljettava uusien oireiden alkaessa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kaksi erityyppistä lymfoomaa
Lue lisääHei! Kerron ensin vähän esitietoa: Äidilläni todettiin syksyllä -08 diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma nenässä, ja äidin siskolla sama tauti, mutta laajemmalti. Olivat molemmat sinun hoidossasikin. Äidin sisko menehtyi tautiin viime toukokuussa, ja äiti sai viime syksynä "terveen paperit".
Tämän vuoden heinäkuun lopussa äidille alkoi kerääntyä äkisti ascitesta, ja siitä otettujen näytteiden perusteella kyseessä oli T-solulymfooma. Luokka oli kuitenkin nelosta, ja tällä perusteella hoitoihin ei ennen koepaloja voitu lähteä. Tutkivat ilmeisesti myös nenästä aikoinaan otetut koepalat uudelleen ja se oli sitä B-solulymfoomaa. Ihmettelivät, kuinka nyt on erityyppinen lymfooma. TT-kuvassa näkyi kaksi muutosta keuhkoissa ja yksi suoliliepeessä. Kirurgi lopuksi sai otolliset näytteet kainalosta ja nivusesta, mutta äiti ehti menehtyä ennen niiden valmistumista.
Äiti kuoli siis 4 viikon kuluttua oireiden alusta. Tauti vaikutti olevan kovin aggressiivinen. Vaikka itse olen 10 vuotta työskennellyt sairaanhoitajana ja hoitanut syöpäpotilaita melko paljon, en yhtään osannut odottaa mitään noin "äkäistä". Äidin kuoleman jälkeen tulivat koe palavastaukset ja niissä todettiin kyseessä olevan perifeerinen T-solulymfooma.
Kysyisinkin nyt että kuinka yleistä on saada kaksi erityyppistä lymfoomaa? Ja ovatko ne mahdollisesti periytyviä? Kun äitiä hoidettiin ensimmäisen lymfooman aikana siellä TAYS:ssa, niin oli hiukan puhuttu, tarvitseeko meitä lapsia tutkia. Äidillähän oli vielä aiemmin rintasyöpä ja äidin siskolla kohtusyöpä. Tämmöisiä ajatuksia olen miettinyt, ja nyt yövuorossa ajattelin kysymykset sinulle lähettää. Kiitos etukäteen!
Urani aikana olen nähnyt perheesi lisäksi toisen "lymfoomaperheen", jossa myös kahdella sisaruksella oli samantyyppiset lymfoomat. Kovin tavallista tämä käytännössä ei siis ole. Kuitenkin kirjallisuushaun perusteella n. 5 %:lla lymfoomista ajatellaan olevan ainakin jossain määrin geneettinen tausta, mutta taudin syntymiseksi tarvitaan useimmiten myös ympäristö- tai ammattialtistus. Mahdollista on myös, että pelkästään samanlainen ympäristöaltistus selittää nämä sisaruksiin kertyvät taudit.
Geneettistä taustaa lymfoomilla kuitenkin on. Ensimmäiseksi tämä huomattiin Hodgkinin lymfoomassa, jossa saman sukupuolen sisaruksilla todettiin tautia tyypillisesti alle 45-vuotiaana. Myös Burkittin lymfoomalla tiedetään olevan sukualtistus, ja pienemmässä määrin sitten muilla non-Hodgkin lymfoomilla.
Geenivirhettä ei ole tietääkseni pystytty tarkemmin kohdentamaan, niin erilainen joukko tauteja lymfoomaryhmä on. Kuitenkin 60 % näistä geenivirheistä on todettu olevan HLA luokka I -alueella, mutta myös II-alueella niitä löytyy.
Tiettyihin syndroomiin, joissa on geneettinen tausta, liittyy lymfoomien lisääntynyt riski. Näitä ovat erilaiset immuunipuutossyndroomat, geneettisen epästabiiliuden aiheuttamat syndroomat (kuten ataksia-teleangiektasia, Li-Fraumenin syndrooma, HNPCC eli perinnöllinen non-polypoottinen suolistosyöpä), sekä autoimmuunisairaudet, kuten reuma, Sjögrenin syndrooma ja keliakia.
Ehkä yllä olevista syndroomista tunnistat tiettyjä herkistäviä tekijöitä sukulaistesi syöpään, tarkemmin en voi tässä nyt vihjata. Geneettiseen epästabiiliuteen voisi viitata nuo toiset syövät sukulaisillasi. Lähinnä silmääni pisti Li-Fraumenin syndrooma, johon liittyy mm. lisääntynyt rintasyöpäriski. Sille on geenitesti olemassa. Mielestäni voisit ottaa yhteyttä oman keskussairaalasi onkologiin, luulen että hän tunnistaa nimesi ja voi miettiä yhdessä geenitestin tekemistä.
T-solulymfoomat ovat tyypillisesti hyvin aggressiivisia lymfoomia, joiden taudin kulku voi olla kuvatun nopea. Näin on käynyt myös omille potilailleni, jopa hoitoyrityksistä huolimatta. Muistan omalta uraltani alle viisi potilasta, joilla on ollut ensin B-solulymfooma, sitten T-solulymfooma. Kirjallisuushausta en äkkiseltään löytänyt mitään prosenttilukuja todennäköisyyksistä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tämän vuoden heinäkuun lopussa äidille alkoi kerääntyä äkisti ascitesta, ja siitä otettujen näytteiden perusteella kyseessä oli T-solulymfooma. Luokka oli kuitenkin nelosta, ja tällä perusteella hoitoihin ei ennen koepaloja voitu lähteä. Tutkivat ilmeisesti myös nenästä aikoinaan otetut koepalat uudelleen ja se oli sitä B-solulymfoomaa. Ihmettelivät, kuinka nyt on erityyppinen lymfooma. TT-kuvassa näkyi kaksi muutosta keuhkoissa ja yksi suoliliepeessä. Kirurgi lopuksi sai otolliset näytteet kainalosta ja nivusesta, mutta äiti ehti menehtyä ennen niiden valmistumista.
Äiti kuoli siis 4 viikon kuluttua oireiden alusta. Tauti vaikutti olevan kovin aggressiivinen. Vaikka itse olen 10 vuotta työskennellyt sairaanhoitajana ja hoitanut syöpäpotilaita melko paljon, en yhtään osannut odottaa mitään noin "äkäistä". Äidin kuoleman jälkeen tulivat koe palavastaukset ja niissä todettiin kyseessä olevan perifeerinen T-solulymfooma.
Kysyisinkin nyt että kuinka yleistä on saada kaksi erityyppistä lymfoomaa? Ja ovatko ne mahdollisesti periytyviä? Kun äitiä hoidettiin ensimmäisen lymfooman aikana siellä TAYS:ssa, niin oli hiukan puhuttu, tarvitseeko meitä lapsia tutkia. Äidillähän oli vielä aiemmin rintasyöpä ja äidin siskolla kohtusyöpä. Tämmöisiä ajatuksia olen miettinyt, ja nyt yövuorossa ajattelin kysymykset sinulle lähettää. Kiitos etukäteen!
Urani aikana olen nähnyt perheesi lisäksi toisen "lymfoomaperheen", jossa myös kahdella sisaruksella oli samantyyppiset lymfoomat. Kovin tavallista tämä käytännössä ei siis ole. Kuitenkin kirjallisuushaun perusteella n. 5 %:lla lymfoomista ajatellaan olevan ainakin jossain määrin geneettinen tausta, mutta taudin syntymiseksi tarvitaan useimmiten myös ympäristö- tai ammattialtistus. Mahdollista on myös, että pelkästään samanlainen ympäristöaltistus selittää nämä sisaruksiin kertyvät taudit.
Geneettistä taustaa lymfoomilla kuitenkin on. Ensimmäiseksi tämä huomattiin Hodgkinin lymfoomassa, jossa saman sukupuolen sisaruksilla todettiin tautia tyypillisesti alle 45-vuotiaana. Myös Burkittin lymfoomalla tiedetään olevan sukualtistus, ja pienemmässä määrin sitten muilla non-Hodgkin lymfoomilla.
Geenivirhettä ei ole tietääkseni pystytty tarkemmin kohdentamaan, niin erilainen joukko tauteja lymfoomaryhmä on. Kuitenkin 60 % näistä geenivirheistä on todettu olevan HLA luokka I -alueella, mutta myös II-alueella niitä löytyy.
Tiettyihin syndroomiin, joissa on geneettinen tausta, liittyy lymfoomien lisääntynyt riski. Näitä ovat erilaiset immuunipuutossyndroomat, geneettisen epästabiiliuden aiheuttamat syndroomat (kuten ataksia-teleangiektasia, Li-Fraumenin syndrooma, HNPCC eli perinnöllinen non-polypoottinen suolistosyöpä), sekä autoimmuunisairaudet, kuten reuma, Sjögrenin syndrooma ja keliakia.
Ehkä yllä olevista syndroomista tunnistat tiettyjä herkistäviä tekijöitä sukulaistesi syöpään, tarkemmin en voi tässä nyt vihjata. Geneettiseen epästabiiliuteen voisi viitata nuo toiset syövät sukulaisillasi. Lähinnä silmääni pisti Li-Fraumenin syndrooma, johon liittyy mm. lisääntynyt rintasyöpäriski. Sille on geenitesti olemassa. Mielestäni voisit ottaa yhteyttä oman keskussairaalasi onkologiin, luulen että hän tunnistaa nimesi ja voi miettiä yhdessä geenitestin tekemistä.
T-solulymfoomat ovat tyypillisesti hyvin aggressiivisia lymfoomia, joiden taudin kulku voi olla kuvatun nopea. Näin on käynyt myös omille potilailleni, jopa hoitoyrityksistä huolimatta. Muistan omalta uraltani alle viisi potilasta, joilla on ollut ensin B-solulymfooma, sitten T-solulymfooma. Kirjallisuushausta en äkkiseltään löytänyt mitään prosenttilukuja todennäköisyyksistä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfooman vaikutus sukusolujen tuotantoon
Lue lisääHei! Mieheni on sairastanut non-Hodgkinin taudin murrosiässä, n. 15 vuotta sitten. Hänelle annettiin sytostaatteja, mutta ei sädehoitoja. Onko niin, että sytostaatit ovat tuhonneet kokonaan hänen siittiötuotannon, vai onko ollut sellaisia tapauksia, joilla se olisi palautunut edes jollain lailla?
Mieheni spermaa on tutkittu kerran (v. 2003), ja silloin tulos oli huono, ei yhtään siittiöitä. Ja verikokeista kuulemma näkee, että sitä tuotantoa ei ole. Eli jostain arvosta, joka on tosi korkea. Onko se niin, että niillä hoidoilla tuhoutuu koko sukusolutuotanto, eikä se voi muuttua enää koskaan?
Jos siittiötuotanto palautuu, se palautuu yleensä noin 2 vuoden kuluttua niistä hoidoista, joissa palautuminen on edes mahdollista. Näin ollen miehesi kohdalla ikävä kyllä tilanne on pysyvä. Mikäli lapset ovat toiveena, suosittelen hakeutumaan lapsettomuushoitoihin erikoistuneelle lääkärille.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Mieheni spermaa on tutkittu kerran (v. 2003), ja silloin tulos oli huono, ei yhtään siittiöitä. Ja verikokeista kuulemma näkee, että sitä tuotantoa ei ole. Eli jostain arvosta, joka on tosi korkea. Onko se niin, että niillä hoidoilla tuhoutuu koko sukusolutuotanto, eikä se voi muuttua enää koskaan?
Jos siittiötuotanto palautuu, se palautuu yleensä noin 2 vuoden kuluttua niistä hoidoista, joissa palautuminen on edes mahdollista. Näin ollen miehesi kohdalla ikävä kyllä tilanne on pysyvä. Mikäli lapset ovat toiveena, suosittelen hakeutumaan lapsettomuushoitoihin erikoistuneelle lääkärille.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Neurolymfooman uusiutuminen
Lue lisääHei! Keväällä minulla todettiin aivojen primaari B-solulymfooma, jota on hoidettu sytostaateilla 6 kertaa. Viimeinen hoito päättyi 4 viikkoa sitten. Kontrollikuvissa oli kasvainalue pienentynyt joka kerta sieltä oikealta puolelta. Viimeisimmässä kuvassa oli takaraivon alueella havaittu jokin täplä, jota nyt jäädään seuraamaan, mitä se sitten onkin. Kysymys: kuinka todennäköistä on, että 4 viikkoa hoidoista sama tauti tekisi uuden kasvaimen päähän ja eri paikkaan?
