Lymfooma on yksi yleisimmistä syöpätaudeista. Sen hoito on kehittynyt merkittävästi, ja samalla tautiin kuolleisuus on laskenut. Lymfoomaan sairastuu arviolta n. 1200 ihmistä vuosittain. Lymfoomat jaetaan kahteen päätyyppiin: B-solulymfoomiin ja T-solulymfoomiin. B-solulymfoomat ovat selvästi yleisempia (n. 90% ) ja ne jaetaan edelleen kahteen päätyyppiin: Hodgkinin lymfooman ja non-Hodgkin-lymfoomiin.

Non-hodgkin-lymfoomat on tavallisin imukudossyöpätyyppi, ja niitä todetaan vuosittain n. 1000 tapausta. Se on Suomessa naisten kuudenneksi ja miesten viidenneksi yleisin syöpätyyppi. Sairastuneiden keski-ikä on noin 60 vuotta.

Hodgkinin lymfooma käsittää noin 10 % kaikista imukudossyövistä. Se on melko harvinainen Suomessa. Hodgkinin lymfoomaan sairastuu vuosittain alle 150 ihmistä, ja sitä esiintyy yleisimmin 20—35-vuotiailla sekä yli 55-vuotiailla.

Imusolmukesyövän ennuste

Yksi eniten askarruttavista asioista on yleensä oman taudin ennuste. Ennustetta on kuitenkin hyvin vaikea arvioida, sillä jokainen potilas on erilainen ja jokaisen sairauteen hoidot tehoavat eri tavoin. Hoidot myös kehittyvät jatkuvasti, joten lääkäreiden on mahdotonta ennustaa tautisi kulkua tarkoin, vaikka pyytäisitkin arviota.

Tietoa hakiessasi saatat löytää eri lähteistä erilaisia ennusteita, jotka perustuvat mm. taudin alaryhmään ja sen levinneisyysasteeseen. Ennusteiden tulkinnassa kannattaa kuitenkin olla varovainen ja ottaa huomioon kaksi tärkeää asiaa. Ennusteeseen vaikuttavat ensinnäkin useat eri tekijät, kuten ikä, yleiskunto sekä syövän tyyppi ja levinneisyysaste. Toiseksi ennusteet perustuvat lähes poikkeuksetta keskiarvoihin, joiden avulla on mahdotonta määrittää tarkasti kenenkään yksilöllistä elinaikaa. Keskitä mieluummin voimasi omaan hyvinvointiisi.

Samalla kun tietämys imusolmukesyövistä on lisääntynyt, myös hoito on kehittynyt merkittävästi viidessä vuodessa. Tänään hoitoon on olemassa enemmän vaihtoehtoja kuin viisi vuotta sitten, ja lymfoomia hoidetaan alaryhmän mukaisesti eli kaikkia lymfoomia ei suinkaan hoideta samalla tavalla.

Osa imusolmukesyövistä etenee hyvin hitaasti, ja uusien hoitomuotojen avulla on voitu hidastaa myös aggressiivisempien tautimuotojen etenemistä. Non-Hodgkin-lymfoomaa sairastavien potilaiden eloisaololuvut ovat parantuneet koko ajan, sillä kuolleisuus tautiin on laskenut 2000-luvulla uusien hoitomuotojen ansiosta. Myös Hodgkinin lymfoomien hoitotulokset ovat myös erinomaiset, mikä näkyy laskevina kuolleisuuslukuina.