Prosentteja en ikävä kyllä osaa sanoa, mutta kaksi ensimmäistä vuotta ovat lymfoomissa se todennäköisin aika, jolloin tauti uusiutuu. Milloin tahansa siis tuona aikana. Yleisimmin tauti uusiutuu kyllä samalle alueelle, mutta koska aivoissa selkäydinneste kiertää kuitenkin kaikkialla, ei toinenkaan paikka ole tavaton. Keskimäärin kuitenkin alle 25 % neurolymfoomista uusiutuu, uusimmista hoidoista ei kuitenkaan vielä tutkittuja prosentteja ole käytettävissä.
Yllä olevasta huolimatta huomattavan suuri osa löydöksistä on reaktiivista hoitojen jälkitilaa, koska sytostaatit jättävät jälkensä aivoihin joksikin aikaa tai sitten aivan kuvausteknistä ongelmaa, eli kuvauslaitteen tekemää olematonta vikaa. Todennäköisesti uusintakuvauksesi on lähiaikoina, joten odottele siihen kaikessa rauhassa, jos voinnissasi ei huonontumista ole ollut.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Prosentteja en ikävä kyllä osaa sanoa, mutta kaksi ensimmäistä vuotta ovat lymfoomissa se todennäköisin aika, jolloin tauti uusiutuu. Milloin tahansa siis tuona aikana. Yleisimmin tauti uusiutuu kyllä samalle alueelle, mutta koska aivoissa selkäydinneste kiertää kuitenkin kaikkialla, ei toinenkaan paikka ole tavaton. Keskimäärin kuitenkin alle 25 % neurolymfoomista uusiutuu, uusimmista hoidoista ei kuitenkaan vielä tutkittuja prosentteja ole käytettävissä.
Yllä olevasta huolimatta huomattavan suuri osa löydöksistä on reaktiivista hoitojen jälkitilaa, koska sytostaatit jättävät jälkensä aivoihin joksikin aikaa tai sitten aivan kuvausteknistä ongelmaa, eli kuvauslaitteen tekemää olematonta vikaa. Todennäköisesti uusintakuvauksesi on lähiaikoina, joten odottele siihen kaikessa rauhassa, jos voinnissasi ei huonontumista ole ollut.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Jatkoa kysymykseen ” Aprikoosinsiemenet lymfooman hoidossa ” (11.01.2011)
Lue lisääKiitos vastauksesta. Olen edelleen hämmentynyt. "Vaarallinen amygdaliini" esiintyy melkein kaikissa hedelmien siemenissä, eikä näitä ruokia pidetä vaarallisina! Mistä on kyse?
Todennäköisesti on kysymys annoksesta, sillä useimpien hedelmien siemenet ovat pieniä (vrt. omena, viinirypäle, jne.) verrattuna aprikoosien siemeniin. Myöskään harvasta hedelmästä pyritään nimenomaan siemenien syömiseen, kun nautinnollinen osa on se kaikki muu yleensä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Todennäköisesti on kysymys annoksesta, sillä useimpien hedelmien siemenet ovat pieniä (vrt. omena, viinirypäle, jne.) verrattuna aprikoosien siemeniin. Myöskään harvasta hedelmästä pyritään nimenomaan siemenien syömiseen, kun nautinnollinen osa on se kaikki muu yleensä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Aprikoosinsiemenet lymfooman hoidossa
Lue lisääMinua askarruttaa aprikoosinsiementen turvallisuus Marginal Zone Lymphoman hoitomuotona. Olen lukenut niin ristiriitaisia kirjoituksia aiheesta. Jotkut ovat sitä mieltä, että näitä ei missään tapauksessa pitäisi syödä (syanidimyrkytyksen vaara). Toisaalta olen lukenut lukemattomia "testimonialeja" siementen parantavista vaikutuksista. Miten tähän pitäisi suhtautua?
Samaan ristiriitaisuuteen törmäsin minäkin, varsinkin muille kuin lääkäreille suunnatussa tekstissä Internetissä. Lääkäriversiossa sanoma oli kuitenkin varsin yksimielinen, aprikoosinsiemen voi olla vaarallinen.
Aprikoosinsiemen siis sisältää amygdaliinia (jossakin sitä sanottiin virheellisesti myös B17-vitamiiniksi). Siitä muodostuu suolessa syanidia, siis myrkkyä. 1920-luvulla kehitettiin teoria, että syanidi kerääntyisi syöpäsoluihin niiden erilaisen aineenvaihdunnan takia, kun taas normaalit solut ulkoistavat myrkyn eritettäväksi pois elimistöstä. Jo kuitenkin viimeistään 1980-luvulla teoria on osoitettu vääräksi. Laajoissa tutkimuksissa ei ole todettu minkäänlaista hyötyä syöpäpotilaille, ja esim. USA:ssa amygdaliinia sisältävien aineiden myynti on kielletty. Täällä Internetissä sitä näkyy edelleen kaupattavan, onneksi kuitenkin edes varoituksella, korkeintaan 1-2 siementä/vuorokausi.
En suosittele aprikoosinsiementen käyttöä nimenomaan myrkytysvaaran takia, eikä niistä ole todettu mitään hyötyäkään olevan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Samaan ristiriitaisuuteen törmäsin minäkin, varsinkin muille kuin lääkäreille suunnatussa tekstissä Internetissä. Lääkäriversiossa sanoma oli kuitenkin varsin yksimielinen, aprikoosinsiemen voi olla vaarallinen.
Aprikoosinsiemen siis sisältää amygdaliinia (jossakin sitä sanottiin virheellisesti myös B17-vitamiiniksi). Siitä muodostuu suolessa syanidia, siis myrkkyä. 1920-luvulla kehitettiin teoria, että syanidi kerääntyisi syöpäsoluihin niiden erilaisen aineenvaihdunnan takia, kun taas normaalit solut ulkoistavat myrkyn eritettäväksi pois elimistöstä. Jo kuitenkin viimeistään 1980-luvulla teoria on osoitettu vääräksi. Laajoissa tutkimuksissa ei ole todettu minkäänlaista hyötyä syöpäpotilaille, ja esim. USA:ssa amygdaliinia sisältävien aineiden myynti on kielletty. Täällä Internetissä sitä näkyy edelleen kaupattavan, onneksi kuitenkin edes varoituksella, korkeintaan 1-2 siementä/vuorokausi.
En suosittele aprikoosinsiementen käyttöä nimenomaan myrkytysvaaran takia, eikä niistä ole todettu mitään hyötyäkään olevan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
B-solu CNS-lymfooma
Lue lisääHei! Minulla todettiin primääri suurisoluinen B-solu CNS- lymfooma aivoissa keväällä 2009. Hoitona aloitettiin pohjoismaisen protokollan mukainen metotreksaatti/rituksimabi-hoito. Hoito tehosi loistavasti, ja kasvain saatiin poistettua. Olen käynyt seurannoissa, ja magneettikuvat ovat olleet puhtaat. Viimeisimmässä, äskettäin otetussa kuvassa, ei enää näkynyt edes arpikudosta eikä tuumorin paikkaa.
Olisinkin kysynyt, kun onkologilta ja neurologilta saa varsin ristiriitaista tietoa ennusteesta. Onko mitään viimeaikaista tietoa taudin uusimisriskin pienentymisestä tietyllä aikavälillä? Ymmärrän toki, että yksittäisen potilaan kohdalla on mahdoton sanoa mitään tarkkaa, mutta olisi kiva saada jotain ymmärrystä asiaan. Neurologi sanoo, että keskushermoston lymfooma uusii mitä todennäköisimmin, ja onkologi sanoo, että kun ollaan vuosi oltu oireetta, niin ollaan jo hyvällä mallilla.
Tämä tutkimusprotokolla on edelleen käynnissä, eli lopullisia tuloksia sen hyödystä ei vielä osata sanoa. Protokollassa on kaksi ryhmää, alle ja yli 65-vuotiaat, joiden hoito on erilainen. Nuorempi ryhmä saa rituksimabin lisäksi isoannos-metotreksaattia, ifosfamidia, deksametasonia, vinkristiiniä, syklofosfamidia, sytarabiinia, vindesiiniä sekä osissa hoidoista selkäydintilaan pistettävää sytostaattia. Vanhemmilla potilaista osaa sytostaattihoidosta on kevennetty suun kautta otettavalla temotsolomidilla.
Koska lopullisia tuloksia ei ole käytettävissä, vastaan hiukan kiertäen, mutta toivottavasti saat selvyyden näiden kahden eri erikoisalan mielipiteiden eroavuuteen. Ennen kuin mitään hoitoja oli käytettävissä, aivolymfooman eli neurolymfooman ennuste oli varsin huono. Keskimäärin potilaat elivät vain 1,5- 3,3 kuukautta. Sädehoito aivoihin paransi ennustetta jo keskimäärin 12–18 kuukauteen. Isoannos-metotreksaattihoito oli sytostaateista käänteentekevä, jo se yksittäisenä aineena paransi ennustetta edelleen 30–46 kuukauteen.
Sittemmin raskaista yhdistelmähoidoista ei ole kunnon satunnaistettuja tutkimuksia, joten niiden vaikutusta en kovin hyvin osaa sanoa. Kuitenkin varsin samanlainen hoito, jossa ei kuitenkaan käytetty rituksimabia eikä tuota selkäydintilaan pistettävää sytostaattia, paransi ennustetta jo niinkin paljon alustavissa tutkimuksissa, että 75 % potilaista eli vielä viiden vuoden kohdalla, eli voi sanoa parantuneen taudistansa. Näin ollen todennäköisesti saamallasi tutkimushoidoilla päästään varsin hyviinkin parantumislukuihin, mutta vasta tulevaisuus kertoo sen, kun seuranta on tarpeeksi pitkää.
Ero neurologin ja onkologin mielipiteissä on minullekin tullut käytännössä esiin. Syy on se, että neurologit ja neurokirurgit näkevät yleensä potilaat siinä alkuvaiheessa, kun tauti todetaan ja oireet ovat rankat. Hoitojen aloituksen myötä täysin vuodepotilaistakin tulee monesti muutamassa viikossa käveleviä ihmisiä. Tämän vaiheen taas onkologit näkevät, ja yleensä seuraavatkin tilannetta myöhemmin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Olisinkin kysynyt, kun onkologilta ja neurologilta saa varsin ristiriitaista tietoa ennusteesta. Onko mitään viimeaikaista tietoa taudin uusimisriskin pienentymisestä tietyllä aikavälillä? Ymmärrän toki, että yksittäisen potilaan kohdalla on mahdoton sanoa mitään tarkkaa, mutta olisi kiva saada jotain ymmärrystä asiaan. Neurologi sanoo, että keskushermoston lymfooma uusii mitä todennäköisimmin, ja onkologi sanoo, että kun ollaan vuosi oltu oireetta, niin ollaan jo hyvällä mallilla.
Tämä tutkimusprotokolla on edelleen käynnissä, eli lopullisia tuloksia sen hyödystä ei vielä osata sanoa. Protokollassa on kaksi ryhmää, alle ja yli 65-vuotiaat, joiden hoito on erilainen. Nuorempi ryhmä saa rituksimabin lisäksi isoannos-metotreksaattia, ifosfamidia, deksametasonia, vinkristiiniä, syklofosfamidia, sytarabiinia, vindesiiniä sekä osissa hoidoista selkäydintilaan pistettävää sytostaattia. Vanhemmilla potilaista osaa sytostaattihoidosta on kevennetty suun kautta otettavalla temotsolomidilla.
Koska lopullisia tuloksia ei ole käytettävissä, vastaan hiukan kiertäen, mutta toivottavasti saat selvyyden näiden kahden eri erikoisalan mielipiteiden eroavuuteen. Ennen kuin mitään hoitoja oli käytettävissä, aivolymfooman eli neurolymfooman ennuste oli varsin huono. Keskimäärin potilaat elivät vain 1,5- 3,3 kuukautta. Sädehoito aivoihin paransi ennustetta jo keskimäärin 12–18 kuukauteen. Isoannos-metotreksaattihoito oli sytostaateista käänteentekevä, jo se yksittäisenä aineena paransi ennustetta edelleen 30–46 kuukauteen.
Sittemmin raskaista yhdistelmähoidoista ei ole kunnon satunnaistettuja tutkimuksia, joten niiden vaikutusta en kovin hyvin osaa sanoa. Kuitenkin varsin samanlainen hoito, jossa ei kuitenkaan käytetty rituksimabia eikä tuota selkäydintilaan pistettävää sytostaattia, paransi ennustetta jo niinkin paljon alustavissa tutkimuksissa, että 75 % potilaista eli vielä viiden vuoden kohdalla, eli voi sanoa parantuneen taudistansa. Näin ollen todennäköisesti saamallasi tutkimushoidoilla päästään varsin hyviinkin parantumislukuihin, mutta vasta tulevaisuus kertoo sen, kun seuranta on tarpeeksi pitkää.
Ero neurologin ja onkologin mielipiteissä on minullekin tullut käytännössä esiin. Syy on se, että neurologit ja neurokirurgit näkevät yleensä potilaat siinä alkuvaiheessa, kun tauti todetaan ja oireet ovat rankat. Hoitojen aloituksen myötä täysin vuodepotilaistakin tulee monesti muutamassa viikossa käveleviä ihmisiä. Tämän vaiheen taas onkologit näkevät, ja yleensä seuraavatkin tilannetta myöhemmin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Anaplastisen lymfooman yleisyys
Lue lisääHei! Alle neljävuotias lapseni sairastui anaplastiseen suurisolulymfoomaan. Mielenkiinnosta haluaisin tietää, miten paljon tätä kyseistä lymfoomaa Suomessa esiintyy, eritoten lapsilla?
Aikuisten lymfoomista (1000/vuosi) n. 3 % on anaplastisia eli n. 30 tapausta vuosittain. Tämän lymfooman esiintymishuippu on kaksijakoinen; sitä esiintyy sekä lapsilla ja nuorilla aikuisilla että vanhoilla ihmisillä. Lasten syövistä (n. 130/vuosi) lymfooma ylipäätänsä muodostaa n. 13 % eli 17 lasta. Anaplastista näistä on 10-15 %, tarkoittaa siis 1-2 lasta vuosittain.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Aikuisten lymfoomista (1000/vuosi) n. 3 % on anaplastisia eli n. 30 tapausta vuosittain. Tämän lymfooman esiintymishuippu on kaksijakoinen; sitä esiintyy sekä lapsilla ja nuorilla aikuisilla että vanhoilla ihmisillä. Lasten syövistä (n. 130/vuosi) lymfooma ylipäätänsä muodostaa n. 13 % eli 17 lasta. Anaplastista näistä on 10-15 %, tarkoittaa siis 1-2 lasta vuosittain.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfooma-potilas ja ravintolisät
Lue lisääVoiko marginal zone lymphoma -potilas syödä Chlorellaa, beta-gluteenia, karnosiinia ja ubikinonia ilman haittavaikutuksia?
Kiitos vastauksesta etukäteen
Chlorella on levä, eli periaatteessa täysin tavallista ruokaa. Sitä myydään esim. kapseleina. Joitakin tutkimuksia on, että se vahvistaa ihmisen immuunipuolustusta.
Beta-gluteeni on kauran liukoinen kuitu. En ole täysin varma, tarkoittaako kysyjä kuitenkin beta-glukaania, jota tuli vastaan syöpätutkimusten yhteydessä. Tämä taas on ravinnon osa, jota esiintyy mm. selluloosaa sisältävissä kasveissa, leseissä, viljan jyvissä, hiivassa ja sienissä. Sen tiedetään parantavan myös immuunipuolustusta; tutkimuksia on tehty 1980-luvulta lähtien, eniten kai Japanissa. Hiirikokeissa on saatu positiivisia tuloksia, ja myös ihmiskokeissa syöpäpotilailla ennuste on parantunut, kun valmistetta on käytetty solunsalpaajahoidon ohessa.
Karnosiinia taas on ihmiselimistön lihassolussa. Se puskuroi lihassolujen happamuutta ja solujen pH säilyy rasituksessa maitohaposta huolimatta parantaen kestävyyttä. Karnosiinin lähteitä ovat levä, muna, kala, liha, pavut ja vihreät kasvit.
Ubikinoni eli koentsyymi Q10 on myös ihmisen kaikissa soluissa. Sen määrä vähenee vanhenemisen myötä. On tutkimusnäyttöä siitä, että ubikinonilisän antaminen parantaisi syöpähoitojen siedettävyyttä potilailla, ja alustavissa tutkimuksissa myös syövän vastaista vaikutusta on nähty.
Marginal zone lymphoma on krooninen tauti. Käsittääkseni yllä olevista valmisteista ei pitäisi olla haittaa silloin, kun solunsalpaajahoidot eivät ole käynnissä. Alustavien tutkimusten mukaan niistä voisi olla jopa vähäistä hyötyä, mutta tätä ei vielä ole todistettu riittävällä tasolla. Solunsalpaajahoitojen aikana tulee kaikista ravintolisistä neuvotella hoitavan lääkärin kanssa, ne nimittäin voivat kuormittaa maksaa yhdessä sytostaattien kanssa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kiitos vastauksesta etukäteen
Chlorella on levä, eli periaatteessa täysin tavallista ruokaa. Sitä myydään esim. kapseleina. Joitakin tutkimuksia on, että se vahvistaa ihmisen immuunipuolustusta.
Beta-gluteeni on kauran liukoinen kuitu. En ole täysin varma, tarkoittaako kysyjä kuitenkin beta-glukaania, jota tuli vastaan syöpätutkimusten yhteydessä. Tämä taas on ravinnon osa, jota esiintyy mm. selluloosaa sisältävissä kasveissa, leseissä, viljan jyvissä, hiivassa ja sienissä. Sen tiedetään parantavan myös immuunipuolustusta; tutkimuksia on tehty 1980-luvulta lähtien, eniten kai Japanissa. Hiirikokeissa on saatu positiivisia tuloksia, ja myös ihmiskokeissa syöpäpotilailla ennuste on parantunut, kun valmistetta on käytetty solunsalpaajahoidon ohessa.
Karnosiinia taas on ihmiselimistön lihassolussa. Se puskuroi lihassolujen happamuutta ja solujen pH säilyy rasituksessa maitohaposta huolimatta parantaen kestävyyttä. Karnosiinin lähteitä ovat levä, muna, kala, liha, pavut ja vihreät kasvit.
Ubikinoni eli koentsyymi Q10 on myös ihmisen kaikissa soluissa. Sen määrä vähenee vanhenemisen myötä. On tutkimusnäyttöä siitä, että ubikinonilisän antaminen parantaisi syöpähoitojen siedettävyyttä potilailla, ja alustavissa tutkimuksissa myös syövän vastaista vaikutusta on nähty.
Marginal zone lymphoma on krooninen tauti. Käsittääkseni yllä olevista valmisteista ei pitäisi olla haittaa silloin, kun solunsalpaajahoidot eivät ole käynnissä. Alustavien tutkimusten mukaan niistä voisi olla jopa vähäistä hyötyä, mutta tätä ei vielä ole todistettu riittävällä tasolla. Solunsalpaajahoitojen aikana tulee kaikista ravintolisistä neuvotella hoitavan lääkärin kanssa, ne nimittäin voivat kuormittaa maksaa yhdessä sytostaattien kanssa.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kestääkö mieheni syöpähoitoja?
Lue lisääMiehelläni (75 v.) oli kaulalla patti aika kauan, ennen kuin meni lääkäriin, se leikattiin 5.9. Neulanäytteessä ei ollut hälyttävää, mutta koepalasta ilmeni, että se on imusolmukesyöpää! Nyt kuvauksen jälkeen löytyi vatsasta myös samaa syöpää. Minkälaisia ovat hoidot nyt tämän jälkeen? Mieheni oli itse sitä mieltä, ettei halua rankkoja hoitoja, mutta lääkäri oli eri mieltä! Mikä on ennuste, ja kannattaako hoidot aloittaa?
Huolestunut puoliso
Lymfoomia on kovin erityyppisiä ja sen myötä myös ennuste vaihtelee. Arvelisin, että kyseessä on non-Hodgkinin lymfooma ja nopeakasvuinen sellainen; syynä arvaukseeni on miehenne ikä ja lääkärin suositus solunsalpaajahoidon aloittamisesta. Jos kyseessä on arvelemani diffuusi suurisoluinen B-soluinen lymfooma, tauti voi olla parannettavissa. Toki ikäihmisillä voivat hoidot ottaa koville, riippuen kovasti muusta yleiskunnosta. Jotkut hyväkuntoiset 80-vuotiaat selvittävät hoidot paremmin kuin rapakuntoiset 60-vuotiaat.
Tulehdusriskin vähentämiseksi yleensä yli 60-/65-vuotiailla käytetään valkosolukasvutekijöitä sytostaattihoidon ohessa, ja hoitoja muunnellaan herkemmin sen mukaan, onko taustalla jo sydänsairauksia, joita nuoremmilla potilailla harvemmin on. Näin ollen suosittelen luottamaan lääkäriinne. Jos hän katsoo, että puolisonne kestää hoidot, on siihen varmasti syynsä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Huolestunut puoliso
Lymfoomia on kovin erityyppisiä ja sen myötä myös ennuste vaihtelee. Arvelisin, että kyseessä on non-Hodgkinin lymfooma ja nopeakasvuinen sellainen; syynä arvaukseeni on miehenne ikä ja lääkärin suositus solunsalpaajahoidon aloittamisesta. Jos kyseessä on arvelemani diffuusi suurisoluinen B-soluinen lymfooma, tauti voi olla parannettavissa. Toki ikäihmisillä voivat hoidot ottaa koville, riippuen kovasti muusta yleiskunnosta. Jotkut hyväkuntoiset 80-vuotiaat selvittävät hoidot paremmin kuin rapakuntoiset 60-vuotiaat.
Tulehdusriskin vähentämiseksi yleensä yli 60-/65-vuotiailla käytetään valkosolukasvutekijöitä sytostaattihoidon ohessa, ja hoitoja muunnellaan herkemmin sen mukaan, onko taustalla jo sydänsairauksia, joita nuoremmilla potilailla harvemmin on. Näin ollen suosittelen luottamaan lääkäriinne. Jos hän katsoo, että puolisonne kestää hoidot, on siihen varmasti syynsä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Uusiutunut lymfooma?
Lue lisääHei! Olen 36-vuotias nainen. Sairastin Hodgkinin lymfooman 2005. Tautia oli molemmin puolin palleaa, stage IIIA, IPS-pisteitä 0, hoitona annettiin kuusi ABVD-sytostaattikuuria.
Nyt jouduin sairaalaan ITP:n vuoksi. Yhtäkkiä trombot tipahtivat kahteen. Sain aluksi isoa annosta kortisonia, sitten gammaglobuliinia neljä päivää eikä mitään vastetta – trombot yksi. Sitten otettiin luuydinnäyte, joka oli puhdas. Nyt olen saanut Nplate-pistoksia kolme, millä on saatu trombot nousemaan väliaikaisesti. Lisäksi syön edelleen kortisonia. Olen tässä miettinyt, voisiko kuitenkin kyseessä olla Hodgkinin uusiutuminen? Muuten veriarvoni ovat olleet hyvät, paitsi leukosyytit n. 12.
Todella väsynyt olen ja hikoiluttaakin välillä. Toki myös pelottaa kauheasti... Haluaisinkin tietää, voiko Hodgkinin uusiutuminen alkaa immunologisella trombosytopenialla? Kiitos jo etukäteen.
ITP eli idiopaattinen trombosytopeeninen purppura on autoimmuunitauti. Suomennettuna se tarkoittaa sitä, että jostain syystä elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita omia verihiutaleita kohtaan. Vaikka luuydin tuottaa normaalisti verihiutaleita, verenkierrossa ne tuhoutuvat vasta-aineiden takia. Lapsilla se tulee yleensä virustulehduksen jälkitautina ja parantuu suurella osalla, aikuisista taas vain 10 % parantuu, eli suurin osa jää krooniseksi. ITP voi esiintyä yksikseen, mutta joskus myös lymfoomien yhteydessä. Tauti hoidetaan hematologin arvion mukaan, alkuun yleensä kortisoneilla.
Luuydinnäyte olikin jo katsottu, ja siellä ei ainakaan lymfoomaan viittaavaa löytynyt. ITP todennäköisemmin ei liity lymfoomaasi mitenkään, mutta koska joskus harvoin se voi olla yhteydessä uusiutumiseen, suosittelen ottamaan yhteyttä syöpäklinikkaasi ja neuvottelemaan tarkistuskuvantamisista uusiutuman poissulkemiseksi.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Nyt jouduin sairaalaan ITP:n vuoksi. Yhtäkkiä trombot tipahtivat kahteen. Sain aluksi isoa annosta kortisonia, sitten gammaglobuliinia neljä päivää eikä mitään vastetta – trombot yksi. Sitten otettiin luuydinnäyte, joka oli puhdas. Nyt olen saanut Nplate-pistoksia kolme, millä on saatu trombot nousemaan väliaikaisesti. Lisäksi syön edelleen kortisonia. Olen tässä miettinyt, voisiko kuitenkin kyseessä olla Hodgkinin uusiutuminen? Muuten veriarvoni ovat olleet hyvät, paitsi leukosyytit n. 12.
Todella väsynyt olen ja hikoiluttaakin välillä. Toki myös pelottaa kauheasti... Haluaisinkin tietää, voiko Hodgkinin uusiutuminen alkaa immunologisella trombosytopenialla? Kiitos jo etukäteen.
ITP eli idiopaattinen trombosytopeeninen purppura on autoimmuunitauti. Suomennettuna se tarkoittaa sitä, että jostain syystä elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita omia verihiutaleita kohtaan. Vaikka luuydin tuottaa normaalisti verihiutaleita, verenkierrossa ne tuhoutuvat vasta-aineiden takia. Lapsilla se tulee yleensä virustulehduksen jälkitautina ja parantuu suurella osalla, aikuisista taas vain 10 % parantuu, eli suurin osa jää krooniseksi. ITP voi esiintyä yksikseen, mutta joskus myös lymfoomien yhteydessä. Tauti hoidetaan hematologin arvion mukaan, alkuun yleensä kortisoneilla.
Luuydinnäyte olikin jo katsottu, ja siellä ei ainakaan lymfoomaan viittaavaa löytynyt. ITP todennäköisemmin ei liity lymfoomaasi mitenkään, mutta koska joskus harvoin se voi olla yhteydessä uusiutumiseen, suosittelen ottamaan yhteyttä syöpäklinikkaasi ja neuvottelemaan tarkistuskuvantamisista uusiutuman poissulkemiseksi.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Oikean alavatsan pitkään kestänyt kipu
Lue lisääMinulla on ollut noin 10 kuukautta kipua oikealla alavatsassa. Painelemalla joka puolelle ei satu, mutta kun "vetää" nahkaa ylöspäin suurin piirtein karvarajan kohdalta oikealta alavatsasta niin se tuntuu hyvin ilkeältä ja sattuu juuri siihen kipukohtaan, vaikka kipukohta tuntuu olevan jossain syvällä. Nyt on välillä ollut kumpikin kainalo kipeä, mutta pääasiassa oikeanpuoleinen kainalo. Työpaikan lääkärit eivät keksi syytä, enkä tiedä mitä tehdä.
Mikäli mitään kuvantamisia ei ole tehty, suosittelen ainakin kertaalleen ultraääntä kipualueelta, koska vaiva on kuitenkin jatkunut näin pitkään. Ota siis vielä kertaalleen yhteyttä asiaa arvioineeseen lääkäriin.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Mikäli mitään kuvantamisia ei ole tehty, suosittelen ainakin kertaalleen ultraääntä kipualueelta, koska vaiva on kuitenkin jatkunut näin pitkään. Ota siis vielä kertaalleen yhteyttä asiaa arvioineeseen lääkäriin.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Hodgkinin ja non-Hodgkinin lymfoomien ero
Lue lisääMitä eroa on non-Hodgkinin ja Hodgkinin lymfoomalla?
Taudeilla on hyvinkin paljon eroa. Yhteistä niillä on se, että ne ovat lähtöisin imusoluista.
Taudit eroteltiin erikseen 1900-luvun alussa, kun huomattiin osassa lymfoomista löytyvän erikoisia soluja, jotka saivat nimeksensä Reed-Sternbergin solut. Nämä ovat siis Hodgkinin lymfoomaan tyyppisoluja ja non-Hodgkineissa niitä ei esiinny.
Non-Hodgkin -lymfoomat voivat olla alkuisin B- tai T-soluista, osa taudeista on indolentteja eli kroonisia/parantumattomia. Hodgkin-lymfoomien alkulähdettä ei pitkään aikaan tunnettu, mutta nyt niiden on osoitettu olevan lymfosyyttialkuisia, tavallisimmin B-lymfosyyttisoluisiksi. Ne useimmiten pystytään parantamaan.
Hodgkin on huomattavasti harvinaisempi ryhmä (n. 120–140/vuosi), non-Hodgkineita taas diagnosoidaan Suomessa n. 1000/vuosi. Hodgkinin tautiin sairastutaan kaksihuippuisesti eli 15–34-vuotiaana tai yli 60-vuotiaana, non-Hodgkiniin voi sairastua lapsesta alkaen missä iässä tahansa. Altistavia tekijöitä non-Hodgkineille ovat mm. immuunipuutostila (kuten AIDS), tietyt virustulehdukset ja keliakia, Hodgkineille taas altistavaa tekijää vasta epäillään.
Non-Hodgkin -lymfoomissa hoitona käytetään yleensä R-CHOP -kuureja tai niiden johdannaisia, Hodgkineissa taas riskipisteytyksen mukaan ABVD- tai BEACOPP-kuureja. Sädehoito tehoaa kumpaankin lymfoomaan hyvin, joskin monesti Hodgkinin lymfoomassa sädeannokset ovat pienempiä.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Taudeilla on hyvinkin paljon eroa. Yhteistä niillä on se, että ne ovat lähtöisin imusoluista.
Taudit eroteltiin erikseen 1900-luvun alussa, kun huomattiin osassa lymfoomista löytyvän erikoisia soluja, jotka saivat nimeksensä Reed-Sternbergin solut. Nämä ovat siis Hodgkinin lymfoomaan tyyppisoluja ja non-Hodgkineissa niitä ei esiinny.
Non-Hodgkin -lymfoomat voivat olla alkuisin B- tai T-soluista, osa taudeista on indolentteja eli kroonisia/parantumattomia. Hodgkin-lymfoomien alkulähdettä ei pitkään aikaan tunnettu, mutta nyt niiden on osoitettu olevan lymfosyyttialkuisia, tavallisimmin B-lymfosyyttisoluisiksi. Ne useimmiten pystytään parantamaan.
Hodgkin on huomattavasti harvinaisempi ryhmä (n. 120–140/vuosi), non-Hodgkineita taas diagnosoidaan Suomessa n. 1000/vuosi. Hodgkinin tautiin sairastutaan kaksihuippuisesti eli 15–34-vuotiaana tai yli 60-vuotiaana, non-Hodgkiniin voi sairastua lapsesta alkaen missä iässä tahansa. Altistavia tekijöitä non-Hodgkineille ovat mm. immuunipuutostila (kuten AIDS), tietyt virustulehdukset ja keliakia, Hodgkineille taas altistavaa tekijää vasta epäillään.
Non-Hodgkin -lymfoomissa hoitona käytetään yleensä R-CHOP -kuureja tai niiden johdannaisia, Hodgkineissa taas riskipisteytyksen mukaan ABVD- tai BEACOPP-kuureja. Sädehoito tehoaa kumpaankin lymfoomaan hyvin, joskin monesti Hodgkinin lymfoomassa sädeannokset ovat pienempiä.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Haittavaikutuksena sydänongelmat
Lue lisääHei! Olen aikaisemmin esittänyt kysymyksiä tällä palstalla lymfooma-hoitojen pitkäaikaisvaikutuksista sekä CHOP-hoidosta. Haluaisin käydä jonkun kardiologin tai muun spesialistin vastaanotolla, mutta millaista suosittelisit tähän, ja voisinko saada passituksen sinun kauttasi?
Minulla on aina silloin tällöin (erityisesti aamuisin) ollut sellaisia rytmihäiriöitä, että sydän käy erittäin epätasaisesti noin minuutin ajan. Haluaisin tutkimukseen, koska minulla on rasittava urheilulaji harrastuksena ja toisaalta olen saanut hoitoja (ilmeisesti adriamysiini), joiden haittavaikutuksiin saattaa kuulua sydänongelmat.
Lähden marraskuun alussa matkalle, joten jonkinlainen tutkimus pitäisi saada tehtyä sitä ennen.
Minä en voi valitettavasti lähetettä kirjoittaa tältä palstalta käsin. Mikäli haluat lähetettä, suosittelen hakeutumista omalääkärille tai työterveyshuoltoon, mutta sitä kautta tarvitsemasi aikataulu ei välttämättä toteudu. Yksityislääkäri on myös aina nopea vaihtoehto saada arvio tilanteesta.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Minulla on aina silloin tällöin (erityisesti aamuisin) ollut sellaisia rytmihäiriöitä, että sydän käy erittäin epätasaisesti noin minuutin ajan. Haluaisin tutkimukseen, koska minulla on rasittava urheilulaji harrastuksena ja toisaalta olen saanut hoitoja (ilmeisesti adriamysiini), joiden haittavaikutuksiin saattaa kuulua sydänongelmat.
Lähden marraskuun alussa matkalle, joten jonkinlainen tutkimus pitäisi saada tehtyä sitä ennen.
Minä en voi valitettavasti lähetettä kirjoittaa tältä palstalta käsin. Mikäli haluat lähetettä, suosittelen hakeutumista omalääkärille tai työterveyshuoltoon, mutta sitä kautta tarvitsemasi aikataulu ei välttämättä toteudu. Yksityislääkäri on myös aina nopea vaihtoehto saada arvio tilanteesta.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Lievä anemia, heikotus ja yöhikoilu
Lue lisääMinulla on oireena jatkuva väsymys ja heikotus, lievä anemia ja senkka hiukan kohollaan. Uusimpia oireita ovat lievä lämpö, yskä ja yöhikoilu. Tätä on jatkunut enemmän tai vähemmän jatkuvasti jo muutaman vuoden ajan. Hiukan alkaa huolettaa, että tämä olisikin jotain vakavampaa. Isäni sairasti Hodgkinin tautia ja menehtyi siihen.
Ikää minulla on jo melkein 40 vuotta, eli en ole enää ihan nuorikaan. Lääkärit toteavat jatkuvasti vain, että eivät keksi mikä minulla on, mutta eivät tutki sitten perusverenkuvaa ja keuhkojen kuuntelua tarkemmin. Lepo ei oireisiin vaikuta mitenkään, vaan ne jatkuvat siitä huolimatta samanlaisina. Kilpirauhaskokeet ok, samoin sokeriarvot.
Miten saan lääkärin tekemään jotain tutkimuksia, jotta saisin oireet loppumaan ja löydettyä syyn tälle huonovointisuudelle? Tämä on hyvin väsyttävää, eikä työnantajakaan jaksa tätä iän kaiken katsoa.
Mielestäni oireet vaativat tutkimusta, vaikka eivät välttämättä esim. lymfoomaan viittaakaan. Anemia ja senkan koholla olo viittaavat yleensä kuitenkin johonkin selvään sairauteen. Mikäli esim. omalääkärisi ei halua sinua laittaa jatkotutkimuksiin uudesta käynnistä huolimatta, kokeile työterveyshuoltoa tai sitten yksityislääkäriä, vaikkapa sisätautilääkäri olisi oikea tutkimusten aloittaja. Jatkotutkimuksina alkuun voisi olla vatsan ultraääni ja keuhkokuva. Ota lääkärille mukaan jo tehdyt verikoevastaukset, jotta hän pystyy arvioimaan lisätutkimusten tarpeen niiden suhteen.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Ikää minulla on jo melkein 40 vuotta, eli en ole enää ihan nuorikaan. Lääkärit toteavat jatkuvasti vain, että eivät keksi mikä minulla on, mutta eivät tutki sitten perusverenkuvaa ja keuhkojen kuuntelua tarkemmin. Lepo ei oireisiin vaikuta mitenkään, vaan ne jatkuvat siitä huolimatta samanlaisina. Kilpirauhaskokeet ok, samoin sokeriarvot.
Miten saan lääkärin tekemään jotain tutkimuksia, jotta saisin oireet loppumaan ja löydettyä syyn tälle huonovointisuudelle? Tämä on hyvin väsyttävää, eikä työnantajakaan jaksa tätä iän kaiken katsoa.
Mielestäni oireet vaativat tutkimusta, vaikka eivät välttämättä esim. lymfoomaan viittaakaan. Anemia ja senkan koholla olo viittaavat yleensä kuitenkin johonkin selvään sairauteen. Mikäli esim. omalääkärisi ei halua sinua laittaa jatkotutkimuksiin uudesta käynnistä huolimatta, kokeile työterveyshuoltoa tai sitten yksityislääkäriä, vaikkapa sisätautilääkäri olisi oikea tutkimusten aloittaja. Jatkotutkimuksina alkuun voisi olla vatsan ultraääni ja keuhkokuva. Ota lääkärille mukaan jo tehdyt verikoevastaukset, jotta hän pystyy arvioimaan lisätutkimusten tarpeen niiden suhteen.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Veriarvot kantasoluhoidon jälkeen
Lue lisääMiehelleni tehtiin autologinen kantasoluhoito 1/10 uusiutuneen Hodgkinin taudin vuoksi. Ensimmäisessä kontrollissa kaikki oli ok, ja muutenkin on mennyt ihan hyvin; mies on kuntoutunut ja painokin noussut kiitettävästi. Hb ja Tromb ovat tosin olleet alakantissa, mutta ovat tilanteen huomioiden kuulemma myös ok.
Ensimmäisen kontrollin yhteydessä lääkäri mainitsi, että kantasolusiirron yhteydessä toisinaan pääsee livahtamaan joukkoon myös syöpäsoluja. Kysynkin, kauanko menee, ennen kuin tämä huomataan, ja kuvatko sen paljastavat?
Hyvä, että asiat kääntyivät sitten näin. Ehditte murehtimaan matkan varrella monenlaista. Monesti intensiivihoidon jälkeen veriarvot jäävät aavistuksen mataliksi, mutta tällä harvoin on mitään käytännön merkitystä. Arvot voivat nousta normaaleiksi pitkänkin ajan (esim. vuoden) kuluttua.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Ensimmäisen kontrollin yhteydessä lääkäri mainitsi, että kantasolusiirron yhteydessä toisinaan pääsee livahtamaan joukkoon myös syöpäsoluja. Kysynkin, kauanko menee, ennen kuin tämä huomataan, ja kuvatko sen paljastavat?
Hyvä, että asiat kääntyivät sitten näin. Ehditte murehtimaan matkan varrella monenlaista. Monesti intensiivihoidon jälkeen veriarvot jäävät aavistuksen mataliksi, mutta tällä harvoin on mitään käytännön merkitystä. Arvot voivat nousta normaaleiksi pitkänkin ajan (esim. vuoden) kuluttua.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Aivolymfooma
Lue lisääYstävälläni on aivoissa lymfooma. Hän on tajuissaan, mutta aivan sekava. Hän on mennyt tuohon kuntoon todella nopeasti - noin parissa viikossa.
Onko mitään mahdollisuutta pelastaa häntä, vai onko kaikki toivo heitettävä, kun lääkärit ennustavat pahinta? Mitä hoitomuotoja käytetään aivolymfoomien hoidossa?
Aivolymfooman oireet usein pahentuvat varsin nopeasti. Monesti oireita voi olla kuukausia jossain määrin, mutta kun tila kasvaimen kasvulle alkaa luisen pääkopan takia käydä vähiin, pahentuminen voi olla varsin selkeätä, jopa tunneissa tapahtuvaa. Jos ystäväsi on alle 65-vuotias, ennuste on kuitenkin kohtuullisen hyvä, n. 75 % potilaista pystytään parantamaan. Sitä vanhemmilla on ennuste jo selkeästi huonompi. Hoitona käytetään monisytostaattihoitoja, joissa pääpaino on metotreksaatti-nimisellä aineella. Yleensä hoitoja annetaan sekä laskimoon että suoraan aivokammioihin erityisen neurokirurgin laittaman kapselin kautta. Vaihtoehtoina ovat myös sädehoito sekä Oulun yliopistollisessa sairaalassa annettavat valtimoon annettavat sytostaattihoidot.
Näissäkin lymfoomissa kunto lähtee yleensä nopeasti kohenemaan, ellei tilanne ole jo todella huono. Sekavuus korjaantuu yleensä muutamassa viikossa, mikäli hoidot alkavat tehota.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Onko mitään mahdollisuutta pelastaa häntä, vai onko kaikki toivo heitettävä, kun lääkärit ennustavat pahinta? Mitä hoitomuotoja käytetään aivolymfoomien hoidossa?
Aivolymfooman oireet usein pahentuvat varsin nopeasti. Monesti oireita voi olla kuukausia jossain määrin, mutta kun tila kasvaimen kasvulle alkaa luisen pääkopan takia käydä vähiin, pahentuminen voi olla varsin selkeätä, jopa tunneissa tapahtuvaa. Jos ystäväsi on alle 65-vuotias, ennuste on kuitenkin kohtuullisen hyvä, n. 75 % potilaista pystytään parantamaan. Sitä vanhemmilla on ennuste jo selkeästi huonompi. Hoitona käytetään monisytostaattihoitoja, joissa pääpaino on metotreksaatti-nimisellä aineella. Yleensä hoitoja annetaan sekä laskimoon että suoraan aivokammioihin erityisen neurokirurgin laittaman kapselin kautta. Vaihtoehtoina ovat myös sädehoito sekä Oulun yliopistollisessa sairaalassa annettavat valtimoon annettavat sytostaattihoidot.
Näissäkin lymfoomissa kunto lähtee yleensä nopeasti kohenemaan, ellei tilanne ole jo todella huono. Sekavuus korjaantuu yleensä muutamassa viikossa, mikäli hoidot alkavat tehota.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Yöhikoilu
Lue lisääMistä johtuu lymfoomapotilaiden yöhikoilu?
Yöhikoilu johtuu syövän erittämistä sytokiineistä eli välittäjäaineista. Näitä samoja välittäjäaineita oma elimistö tuottaa myös esim. kuumeessa aiheuttaen osittain samanlaiset oireet.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Yöhikoilu johtuu syövän erittämistä sytokiineistä eli välittäjäaineista. Näitä samoja välittäjäaineita oma elimistö tuottaa myös esim. kuumeessa aiheuttaen osittain samanlaiset oireet.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Voinnin nopea heikkeneminen
Lue lisääÄidilläni on todettu B-soluinen pienilymfosyyttinen lymfooma. Miten tätä hoidetaan, ja minkälainen ennuste näin vakavassa sairaudessa on? Äitini on 58-vuotias. Hän sai varmistuksen asiasta vasta reilu viikko sitten, ja sairauden toteamisen jälkeen äidin kunto on romahtanut, hänellä on pahoinvointia ja väsymystä. Onko tämä sairaus kuolemantuomio?
Äidillä ei ole perussairauksia, ja hän on ihan peruskuntoinen ihminen. Pelkään kuitenkin kovasti, miten hän selviää hoidoista, koska kunto on jo näinkin pian romahtanut ennen kuin hoitoja on voitu edes aloittaa. Kiitos vastauksestasi!
Pienilymfosyyttinen lymfooma kuuluu indolentteihin, kroonisiin lymfoomiin, joita yleensä ei voida parantaa. Kuitenkaan elinaikaan se ei välttämättä vaikuta mitään: olen itse hoitanut potilaita, jotka ovat sairastaneet vastaavaa tautia yli 30 vuotta. Noin 10–15 % näistä lymfoomista tosin muuttuu aggressiivisemmaksi muodoksi (diffuusi suurisoluinen lymfooma), jolloin ennuste selvästi heikkenee. Koko tautiryhmässä keskiarvona puhutaan kuitenkin yli 10 vuoden ennusteesta, joka yksittäisen potilaan kohdalla kertoo vain, että elämä jatkuu vielä pitkään taudin kanssakin.
Keskimäärin potilaat ovat 61-vuotiaita taudin diagnoosihetkellä. Miehillä on tätä lymfoomaa jonkin verran enemmän kuin naisilla. Tyypillisesti taudin kuvaan kuuluu luuytimen muutokset ja imusolmukesuurentumat ympäri vartaloa. Monesti myös maksa ja/tai perna ovat suurentuneet. Yleisoireet (esim. kuume) ovat kuitenkin harvinaisia.
Jos vointi romahtaa heti taudin nimen kuultua, voi kyseessä olla aivan diagnoosin kuulemisen tuskakin. Monesti tieto lisää tuskaa. Ennen syövän nimen kuulemista on helppo vielä uskoa, että jotain muuta olisi kyseessä. Taistelutahto löytyy sieltä kuitenkin monesti lyhyessä ajassa. Hoitona tähänkin lymfoomaan käytetään useimmiten R-CHOP -kuureja. Jos oireet johtuvat syövästä, ne useimmiten lähtevät helpottamaan jopa muutamassa päivässä hoitojen aloittamisen jälkeen, joten useimmilla potilailla sytostaattien aiheuttamista haittavaikutuksista huolimatta vointi lähtee selkeästi parantumaan ja sitä myöten myös tuo mahdollinen henkinen ahdistus lievittyy.
Tsemppiä hoitoihin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Äidillä ei ole perussairauksia, ja hän on ihan peruskuntoinen ihminen. Pelkään kuitenkin kovasti, miten hän selviää hoidoista, koska kunto on jo näinkin pian romahtanut ennen kuin hoitoja on voitu edes aloittaa. Kiitos vastauksestasi!
Pienilymfosyyttinen lymfooma kuuluu indolentteihin, kroonisiin lymfoomiin, joita yleensä ei voida parantaa. Kuitenkaan elinaikaan se ei välttämättä vaikuta mitään: olen itse hoitanut potilaita, jotka ovat sairastaneet vastaavaa tautia yli 30 vuotta. Noin 10–15 % näistä lymfoomista tosin muuttuu aggressiivisemmaksi muodoksi (diffuusi suurisoluinen lymfooma), jolloin ennuste selvästi heikkenee. Koko tautiryhmässä keskiarvona puhutaan kuitenkin yli 10 vuoden ennusteesta, joka yksittäisen potilaan kohdalla kertoo vain, että elämä jatkuu vielä pitkään taudin kanssakin.
Keskimäärin potilaat ovat 61-vuotiaita taudin diagnoosihetkellä. Miehillä on tätä lymfoomaa jonkin verran enemmän kuin naisilla. Tyypillisesti taudin kuvaan kuuluu luuytimen muutokset ja imusolmukesuurentumat ympäri vartaloa. Monesti myös maksa ja/tai perna ovat suurentuneet. Yleisoireet (esim. kuume) ovat kuitenkin harvinaisia.
Jos vointi romahtaa heti taudin nimen kuultua, voi kyseessä olla aivan diagnoosin kuulemisen tuskakin. Monesti tieto lisää tuskaa. Ennen syövän nimen kuulemista on helppo vielä uskoa, että jotain muuta olisi kyseessä. Taistelutahto löytyy sieltä kuitenkin monesti lyhyessä ajassa. Hoitona tähänkin lymfoomaan käytetään useimmiten R-CHOP -kuureja. Jos oireet johtuvat syövästä, ne useimmiten lähtevät helpottamaan jopa muutamassa päivässä hoitojen aloittamisen jälkeen, joten useimmilla potilailla sytostaattien aiheuttamista haittavaikutuksista huolimatta vointi lähtee selkeästi parantumaan ja sitä myöten myös tuo mahdollinen henkinen ahdistus lievittyy.
Tsemppiä hoitoihin.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Uusi pahkura kaulalla
Lue lisääTakana on 12/06 diagnosoitu Hodgkinin tauti. Levinneisyysluokitus 3A. Hoitona sytostaatit ja sädehoito. Hoidot ohi elokuussa 2007. Kontrolleissa kaikki on ollut ok, kunnes syksyllä 2009 AFOS-arvo lievästi koholla. Sen jälkeen jokaisessa kontrollissa arvo on ollut nousussa. Maaliskuussa 2010 päädyttiin tekemään ylimääräinen TT-kuva. Lääkäri soitti tuloksen, kuvassa ei kertomansa mukaan näy syövän uusiutumisen merkkejä. AFOS:kin on nyt ensimmäistä kertaa liki vuoteen laskussa, oli kuukaudessa laskenut 10 yksikköä. Arvo on nyt 200:n luokkaa.
Huomasin muutama päivä ennen kuvausta, että kaulallani on pahkura. En siitä lääkärille maininnut, koska ei tuntunut tarpeelliselta, olihan kuvaus tulossa. Kuvassa ei siis mitään näkynyt, mutta pahkura on edelleen olemassa. Pituus 6 cm ja leveys 4 cm. Kova, ei arista. Sijaitsee kaulan alaosassa, vasemmalla puolella. Ensimmäisellä kerralla syöpä mellasti kehon oikealla puolella. Liittyisikö tämä kuitenkin syövän uusiutumiseen? Tapahtuuhan erheitä, jos kaula on jäänytkin kuvan ulkopuolelle tms.
AFOS on maksa- ja luustoarvo. Maksa on nyt tarkistettu ja se on puhdas. Luusto on välillä hankalampi kuvattava, koska koko luusto ei mahdu tavalliseen koko vartalon CT-kuvaan, joka otetaan istuinkyhmyjen ja solisluiden väliseltä alueelta. Näin ollen myös kaula voi jäädä kuvausalueen ulkopuolelle. Suosittelen yhteyden ottamista hoitavaan lääkäriisi. Kyhmystä tulisi ottaa koepala, jotta varmuus saadaan. Vaikka tauti olisikin uusiutunut, ennuste on silti hyvä, sillä todennäköisesti tautisi on varsin rajallisella alueella.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Huomasin muutama päivä ennen kuvausta, että kaulallani on pahkura. En siitä lääkärille maininnut, koska ei tuntunut tarpeelliselta, olihan kuvaus tulossa. Kuvassa ei siis mitään näkynyt, mutta pahkura on edelleen olemassa. Pituus 6 cm ja leveys 4 cm. Kova, ei arista. Sijaitsee kaulan alaosassa, vasemmalla puolella. Ensimmäisellä kerralla syöpä mellasti kehon oikealla puolella. Liittyisikö tämä kuitenkin syövän uusiutumiseen? Tapahtuuhan erheitä, jos kaula on jäänytkin kuvan ulkopuolelle tms.
AFOS on maksa- ja luustoarvo. Maksa on nyt tarkistettu ja se on puhdas. Luusto on välillä hankalampi kuvattava, koska koko luusto ei mahdu tavalliseen koko vartalon CT-kuvaan, joka otetaan istuinkyhmyjen ja solisluiden väliseltä alueelta. Näin ollen myös kaula voi jäädä kuvausalueen ulkopuolelle. Suosittelen yhteyden ottamista hoitavaan lääkäriisi. Kyhmystä tulisi ottaa koepala, jotta varmuus saadaan. Vaikka tauti olisikin uusiutunut, ennuste on silti hyvä, sillä todennäköisesti tautisi on varsin rajallisella alueella.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Nuoren lymfoomapotilaan hoito ja ennuste
Lue lisääTyttärelläni (nyt 17 v.) diagnosoitiin keväällä -08 T-solulymfooma. Hoitona oli kortisoni korkeilla annoksilla alenevin määrin ja puolen vuoden kuluttua kortisonin aloituksesta myös metotreksaattilääkitys. Metotreksaatti lopetettiin tammikuussa 2010, koska patit olivat hävinneet ja koepalatulokset olivat hyviä, mutta nyt patit ovat tulleet takaisin, ja tytär on todella väsynyt (nukkuu koulun jälkeen 3-4 h päiväunia) ja usein flunssainen. Onko tällaisessa tilanteessa muita hoitoja olemassa? Ja mikä on ennuste?
Kyseessä on mahdollisesti jokin harvinaisista T-solulymfooman alatyypeistä, jotka katsotaan rauhallisiksi taudin muodoiksi. Näitä ovat:
- Mycosis fungoideuksen iholle rajoittuvat muodot (potilaat ovat kyllä yleensä yli 50-vuotiaita ja hoitona käytetään aluksi monesti ihotautilääkäreiden antamia hoitoja, mm. PUVA),
- ihon anaplastinen suurisolulymfooma (hoito oireenmukainen, alkuun voi riittää seurantakin, sädehoito on tehokas hoitomuoto) ja
- subkutaanisen pannikuliitin kaltaisen T-solulymfooman alfa-beeta-alatyyppi (nuorten aikuisten tauti, tyypillistä ihonalaiset kyhmyt, yleisoireet tulevat myöhemmin).
Vai voisiko kyseessä olla lymfomatoidi papuloosi, joka on kulultaan hyvänlaatuinen, usein itsestään paraneva tauti, jolla on kuitenkin taipumus uusiutua?
Päättelen näin annetuista hoidoista, koska aggressiiviset muodot hoidetaan aina rankoilla sytostaattihoidoilla ja mahdollisuuksien mukaan intensiivihoidolla, poikkeuksena ihon CD30-positiiviseen T-solulymfoomaan, johon voi riittää myös sädehoito sekä ALK-positiivinen T-solulymfooma, joka hoidetaan standardisytostaattihoidolla.
Todennäköisin näistä lienee annetuilla tiedoilla subkutaanisen pannikuliitin kaltainen T-solulymfooma, joten vastaan sen mukaisesti. Tauti muodostaa n. <1 %:n non-Hodgkin -lymfoomadiagnooseista. Yleensä sitä tavataan nuorilla aikuisilla, keskimäärin sairastumisikä on 36 v. (vaihteluväli 9-79 vuotta). Viidennes sairastuneista on alle 20-vuotiaita ja naisia hiukan enemmän kuin miehiä. Tyypillinen oirekuva ovat ihonalaiset patit, noin puolella potilaista on lisäksi verenkuvassa poikkeavuuksia. Alkuvaiheen hoito, jolla usein myös tauti saadaan kontrolliin, on pitkäaikainen isoannoskortisoni.
Viiden vuoden ennuste on hyvä, eli 82 % on elossa. Mikäli tautiin liittyy hemofagosytoosisyndrooma (luuytimessä poikkeavuutta, voimakkaita yleisoireita, tässä taudissa tavataan n. 17 %:lla), ennuste on selkeästi huonompi. Mikäli tauti uusiutuu, hoitona käytetään solunsalpaajia, usein CHOP tai sen kaltainen kuuri. Myös paikallista sädehoitoa voidaan käyttää. Intensiivihoito kantasolupalautuksen turvin antaa erittäin hyvät hoitotulokset ja sen antamista tulisi aina harkita uusiutuneessa taudissa.
Toivottavasti osuin tautiarvauksessani oikeaan, pyydän uutta kysymystä, jos kyse olikin jostain täysin toisesta alatyypistä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kyseessä on mahdollisesti jokin harvinaisista T-solulymfooman alatyypeistä, jotka katsotaan rauhallisiksi taudin muodoiksi. Näitä ovat:
- Mycosis fungoideuksen iholle rajoittuvat muodot (potilaat ovat kyllä yleensä yli 50-vuotiaita ja hoitona käytetään aluksi monesti ihotautilääkäreiden antamia hoitoja, mm. PUVA),
- ihon anaplastinen suurisolulymfooma (hoito oireenmukainen, alkuun voi riittää seurantakin, sädehoito on tehokas hoitomuoto) ja
- subkutaanisen pannikuliitin kaltaisen T-solulymfooman alfa-beeta-alatyyppi (nuorten aikuisten tauti, tyypillistä ihonalaiset kyhmyt, yleisoireet tulevat myöhemmin).
Vai voisiko kyseessä olla lymfomatoidi papuloosi, joka on kulultaan hyvänlaatuinen, usein itsestään paraneva tauti, jolla on kuitenkin taipumus uusiutua?
Päättelen näin annetuista hoidoista, koska aggressiiviset muodot hoidetaan aina rankoilla sytostaattihoidoilla ja mahdollisuuksien mukaan intensiivihoidolla, poikkeuksena ihon CD30-positiiviseen T-solulymfoomaan, johon voi riittää myös sädehoito sekä ALK-positiivinen T-solulymfooma, joka hoidetaan standardisytostaattihoidolla.
Todennäköisin näistä lienee annetuilla tiedoilla subkutaanisen pannikuliitin kaltainen T-solulymfooma, joten vastaan sen mukaisesti. Tauti muodostaa n. <1 %:n non-Hodgkin -lymfoomadiagnooseista. Yleensä sitä tavataan nuorilla aikuisilla, keskimäärin sairastumisikä on 36 v. (vaihteluväli 9-79 vuotta). Viidennes sairastuneista on alle 20-vuotiaita ja naisia hiukan enemmän kuin miehiä. Tyypillinen oirekuva ovat ihonalaiset patit, noin puolella potilaista on lisäksi verenkuvassa poikkeavuuksia. Alkuvaiheen hoito, jolla usein myös tauti saadaan kontrolliin, on pitkäaikainen isoannoskortisoni.
Viiden vuoden ennuste on hyvä, eli 82 % on elossa. Mikäli tautiin liittyy hemofagosytoosisyndrooma (luuytimessä poikkeavuutta, voimakkaita yleisoireita, tässä taudissa tavataan n. 17 %:lla), ennuste on selkeästi huonompi. Mikäli tauti uusiutuu, hoitona käytetään solunsalpaajia, usein CHOP tai sen kaltainen kuuri. Myös paikallista sädehoitoa voidaan käyttää. Intensiivihoito kantasolupalautuksen turvin antaa erittäin hyvät hoitotulokset ja sen antamista tulisi aina harkita uusiutuneessa taudissa.
Toivottavasti osuin tautiarvauksessani oikeaan, pyydän uutta kysymystä, jos kyse olikin jostain täysin toisesta alatyypistä.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kihtilääke ja KLL
Lue lisääVoiko kihtilääke allopurinoli haitata KLL-lymfooman hoitoa? Estääkö allopurinoli valkosoluarvojen laskeutumisen ns. normaalille tasolle? Nyt menossa rituksimabi ja kahtena päivänä bendamustiini-hoidot / alkava kuukausi.
Lääke ei haittaa millään tavoin hoitoa eikä estä valkosolujen laskemista. Sitä itse asiassa käytetään monesti ensimmäisillä kuureilla tukilääkkeenä, etteivät nopeasti kuolevat syöpäsolut tuki munuaisia.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Lääke ei haittaa millään tavoin hoitoa eikä estä valkosolujen laskemista. Sitä itse asiassa käytetään monesti ensimmäisillä kuureilla tukilääkkeenä, etteivät nopeasti kuolevat syöpäsolut tuki munuaisia.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Nuoren ihmisen follikulaarinen non-Hodgkin
Lue lisääOlen sairastunut follikulaariseen non-Hodgkinin lymfoomaan (Gradus II Stage IVa). Tässä tautityypissä elinikäennusteeksi kerrotaan usein n. 10 vuotta. Tautiin sairastuneiden keski-ikä on ilmeisesti kuitenkin lähemmäs 60 vuotta. Onko ennuste näin huono myös nuorilla? Olen 27-vuotias nainen.
Tautiin sairastuneiden keski-ikä on todellakin 59 vuotta, mutta jonkin verran sitä tavataan myös nuorilla aikuisilla. Tapauksesi on siinä mielessä harvinainen, että ilman muuta olet sieltä nuorimmasta päästä sairastuneita.
Kirjallisuudesta löysin vuonna 2004 julkaistun artikkelin, jossa oli kerätty vuosilta 1986–1993 alle 40-vuotiaina follikulaariseen lymfoomaan sairastuneita Skotlannin ja Newcastlen rekistereistä. Kaikkiaan sairastuneita oli 1016, joista nuoria 46. Keski-ikä oli 34 vuotta, mutta vaihteluväli 16–39 vuotta.
Ensimmäisenä asiana tässä tutkimuksessa täytyy huomata, että se on tehty ennen nykyajan hoitoja, mm. rituksimabi on tullut käyttöön vasta 2000-luvulla ja se on parantanut tuloksia huomattavasti. Vanhoilla hoitomuodoille 10 vuoden kohdalla 71 % nuorista potilaista oli hengissä, toki riippuen levinneisyydestä ja ennustetekijäpisteistä (FLIPI). Näissähän on ennustetta huonontavana tekijänä vasta ikä yli 60 vuotta. Kymmenen vuodenkin jälkeen käyrät laskevat hitaasti, mutta lähes vaakatasossa, mikä tässä taudissa vanhemmissa ikäryhmissä on harvinaista.
Tämän tuoreempia tutkimuksia ei kirjallisuushausta ikävä kyllä löydy hakusanoilla: follikulaarinen lymfooma, nuori, elossaolo. Joka tapauksessa ennuste on siis parempi kuin keskimäärin, ja varmasti nuorilla pyritään kaikki keinot myös käyttämään, että ennuste edelleen pitenisi.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Sulje
Tautiin sairastuneiden keski-ikä on todellakin 59 vuotta, mutta jonkin verran sitä tavataan myös nuorilla aikuisilla. Tapauksesi on siinä mielessä harvinainen, että ilman muuta olet sieltä nuorimmasta päästä sairastuneita.
Kirjallisuudesta löysin vuonna 2004 julkaistun artikkelin, jossa oli kerätty vuosilta 1986–1993 alle 40-vuotiaina follikulaariseen lymfoomaan sairastuneita Skotlannin ja Newcastlen rekistereistä. Kaikkiaan sairastuneita oli 1016, joista nuoria 46. Keski-ikä oli 34 vuotta, mutta vaihteluväli 16–39 vuotta.
Ensimmäisenä asiana tässä tutkimuksessa täytyy huomata, että se on tehty ennen nykyajan hoitoja, mm. rituksimabi on tullut käyttöön vasta 2000-luvulla ja se on parantanut tuloksia huomattavasti. Vanhoilla hoitomuodoille 10 vuoden kohdalla 71 % nuorista potilaista oli hengissä, toki riippuen levinneisyydestä ja ennustetekijäpisteistä (FLIPI). Näissähän on ennustetta huonontavana tekijänä vasta ikä yli 60 vuotta. Kymmenen vuodenkin jälkeen käyrät laskevat hitaasti, mutta lähes vaakatasossa, mikä tässä taudissa vanhemmissa ikäryhmissä on harvinaista.
Tämän tuoreempia tutkimuksia ei kirjallisuushausta ikävä kyllä löydy hakusanoilla: follikulaarinen lymfooma, nuori, elossaolo. Joka tapauksessa ennuste on siis parempi kuin keskimäärin, ja varmasti nuorilla pyritään kaikki keinot myös käyttämään, että ennuste edelleen pitenisi.
Ystävällisin terveisin
Kaisa Sunela
Voinko ottaa hammasimplantin?
Lue lisääMinulla on viime elokuussa todettu follikulaarinen lymfooma. Hoitoja ei ole vielä aloitettu, koska oireita ei ole vielä muuta ollut kuin suurentuneet imusolmukkeet kaulalla, josta on myös koepala otettu ja sen mukaan tauti todettu. Seuraava kontrollikäynti minulla on nyt elokuussa, mikäli ei oireita esiinny ennen tätä. Levinneisyysaste on kuitenkin IV. Luuytimestä löytyi niukka, noin 1 % infiltraatio.
Kysymykseni koskee nyt implanttihampaan laittamista. Minulta jouduttiin d.26-hammas poistamaan, ja hammaslääkäri on suunnitellut siihen implanttihammasta. Voiko tätä toimenpidettä minulle tehdä? Voiko olla vaarana, että tauti äkäistyy, jos leukaluuhun mennään poraamaan ja istuttamaan ruuveja? Unohdin kysyä tätä helmikuun kontrollissa. Olisin kiitollinen vastauksesta.
Todennäköisesti veriarvosi ovat kunnossa, koska luuytimessä tautia oli varsin vähän. Riski hammastoimenpiteisiin liittyy vain silloin, jos esim. valkosolut ovat matalalla (tulehdusriski) tai verihiutaleet alhaiset (vuotoriski). Mene huoletta toimenpiteeseen, mutta toki kerro myös hammaslääkärille taudistasi. Jos hän tuntee epävarmuutta, hän voi halutessaan konsultoida omaa syöpäklinikkaasi. Mitään vaaraa syöpätautisi luonteen muuttumisesta ei ole hammastoimenpiteisiin liittyen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Kysymykseni koskee nyt implanttihampaan laittamista. Minulta jouduttiin d.26-hammas poistamaan, ja hammaslääkäri on suunnitellut siihen implanttihammasta. Voiko tätä toimenpidettä minulle tehdä? Voiko olla vaarana, että tauti äkäistyy, jos leukaluuhun mennään poraamaan ja istuttamaan ruuveja? Unohdin kysyä tätä helmikuun kontrollissa. Olisin kiitollinen vastauksesta.
Todennäköisesti veriarvosi ovat kunnossa, koska luuytimessä tautia oli varsin vähän. Riski hammastoimenpiteisiin liittyy vain silloin, jos esim. valkosolut ovat matalalla (tulehdusriski) tai verihiutaleet alhaiset (vuotoriski). Mene huoletta toimenpiteeseen, mutta toki kerro myös hammaslääkärille taudistasi. Jos hän tuntee epävarmuutta, hän voi halutessaan konsultoida omaa syöpäklinikkaasi. Mitään vaaraa syöpätautisi luonteen muuttumisesta ei ole hammastoimenpiteisiin liittyen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfooman etenemisen tuomat muutokset
Lue lisääTädilläni todettiin aggressiivinen lymfooma 6 viikkoa sitten. Hän ei halua mitään syöpähoitoja. On 71-vuotias. On nyt sairaalassa vuodeosastolla. Tiedän, ettei ennuste ole hyvä, mutta miten sairaus nyt etenee (tällä hetkellä näyttää siltä, että näkö on huonontunut)? Olisi hyvä valmistautua kohtaamaan hänet, kun menee sairaalaan vierailulle, kun tietää mitä muutoksia hänessä tapahtuu. Kiitos vastauksestasi!
Ilman tarkempia yksityiskohtia vastaan yleisluonteisesti. Aggressiiviset lymfoomat tuplaavat tautimassansa viikossa tai kuukausissa. Näin ollen ennuste riippuu luonnollisesti siitä, paljonko muutoksia on tällä hetkellä. Yleensä syöpään kuolevilla kuitenkin loppuvaihe on hyvin samanlainen taudista riippumatta, eli yleisvointi heikkenee ja voimat hiipuvat kasvaimen viedessä energiaa. Toki tautimuutosten paikasta riippuen voi olla jotain erityisasioita, kuten munuaisten toiminnan tukkeutuminen, jos tautia on vatsan alueen imusolmukkeissa tai hengenahdistus, mikäli muutoksia on keuhkojen välitilassa eli välikarsinassa.
Tärkeintä on kuitenkin, että menet katsomaan sinulle tuttua ihmistä ja suhtaudut häneen edelleen samana ihmisenä kuin aiemminkin. Nyt vain molemmat tiedätte, että aika yhdessä täällä maan päällä on rajallinen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Ilman tarkempia yksityiskohtia vastaan yleisluonteisesti. Aggressiiviset lymfoomat tuplaavat tautimassansa viikossa tai kuukausissa. Näin ollen ennuste riippuu luonnollisesti siitä, paljonko muutoksia on tällä hetkellä. Yleensä syöpään kuolevilla kuitenkin loppuvaihe on hyvin samanlainen taudista riippumatta, eli yleisvointi heikkenee ja voimat hiipuvat kasvaimen viedessä energiaa. Toki tautimuutosten paikasta riippuen voi olla jotain erityisasioita, kuten munuaisten toiminnan tukkeutuminen, jos tautia on vatsan alueen imusolmukkeissa tai hengenahdistus, mikäli muutoksia on keuhkojen välitilassa eli välikarsinassa.
Tärkeintä on kuitenkin, että menet katsomaan sinulle tuttua ihmistä ja suhtaudut häneen edelleen samana ihmisenä kuin aiemminkin. Nyt vain molemmat tiedätte, että aika yhdessä täällä maan päällä on rajallinen.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Kysymyksiä MALT-lymfoomasta
Lue lisääSairastin MALT-lymfooman viisi vuotta sitten. Vatsa sädehoidettiin, käyn kontrollissa pari kertaa vuodessa. Olen 54 v. nainen, kaikki on ollut ok. Nyt oikea puoli kaulasta särkee, ja sylki- tai muu rauhanen on turvonnut ja tosi kipeä. Onko tällä jotain yhteyttä MALT-lymfoomaan? Miten muuten on, uusiiko tauti, ja mistä tällainen MALT-lymfooma tulee, onko se muuten syöpää? Se oli minulla vatsan limakalvolla. Voiko nyt sädetyksestä tulla mahasyöpää?
MALT-lymfooma tarkoittaa limakalvojen alueelle lähinnä menevää lymfoomaa (mucosa associated lymphoma type)? Tyypillisiä paikkoja ovat siis esim. tuo mahalaukku. Sylkirauhanen on eräs mahdollisista paikoista, mutta sylkirauhasessa voi olla muitakin, tavallisia ja hyvänlaatuisia vikoja, kuten tiehytkivi, joka aiheuttaa kipua rauhaseen ja tulehdusriskiä. Suosittelen omalääkärillä tai korvalääkärillä käyntiä tilanteen selvittämiseksi, koska selvästi vaivaa on.
MALT-lymfooma kuuluu indolentteihin lymfoomatauteihin, eli uusiutumistodennäköisyys on suuri, ja kyllä kaikki lymfoomat syöpää ovat. Tämä tyyppi voidaan tosin myös saada parannettua, jos tauti on hyvin paikallinen, ja sädehoito on silloin paras vaihtoehto. Sädehoidon myöhäishaittana on aina, joskaan ei kovin suurella prosenttiosuudella, toisen syövän mahdollisuus, joten kun hoidosta on kulunut n. 10 vuotta tai enemmän, on sädetetyn alueen syöpäriski kohonnut jonkin verran.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
MALT-lymfooma tarkoittaa limakalvojen alueelle lähinnä menevää lymfoomaa (mucosa associated lymphoma type)? Tyypillisiä paikkoja ovat siis esim. tuo mahalaukku. Sylkirauhanen on eräs mahdollisista paikoista, mutta sylkirauhasessa voi olla muitakin, tavallisia ja hyvänlaatuisia vikoja, kuten tiehytkivi, joka aiheuttaa kipua rauhaseen ja tulehdusriskiä. Suosittelen omalääkärillä tai korvalääkärillä käyntiä tilanteen selvittämiseksi, koska selvästi vaivaa on.
MALT-lymfooma kuuluu indolentteihin lymfoomatauteihin, eli uusiutumistodennäköisyys on suuri, ja kyllä kaikki lymfoomat syöpää ovat. Tämä tyyppi voidaan tosin myös saada parannettua, jos tauti on hyvin paikallinen, ja sädehoito on silloin paras vaihtoehto. Sädehoidon myöhäishaittana on aina, joskaan ei kovin suurella prosenttiosuudella, toisen syövän mahdollisuus, joten kun hoidosta on kulunut n. 10 vuotta tai enemmän, on sädetetyn alueen syöpäriski kohonnut jonkin verran.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Pahkura kainalossa, arjen elintavat
Lue lisääOlen 74-vuotias mies. Minulla todettiin krooninen lymfaattinen leukemia kesällä 2009. Veriarvoni ovat tällä hetkellä B-Hb 140, valkosolut 26 ja kolmas arvo 166 (sain vastauksen puhelimitse, enkä ole varma, mikä tuo arvo on). Nyt kainalossani on reilun 5 cm:n kokoinen pahkura. Välillä patti on särkenyt etenkin rasituksen jälkeen. Harrastan mm. sauvakävelyä, voiko rasitus olla haitaksi? Onko jotain erityistä, mitä tulisi huomioida arkipäivän toimissa, jos kyseessä on esim. suurentunut imusolmuke? Etukäteen kiittäen vastauksesta.
Tuo kolmas arvo lienee verihiutaleet eli trombosyytit. Veriarvot näyttävät varsin hyviltä. Valkosolut ovat varsin maltillista tasoa, normaali arvo on n. alle 10 riippuen eri sairaaloiden viitearvoista. Todennäköisesti kainalossasi on tautiin liittyvä suurentunut imusolmuke. Sitä lähdetään hoitamaan, jos siitä on selvästi vaivaa sinulle. Vaihtoehtoina voi olla esim. paikallinen lyhytkestoinen sädehoito tuonne kainaloon tai sitten solunsalpaajahoidot, mikäli lääkärisi katsoo, että muuallakin tautia on paljon. Rasitus ei ole haitaksi, ja muutenkin näihin asioihin voi itse toimillansa vaikuttaa kovin vähän.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Tuo kolmas arvo lienee verihiutaleet eli trombosyytit. Veriarvot näyttävät varsin hyviltä. Valkosolut ovat varsin maltillista tasoa, normaali arvo on n. alle 10 riippuen eri sairaaloiden viitearvoista. Todennäköisesti kainalossasi on tautiin liittyvä suurentunut imusolmuke. Sitä lähdetään hoitamaan, jos siitä on selvästi vaivaa sinulle. Vaihtoehtoina voi olla esim. paikallinen lyhytkestoinen sädehoito tuonne kainaloon tai sitten solunsalpaajahoidot, mikäli lääkärisi katsoo, että muuallakin tautia on paljon. Rasitus ei ole haitaksi, ja muutenkin näihin asioihin voi itse toimillansa vaikuttaa kovin vähän.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Lymfoomani ennuste
Lue lisääMinulla todettiin lymfosyyttivaltainen Hodgkinin tauti, josta leikattiin yksi kasvain koepalaksi. Tautia oli myös rintalihaksen alla. Lisähoitona annettiin 15 kertaa sädehoitoa noin vuosi sitten.
Ensimmäinen kysymys koskee taudin uusimista, kun aina on eri lääkäri (mitä pidän tosi pahana), niin mikä on oikea vastaus. Uusiiko, meneekö elimiin? Ja tietenkin ennuste kiinnostaa. Mitään oireita ei ole hoidon jälkeen ollut lukuun ottamatta välillä rintalihaksessa tuntuvaa "jäytämistä", vähän niin kuin hermosärkyä tai jotain. Onkohan se vain sädehoidon jälkioiretta, vai onkohan vain päässä vikaa... Kiitos arvokkaasta työstänne!
Kyseessä on ilmeisesti Hodgkinin lymfooman suhteellisen harvinainen alatyyppi eli nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkin-lymfooma. Sitä on kaikista Hodgkinin lymfoomista vain 3-8 %, tyypillisesti nuorilla miehillä. Tauti on monesti hyvin paikallinen, kuten käsittääkseni myös tapauksessasi. Jos riskitekijöitä ei ole, hoidoksi riittää tuo saamasi sädehoito. Jos riskitekijöitä (yli 10 cm imusolmukkeita, yli kaksi imusolmukealuetta, senkka >50) taas on, ennen sädehoitoa annetaan lisäksi 2-4 solunsalpaajajaksoa. Tällainen rajoittunut tauti leviää muihin elimiin vain hyvin harvoin, ja ennuste on erinomainen. Paikallisen taudin kulku on hidas, kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Kuitenkin tässä tyypissä on se ikävä puoli, että uusiutumia voi ilmaantua myöhäänkin, jopa 10–15 vuoden kuluttua. Tämä taipumus kuitenkin liittyy enemmän noihin riskitekijöitä omaaviin tapauksiin, joten riski kohdallasi on todennäköisesti todella pieni.
Sädehoito tyypillisesti jäykistää / rasvoittaa / ohentaa lihaksia hoidetulta alueelta, ja näin ollen oireesi sopivat hyvin sen jälkitilaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Sulje
Ensimmäinen kysymys koskee taudin uusimista, kun aina on eri lääkäri (mitä pidän tosi pahana), niin mikä on oikea vastaus. Uusiiko, meneekö elimiin? Ja tietenkin ennuste kiinnostaa. Mitään oireita ei ole hoidon jälkeen ollut lukuun ottamatta välillä rintalihaksessa tuntuvaa "jäytämistä", vähän niin kuin hermosärkyä tai jotain. Onkohan se vain sädehoidon jälkioiretta, vai onkohan vain päässä vikaa... Kiitos arvokkaasta työstänne!
Kyseessä on ilmeisesti Hodgkinin lymfooman suhteellisen harvinainen alatyyppi eli nodulaarinen lymfosyyttivaltainen Hodgkin-lymfooma. Sitä on kaikista Hodgkinin lymfoomista vain 3-8 %, tyypillisesti nuorilla miehillä. Tauti on monesti hyvin paikallinen, kuten käsittääkseni myös tapauksessasi. Jos riskitekijöitä ei ole, hoidoksi riittää tuo saamasi sädehoito. Jos riskitekijöitä (yli 10 cm imusolmukkeita, yli kaksi imusolmukealuetta, senkka >50) taas on, ennen sädehoitoa annetaan lisäksi 2-4 solunsalpaajajaksoa. Tällainen rajoittunut tauti leviää muihin elimiin vain hyvin harvoin, ja ennuste on erinomainen. Paikallisen taudin kulku on hidas, kuolemantapaukset ovat harvinaisia. Kuitenkin tässä tyypissä on se ikävä puoli, että uusiutumia voi ilmaantua myöhäänkin, jopa 10–15 vuoden kuluttua. Tämä taipumus kuitenkin liittyy enemmän noihin riskitekijöitä omaaviin tapauksiin, joten riski kohdallasi on todennäköisesti todella pieni.
Sädehoito tyypillisesti jäykistää / rasvoittaa / ohentaa lihaksia hoidetulta alueelta, ja näin ollen oireesi sopivat hyvin sen jälkitilaan.
Ystävällisin terveisin,
Kaisa Sunela
Aivojen ja suoliston lymfoomat
Lue lisääOlen viisikymppinen nainen, ja sairastuin vuosi sitten follikulaariseen non-Hodgkinin lymfoomaan. Minkä tyyppiset lymfoomat diagnosoidaan/löytyvät ohutsuolesta, entä mitkä aivoista? Hoidot saatuani (R-Chopx6, 2 lisäannosta rituksimabia sekä sädetys kainaloon) kainaloissani on edelleen "tunne" suurentuneista imusolmukkeista. Eikö hoito tehonnut? Onko TT-kuvantaminen luotettavaa?
Aivoissa lähes kaikki todettavat lymfoomat ovat suurisoluisia, tyypillisimmin diffuusia suurisoluista lymfoomaa. Osuus on n. 2 % kaikista non-Hodgkin -lymfoomista, mutta tuntemattomasta syystä lisääntymässä. Suolessa taas tavataan useita tyyppejä lymfoomia, mutta ei yleensä follikulaarista. Sieltä voi löytyä esim. T-solulymfoomia (esim. keliakiaan liittyvää enteropaattista T-solulymfoomaa), manttelisolulymfoomaa, MALT-lymfoomaa ja diffuusia suurisoluista lymfoomaa.
Hoitosi ovat normaalin hoitokäytännön mukaisia. Kainaloon on voinut jäädä arpikudosta. Monesti myös sädehoidetulla alueella imunestekierto heikentyy ja alue jää poikkeavan tuntuiseksi. TT-kuvantaminen on luotettava, toki PET-CT antaa vielä tarkemman tilan mahdollisista arpialueiden aktiivisista alueista, mutta jos kainalossa ei tapahdu mitään muutosta, eli mahdolliset kyhmyt eivät kasva, olisin sinuna rauhassa, ja totuttelisin hoitojen jäljiltä erilaiseksi jääneeseen kainaloon.
Sulje
Aivoissa lähes kaikki todettavat lymfoomat ovat suurisoluisia, tyypillisimmin diffuusia suurisoluista lymfoomaa. Osuus on n. 2 % kaikista non-Hodgkin -lymfoomista, mutta tuntemattomasta syystä lisääntymässä. Suolessa taas tavataan useita tyyppejä lymfoomia, mutta ei yleensä follikulaarista. Sieltä voi löytyä esim. T-solulymfoomia (esim. keliakiaan liittyvää enteropaattista T-solulymfoomaa), manttelisolulymfoomaa, MALT-lymfoomaa ja diffuusia suurisoluista lymfoomaa.
Hoitosi ovat normaalin hoitokäytännön mukaisia. Kainaloon on voinut jäädä arpikudosta. Monesti myös sädehoidetulla alueella imunestekierto heikentyy ja alue jää poikkeavan tuntuiseksi. TT-kuvantaminen on luotettava, toki PET-CT antaa vielä tarkemman tilan mahdollisista arpialueiden aktiivisista alueista, mutta jos kainalossa ei tapahdu mitään muutosta, eli mahdolliset kyhmyt eivät kasva, olisin sinuna rauhassa, ja totuttelisin hoitojen jäljiltä erilaiseksi jääneeseen kainaloon.
Onko D-vitamiinista haittaa lymfoomapotilaalle?
Lue lisääPoikani sairastaa Hodgkinin lymfoomaa. Kysyisinkin lymfoomapotilaan vitamiineista. Olemme pyrkineet syömään tarvittavat vitamiinit luonnon antimista. D-vitamiinin saanti on ainoa, joka askarruttaa. Sitähän ei saa talvella riittävästi, ja se on todettu erittäin tärkeäksi vitamiiniksi. Kalaa ei tule säännöllisesti syötyä kolmea kertaa viikossa. Luin kuitenkin, että lymfoomapotilaalle D-vitamiinilisä ei ole turvallinen. Miksi se ei ole turvallinen, ja kuinka tulla toimeen ilman D-vitamiinilisää?
Itse asiassa tilanne on juuri päinvastoin. D-vitamiini on todettu turvalliseksi ja jopa lymfoomariskiä pienentäväksi vitamiiniksi. Tämä oli jo aiemmin käsitykseni, ja kysymyksen nähtyäni tein vielä kirjallisuushaun, koska väite vaarallisuudesta tuntui kovin päinvastaiselta aiempaan tietooni. Kirjallisuudessa on useita tutkimuksia, että D-vitamiini (varsinkin auringosta saatu) vähentää lymfoomien riskiä. Pillereinä otettu ei saa aivan samaa tehoa aikaiseksi, mutta solulinjoissa se vähentää lymfoomasolujen kasvua, ja ainakaan se missään nimessä ei lisää syöpäsolujen lisääntymistä. Näin ollen myös lymfoomapotilaille on D-vitamiini edelleen turvallinen yleisesti suositeltuna lisänä näin pimeään talviaikaan.
Sulje
Itse asiassa tilanne on juuri päinvastoin. D-vitamiini on todettu turvalliseksi ja jopa lymfoomariskiä pienentäväksi vitamiiniksi. Tämä oli jo aiemmin käsitykseni, ja kysymyksen nähtyäni tein vielä kirjallisuushaun, koska väite vaarallisuudesta tuntui kovin päinvastaiselta aiempaan tietooni. Kirjallisuudessa on useita tutkimuksia, että D-vitamiini (varsinkin auringosta saatu) vähentää lymfoomien riskiä. Pillereinä otettu ei saa aivan samaa tehoa aikaiseksi, mutta solulinjoissa se vähentää lymfoomasolujen kasvua, ja ainakaan se missään nimessä ei lisää syöpäsolujen lisääntymistä. Näin ollen myös lymfoomapotilaille on D-vitamiini edelleen turvallinen yleisesti suositeltuna lisänä näin pimeään talviaikaan.